Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Juha Ahokas. Sidottu, kansipaperi.
”Oletko siellä Saatana? Minä täällä, Madison.”
Narsistisen filmitähtiäidin ja hävyttömän rikkaan tuottajaisän 13-vuotias tytär Madison viettää joulua yksin sveitsiläisessä sisäoppilaitoksessa, kun vanhemmat kiertävät markkinoimassa uusia projektejaan ja adoptoimassa orpolapsia. Yllättäen Madison kuolee hämärissä olosuhteissa – ja löytää itsensä Helvetistä.
Madisonin selliosastolta Helvetissä löytyy sekalainen joukko muita nuoria syntisiä: cheerleader, urheilija, nörtti ja punkkari. Kuulostaako tutulta? Kyllä vain, ryhmän stereotyypit muodostavat maanalaisen version suositusta kasarileffahitistä Breakfast Clubista.
Sekalainen seurakunta joutuu vaeltamaan muun muassa halki hilseautiomaan ja käytettyjen kertakäyttövaippojen laakson kohdatakseen Saatanan linnoituksessaan. Eikä Helvetin valuuttana toimivilla popcornpalloilla tai karkkihuulilla osteta lunastusta.
Chuck Palahniukin tuonpuoleisessa Englantilainen potilas pyörii loputtomalla toistolla, vaeltelevat demonit kalvavat syntisistä lihat raaja kerrallaan, ja kirotut keskeyttävät maanpäällisen päivällisesi hikisen puhelinkeskuksensa telemarkkinointityrkytyksellä.
”Kirja on täynnä mauttoman riemukasta hirtehishuumoria teinitytöstä helvetissä.” – The New York Times
Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Kirja-arvioita (2) |
---|
Kirjoittanut Q_Black 19.09.2012
![]() Huhuh, en paremmin sano. En oikein tiennyt mitä odottaa kirjalta vaikka olikin jo selvillä, että sama tyyppi on kirjoittanut myös Fight Clubin. Odotin huumorintäyteistä pläjäystä, mutta tämä oli kyllä haastavampi kuin kuvittelinkaan. Kirjailija harrastaa näppärää kerrontaa ja vaihtuvia juonenkäänteitä. Lisäksi hänen mielikuvituksensa on äärettömän laaja ja kieroutunut. Hiukan häiritsi päähenkilön turhankin nuori ikä ottaen huomioon millä tavalla kummallinen Madison ... (lisää)
|
Kirjoittanut Nage 22.01.2014
![]() Kirj aoli erikoinen, mutta ihan luettava silti. Alussa ehdin jo miettiä että miksi tätä luenkaan, mutta kun jatkoin niin loppua kihti parani. Miinusta toi päähenkilön ikä, 13, joka ei oikein vastannut hänen ajatusmaailmaansa. Ihna kiva kirja siis kokonaisuudessaan, vaikka olikin todella erilainen kuin yleensä lukemani.
ps. takakansi ei kyllä yhtään vastaa kirjan sisältöä
|