Rubiininpuna

---

kirjassa on ajoittain ehkä liikaa painotettu teinimäisyys, mutta se lienee kuuluvan asiaan, kun päähenkilö on kuitenkin 16 vuotias tyttö.

---

helpolla ottaen huomioon aihepiirin tarjoamat mahdollisuudet. Tällaisessä tarinassa voisi mielestäni olla enemmän salaisuuksia ja kirjailija voisi antaa lukijan ajatella enemmän ihan omilla aivoillaan. Myös romantiikan äkkinäinen kehittyminen oli ärsyttävää. Ensimmäisessä hetkessä Gwen ja Gideon suunnilleen vihasivat toisiaan, seuraavassa hetkessä kaulailivat ja yllättäen olivatkin kamalan hyvää pataa keskenään. Missä oli jännite, kipinä, tunteet? Pääparin suhde jäi etäiseksi, viileäksi ja kiirehdityksi, etenkin kun ottaa huomioon Gideonin ja Gwenin serkkun suhteen. Voi toki olla, että kyse on jostakin Gideonin julmasta juonittelusta, eikä hän oikeasti pidä Gwenistä, mutta siinä tapauksessa Gideonin vähäisetkin pisteet laskevat jonnekin erittäin alas. Sitä paitsi se olisi erittäin kummallinen ja köykäinen veto kirjailijalta, joka on siihen mennessä kirjoittanut niin ennalta-arvattavasti. Kokonaisuutena kirja oli enintään juuri ja juuri tyydyttävä (Eniten pisteitä keräsivät Gwenin paras ystävä Leslie, symppikset haamuhahmot ja Gwenin isoäiti - jonka nimeä en enää muista), jos sitäkään. Seuraavan kirjan luen jos tulee vastaan ja jos on tarpeeksi tylsiä hetkiä.

---

aikakirjoista" olivat mielenkiintoisia. Kírja on todella nopealukuinen ja yksi lempikirjoistani. Suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat lukea jotakin iloista ja kevyttä.

---

lukiessani. Teksti oli omaperäistä ja sujuvaa. Gwendolyn taas kerran yllätti minut omaperäisyydellään, olen kiintynyt häneen ehdottomasti näiden kirjojen takia. Haluaisin tutustua häneen kasvotusten ja lähteä aikamatkoille, katsella elokuvia hänen ja Leslien kanssa. Valitettavasti se ei taida olla mahdollista... Ja ainakun päädyn lukemaan tätä sarjaa tulee järkyttävä mielihalu ottaa lento Lontooseen ja mennä lumoavaan Hyde Parkiin ja muihin mahtaviin paikkoihin! Ehdottomasti ja yksinkertaisesti ihanaa! Lue ihmeessä tämä teos ja rakastu sarjaan jonka Gier on meille luonut! Ihanaa!

---

kuitenkin paljon monimutkaisia kuvioita taustalla eli ei tässä kuitenkaan lukijaa aliarvioida.. Ainoa mikä harmitti, oli se että kirja oli niin lyhyt! :)

---

että luin sen 2 päivässä. Se oli niin hyvä. Nyt tällähetkellä olen Safiirinsini :ssä aika alussa, koitan säästellä sitä, sillä kirjan trilogian kolmas kirja julkaistaan 15 elokuuta Suomessa. En enää silloin varmaan muista mitään juonesta, ja luen kaikki trilogian kirjat kertaheitolla. Ja nythän jo kirjasta on tehty elokuvakin Saksassa (on saanut ensi-iltansa muistaakseni 15.3...?)! Nyt minulla on pakkomielle katsoa kaikista kaupoista näitä kirjoja omaksi! Todella hyvä kirja, jää kutkuttamaan, ainakin itselleni

Kannen perusteella luokittelin kirjan itseäni nuoremmille, joten kesti tällainen pieni ikuisuus, ennen kuin oikeasti uskaltauduin lukemaan. Lisäksi pelkään vaaleanpunaista väriä. Kerronta on hyvää. Erittäin ärsyttäviä olivat "voimasanat" ja "haukkumanimet", vaikka niihin ehti tottua. Nopealukista ja helppoa. Hahmot toimivat kivasti. Gwen oli turhan naiivi ja tuntui joissain kohdissa loikanneen kunnon tyttöhöttöhörpötyskirjasta fantasiamaailmaan. Georgia Nicholsonia en mainitse esimerkiksi, koska en tiedä millainen hän on. En ainakaan lukenut koko sarjaa yhteen menoon viimekeväisenä viikonloppuna. Sarjahan on ikivanha. Piti siis kehua lutusia pikkuaaveita ja Dr Whitea. Gideon jäi vähän turhan ohkaiseksi. Hahmona tyyppiä, josta periaatteessa pitäisin (Tuota, miespuolinen... Melkein fantasiaolento tai ainakin aikamatkaaja... Ja niin edelleen...) mutta kun jätkä vaihtoi kantaansa pohjustamatta ja liian nopeasti. Ensin pidetään Charlottesta ja sitten tietenkin Gwenistä. Missä kissatappelut ja veriset kolmiodraamat? Missä pirulliset suunnitelmat? Kirjassa riittäisi potentiaalia kevyesti neljään tähteen, sillä Rubiininpuna on erittäin hyvä alku. Erittäin, erittäin perinteistä kaavaa noudattava, hyvä, oletettava alku kirjalle. Gideon suuteli Gweniä rippituolissa, okei. Kiva tauko tähän sopisi, uusi luku ja niin edelleen, mutta ei vielä lopetus. Mitä Charlotte ajattelee? Säätämistä kolmen välillä, kunnes jotain, dramaattista tapahtuu, Lucy ja Paul ovat hyviksiä, Dr White pahis, Gwen liittoutuu jonkun kanssa ja joku pettää hänet, kaikki räjähtää ja kabum miekkailusali tuhoutuu, mutta erittäin tärkeä eliksiiri pelastuu pahikselta (joka voi olla kuka tahansa yllämainituista) eikä asiasta tiedä kukaan muu kuin Gwen. Pienempi riviväli ja lisää tekstiä, enemmän tapahtumia. Kiitos. Jos haluan jättää kirjan kesken, voin tehdä sen. Kirjailija ei saa lopettaa. Enkä minä halunnut lopettaa tähän!!! Jatko-osa varaukseen...

---

ilmi, että Gwendolyn on aikamatkaaja Charlotten sijaan, suvun salaisuudet alkavat paljastua... Tämä oli taas niitä näppeihin liimautuvia kirjoja. Vaikka minulla olikin hämärä muistikuva tapahtumista, lukemista oli mahdotton lopettaa. Koko ajan paljastui uusia asioita aikamatkaajista ja Gwenin menneisyydestä. Tomerana tyttönä Gwen selvitti niitä myös itse. Rubiininpuna sisälsi läjäpäin ihatuttavia hahmoja. Gwen itse on sisukas ja omapäinen, mutta myös epävarma ja tottunut jäämään Charlotten varjoon. Hänellä on ihana ystävä Leslie, jonka heitoille naureskeli kerran jos toisenkin. Gideon on niin ikään hurmaavan itserakas komistus. Rubiininpunasta jäi oikein mukava fiilis, ja odotus heinäkuussa ilmestyvää toista osaa (Safiirinsini) kohtaan vain kasvoivat.

Sain tämän kirjan jouluaattoiltana ja sain sen luettua loppuun pari tuntia sitten. Aluksi ajattelin, että kirja on "liian sekava minun makuuni", mutten kuitenkaan saanut lukemista lopetettua. Siinä meni sitten hyvät yöunetkin... No joka tapauksessa kirja oli loppujen lopuksi ihan ok. Tykkäsin aikamatka-aiheesta, koska sitä ei juurikaan ole näkynyt. Myös kaunis kansi ja ihana nimi "Rubiininpuna" ovat ehdottomasti plussaa. Päähenkilö Gwen on ihana ja helposti samaistuttavissa. Paras hahmo oli kuitenkin Leslie, jonka yli-innokkuus tarttui minuunkin. Kuitenkin henkilöiden nimet olivat liian samanlaisia ja sekoittuivat usein. Myös kaikki ne sukujutut ja kaiken maailman isoisoisoisoisät sotkivat lukiessa. Lisäksi Gideon tuli kuviin minusta aivan liian myöhään ja juoni jäi liian pahasti kesken. Kuitenkin kirja oli antoisa lukukokemus, koska en malttanut sitä käsistäni laskea. Eli seuraavaa kirjaa en varsinaisesti odota, mutta odotan kuitenkin.

---

tapahtumiakin. Kaikki tämä yhdessä herätti suunnattoman mielenkiinnon kirjaa kohtaan. Tarinassa edettiin suhteellisen rauhallisesti, mutta ei pitkäveteisesti. Pidin kirjan värikkäistä hahmoista ja huvittavasta mielikuvasta, jossa Gwendolyn yrittää selittää 2000-lukua joillekin 1700-luvulla eläville herrasmiehille. Tämä kirja jäi niin hermoja kutkuttavaan kohtaan, että en millään malttaisi odottaa seuraavaa osaa.