Karikko
Keskiarvo 4.03
4.03 tähteä
Anna arvosana
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10



Arvosanoja (20)
Kirjahyllytilastot

Karikko

Seita Vuorela
Julkaistu: lokakuu 5, 2012 (WSOY)

Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: maaginen realismi, nuoret
Avainsanat: kotimainen

Sidottu, kansipaperi.

Oletetaan että toinen teistä nyt kuitenkin putoaa sen katon läpi ne kymmenen metriä alhaalla odottavalle asfaltille eikä häntä enää ole. Tähdet eivät silti sammu eivätkä kaupungit luhistu. Ihmiset jatkavat koneiston tavoin pyörimistä. Sen yön jälkeen, niin voidaan sanoa, et halua tulla ulos pimeästä. Sen yön jälkeen sinun täytyy päästäksesi pimeästä kertoa siitä tarina.”

Karikko on tarina perheestä, joka ajaa leirintäalueelle ja juuttuu sinne kuin karille. Se on kertomus nuoruudesta, elämän rajallisuudesta ja kaiken tukahduttavasta surusta. Tragedian keskelle joutunut nuori Mitja etsii äitinsä ja veljensä kanssa uusia maamerkkejä kaukaa kotoa.

Päämäärättömästi vaeltava kolmikko luulee päätyneensä Lands End -leirintäalueelle sattumalta. Mutta kun Mitja törmää rannalla villien rantapoikien yhteisöön ja kiehtovimpaan tapaamaansa tyttöön, hänen roolinsa seikkailussa tuntuu valmiiksi käsikirjoitetulta. Monisäikeinen tarina punoo lukijan osaksi mysteeriä, joka avautuu mestarillisesti kerros kerrokselta.

Arvosteluotteita:

”Romaani avaa itseään vähitellen, eikä siinä avautumisessa ole kyse lukijan kanssa leikitystä kuurupiilosta. Se on tarinankerronnan jumaluutta, armolahjaa, jota aina silloin tällöin vieläkin tapaa.” – Jussi Aurén, Satakunnan Kansa

"Aiemmat teoksensa Parkkolana julkaissut Seita Vuorela (s. 1971) on kirjoittanut hienon nuortenromaanin. (…) Kriisin ja syyllisyyskokemusten ohella Karikko kuvaa uskottavasti ja ymmärtävästi poikien ryhmähierarkiaa ja sen muodostumista. Sivujuonena kulkee ihastuminen, mutta monitasoinen tarina ei sulkeudu rakastumisen kaltaisella helpolla ratkaisulla. (…) Mainio ja ihan oikeasti liikuttava teos on tiukasti kiinni tämän päivän nuorisokulttuurissa, mutta romaani ilmaisee tuntevansa myös temaattiset taustansa." – Raisa Mattila, Helsingin Sanomat

Muokannut Jussi (30.03.2016)

Muita kirjoja joista saatat pitää

ErewhonVeli Tuuli (Ensimmäiset ihmiset, #3)Ihmeotukset ja niiden olinpaikat: Alkuperäinen elokuvakäsikirjoitusSusanin vaikutusTohtori Tavernerin salaisuudet

Kirja-arvioita (5)

Akvaariokala avatar
Kirjoittanut ()
5.0
Tähän kirjaan ei voi muuta kuin rakastua. Se on niin tummasävyinen ja kaunis tarina, jopa synkkä. Mitjan ja väljen kohtalot ovat kytköksissä toisiinsa tavlla, jota ei voi kuin ihmetellä. Kirja herättää minussa voimakasta surua ja myötätuntoa hahmojen, eteenkin äidin puolesta. Karikko vetää puoleensa, eikä salli lukijan herpaantua hetkeksikään. Loppu on kaikesta huolimatta niin onnellinen kuin täklaisessa tapauksessa voi olla. Mukana on haikeutta ja kuolema sävyttää sivuja ... (lue lisää)
Kaleidoscope avatar
Kirjoittanut ()
4.5
Takakansi ei anna kirjalle oikeutta. Jouduin hetken totuttelemaan kirjailijan ehka jopa hiukan tekotaiteelliseen (raja sen ja täydellisyyden välillä on veteen piirretty) kirjoitustyyliin. Loppu oli kaunis ja pisti minutkin miettimään. Kaunis tarina kerrassaan.
kuvajainen avatar
Kirjoittanut ()
4.0
Kirjan takakansi ei tosiaan antanut oikeutta kirjalle, jonka takia jäi tämä monta kertaa kirjastossa hyllyyn, kun en osannut päättää lainaisinko vai enkö. Lopulta kaverini "haastoi" minut tämän lukemaan, ja hyvin iloinen olen että luin. Alku oli hiukan tahmea, turhan tekotaiteellisen tuntuine enkä saanut oikein otetta kirjan ideasta. Loppua kohden kertomus parani, ja aivan loppu oli sykähdyttävä - kokonaisuutena erittäin hieno tarina. Hahmoihin oli helppo samaistua, ja idea oli mukavan omaperäinen.
rahanpesukarhu avatar
Kirjoittanut ()
2.0
Takakansitekstin perusteella odotin kirjan olevan jotakin ihan erilaista. Kai se on syynä, että hieman petyin. Alku oli ihan okei ja siinä oli kauniitakin kohtia, mutta loppua kohti mielenkiinto alkoi hiipua.
Kirjaneito avatar
Kirjoittanut ()
4.0
Aika tylsän alun jälkeen tykästyin kirjaan kovastikin. Henkilöt olivat uskottavia ja juoni hyvä. Välillä tuntui ettei pystynyt lopettamaan lukemista. Loppuratkaisu oli yllättävä ja koko kirja välttyi yleisestikin tietyiltä fantasiakliseiltä. Itselleni kirjasta tuli myös jollain hassulla tavalla mieleen Peter Pan. Kaikenkaikkiaan Karikko jätti jälkeensä hyvän lukukokemusken ja uskoisin tutustuvani myös muihin Seita Parkkolan kirjoihin.
Paikalla 1 jäsen ja 35 vierailijaa:
Dyn
Uusin jäsen: Anna
Jäseniä yhteensä: 6980