Tyylit: fantasia, paranormaali romantiikka, jännitys
Avainsanat: vampyyrit
Osallistu keskusteluun (viestejä 57 kpl)
Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Maria Sjövik. Nidottu.
Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.
Aina shellaninsa kuolemasta saakka Tohrment on ollut vain surullinen varjo verrattuna siihen mahtavaan vampyyrijohtajaan, joka hän kerran oli. Kun langennut enkeli tuo Tohrin takaisin veljeskuntaan, hän käy taistoon täynnä tinkimätöntä kostonhalua ja kohtaa odottamatta uuden murhenäytelmän.
Nähdessään unessa menettämänsä rakastetun vankina kylmässä netherworldissä, Tohr kääntyy enkelin puoleen pyytäen tätä pelastamaan puolisonsa, mutta vaipuu epätoivoon ymmärtäessään hinnan, jonka joutuu maksamaan rakastettunsa vapaudesta. Sodan lessereitä vastaan raivotessa ja uuden vampyyriklaanin havitellessa kuninkaan valtaistuinta Tohr taistelee menneisyytensä ja arveluttavan mutta vääjäämättä lähestyvän tulevaisuuden ristipaineessa.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: J. R. Ward
Jessica Bird on yhdysvaltalainen romantiikan kirjoittaja, joka on ollut useasti New York Timesin ja USA Todayn menestyskirjalistojen kärjessä. Nimellä J. R. Ward hän kirjoittaa paranormaalia romantiikkaa.
Ward asuu Kentuckyn osavaltiossa aviomiehensä kanssa. Hän on oikeustieteen maisteri ja työskennellyt muun muassa suuren yliopistollisen sairaalan henkilöstöpäällikkönä.
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (12) |
|---|
Mahtava kirja!! Minua häiritsi hirveästi Autumm nimen suomentaminen.Olisin halunnut tarinan jatkuvan pidempään.
Wellsiee tulee hirveä ikävä ja pikku lapsosta, vaikkei niistä kerrottu paljoakaan. Pari kyyneltä pääsi kyllä vierimään poskea pítkin huomaamatta, mutta kokonaisuus oli mahtava ja kirjan opetus oli hyvä!
|
Ensinmäisten 200 sivun aikana en tehnyt mitään muuta kuin itkenyt. Niin riipaisevasti oli teksti kirjoitettu!
Samoilla kannoilla olen edellisen arvostelijan kanssa. Hauskat heitot todella saivat nauramaan, eikä kirjaa kauaa tarvinnut odottaa.
Kirjan lopussa suutuin, mutta se oli suomentajan syy. Miksi ihmeessä Olemattomalle annettu nimi piti suomentaa? Autumn olisi ollut niin kaunis nimi!
Kannen valinta on tälläkertaa hyvin onnistunut. Ja mitä tuli kirjan pituuteen, ei ollut ... (lisää)
|
Olipas kiva, että mekin suomalaisfanit saatiin tämän kirja luentaan saman vuoden puolella kun se ilmestyi. Jotenkin tätä lukiessa tuli sellainen olo, että vanhat pölyt oli pyyhitty nurkkiin ja aloitettu puhtaalta pöydältä. Sai vaan sai sellaisen olon, että lukisi ensimmäisiä ilmestyneitä Black Daggereita ja se oli pelkästään hyvä asia koska meinasi taantua siihen samankaltaiseen menoon ja meininkiin parin viime kirjan kohdalla.
Tähän kirjaan oli saatu uudenlaista voimaa ... (lisää)
|
Voi hitto. Nyt on kyllä pakko sanoa, että yksi parhaimpia kirjoja, joita olen eläessäni lukenut.
BDB-kirjat kaikki ovat olleet tavallaan jotenkin surullisia ja koskettavia. Enkä minä mikään kovin herkkä ihminen olekaan, mutta nyt häpeilemättä myönnän, että itkin kuin pieni lapsi tätä lukiessani. Olen aina odottanut innolla Tohrin kirjaa ja nyt kun olen sen lukenut, olen niin uskomattoman, sanoinkuvaamattoman tyytyväinen.
Tiedän, että tosi moni tahtoi Wellsien takaisin. ... (lisää)
|
Tämäkin kirja oli mahtava! Mutta tämä ei ollut yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Kirjaa lukiessani huomasin, että välillä ei kiinnostus meinannut riittää ja kirja oli joissakin kohdissa ehkä liian pitkäveteinen. Mutta juoni ja kuvaukset olivat taas kerran melkeimpä erinomaiset.
|
|
Ihana sarja aina kaikille pittää tätä hehkuttaa! mää niin rakastan tämmöstä lällyromantiikkatoimintamitälie kirjoja. Tohrista nousi yllättäen mielenkiintoinen henkilö ja Autumn oli vähän erilainen edellisiin sarjan naisiin verrattuna.
|
Mustan tikarin veljeskunnan kymmenesosa lunasti paikkansa jälleen sieltä, missä sijaitsee lukijan sydän. Ward otti jälleen kerran tyylikkäästi oman paikkansa. Kerta kaikkiaan on upea nähdä, miten hän onnistuu luomaan niin ehjiä ja kokonaisia hahmoja.
Tohr, joka oli suurimman osan ajasta rikkinäinen ja ajelehti ristiriitaisten ajatusten kanssa ja päätyi usein takaisin ajatukseen, että Wellsie oli hänen ainoansa; upeaa. Jos vertaa ilmiötä todelliseen elämään, tulee ... (lisää)
|
Ihan ok kirja, tosin pitkästyttää jatkuva menneisyyden muistelu joka toistuu meilkein joka kirjassa... mutta tarinana koskettava.
|
Vau, Ward on taas saanut luotua yhden aivan ihanan kirjan, joka on niin surullinen kuin iloinenkin. Tohrin eri vaiheista surun käsittelyssä oli mukava lukea, ja siinä sivussa kulki hyvin Johnin ja Xhexin suhde. Kirjassa ei ollut kovinkaan montaa kohtaa jotka tuntuivat hieman tylsiltä, mutta muutamalta ei koskaan välty. Siihen nähden, että kirja oli hyvin paksu, mielenkiinto pysyi hyvin yllä. Lassiterista tuli yksi lempihahmoistani, ainakin tässä kirjassa kerrottujen asioiden ... (lisää)
|
Pidän tästä kirjasarjasta todella paljon ja mutta jotenkin tämä kirja ärsytti valtavasti. Tohrin kärsimys oli niin typerää jankuttamista menetetystä rakkaudesta ja luopumisen vaikeudesta kun hän ei edes tajunnut että surusta pitäisi luopua. Odotin koko ajan vain että jotain edes tapahtuisi ja että Tohrmentin ja Autumin suhde muuttuisi molemminpuoleiseksi rakkaudeksi. Muut kirjasarjan tarinathan eivät edenneet senkään vertaa mitä Tohrmentin tarina. Ja se Autumin nimen suomennos oli ihan turhaa, kun muitakaan nimiä ei ole suomennettu.
|
Olihan tämä kyllä taattua Mustan tikarin veljeskunta- laatua ja aina yhtä mahtava lukukokemus, mutta olisin minä kuitenkin kyllä jotenkin halunnut, että Wellsie olisi palannut Tohrin luo jollain konstilla. Pidin heistä parina niin kovin, mutta kyllähän pääasia on kuitenkin, että kaikki päättyi onnellisesti. :)
|
|
Taattua Ward laatua. Lukeminen sujui hujauksessa ja kuten aina näiden tämän sarjan kirjojen jälkeen jäin janoamaan lisää. Mulle nää on aina liian lyhyitä, vaikka olis kuinka monta sataa sivua. Mua raivostutti myös Autumn nimen suomentaminen... Todella typerää, ei nimiä kuulu suomentaa.
Olen pitänyt kaikista sarjan kirjoista, mutta Thormentin tarina on koskettanut pitkin matkaa ehkä eniten ja pidin siitä, että hänkin sai tämän kirjan myötä oman onnensa.
|