Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: scifi > dystopia, nuoret
Osallistu keskusteluun (viestejä 2 kpl)
Tyylit: scifi > dystopia, nuoret
Osallistu keskusteluun (viestejä 2 kpl)
Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Tarja Kontro. Kannen kuvat: Michael Frost (tyttö), Hemera Technologies Thinkstock/Getty Images (aavikko). Sidottu.
Saba on varjo. Lugh on valo.
Ruma. Kaunis.
Laiha. Voimakas.
Saba ja Lugh ovat erottamattomat. Niinpä kun mustakaapuiset ratsastajat vievät talvipäivän seisauksena syntyneen kaksoisveljen kotoaan, alkaa Saban pitkä ja vaikea matka Kuolemanenkeliksi.
Maailma eristäytyneen kotiseudun ulkopuolella on raakalaismainen ja vailla lakia ja järjestystä. Saba joutuu raivaamaan tiensä läpi tuhoutuneiden kaupunkien ja hylättyjen korpien etsien veljeään. Samalla itsepäinen Saba, joka on tottunut pitämään huolta vain itsestään, oppii vähitellen luottamaan myös toisiin ihmisiin ja heidän apuunsa.
Kanadalaisen Moira Youngin Julma maa aloittaa toiminnallisen ja ahmittavan trilogian tulevaisuuden yhteiskunnasta. Teos sai myös Costa Children’s Book Awardin ilmestymisvuonnaan.
"Youngin visio tulevaisuudesta on helvetillinen ja pelottava, mutta jos haluat jonkun puolellesi, se on mitään pelkäämätön Saba." – Telegraph
"Parempi kuin Nälkäpeli. Tämä kirja räjäyttää tajuntasi." – MTV
- Arvostelu Risingshadow'lla (Niina Tolonen)
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Moira Young
Englannissa asuva kanadalaissyntyinen Moira Young on tehnyt töitä näyttelijänä ja laulajana, mutta hänen intohimonsa on kirjoittaminen.
Julma maa aloittaa trilogian, mutta jatko-osia Rebel Heart (2012) ja Raging Star (2014) ei suomennettu.
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (18) |
|---|
No niin. Tätä on verrattu Nälkäpeliin, joka jo itsessään asettaa aika kovat paineet kirjalle kuin kirjalle. Ihan Nälkäpelien veroinen tämä ei mielestänui ollut, mutta kelpo kirja silti. Erittäin hyvä.
Saba on elänyt koko elämänsä Hopeajärven rannalla yhdessä isänsä, kaksoisveljensä Lughin ja pikkusiskonsa Emmin kanssa. Lugh on Saban elämän keskipiste, ja kun salaperäiset miehet sieppaavat veljen Saban silmien edessä, tyttö vannoo löytävänsä Lughin uudelleen. ... (lisää)
|
Kävelin kirjan ohi monta kertaa kirjastossa ja luin jopa sen takakannenkin. Siltikään ei kiinnostanut.
No, sitten kerrankin lainasin sen ja kun aloin lukea kirjaa niin ensimmäinen silmiinpistävä asia oli se, ettei (ainakaan nimenomaisessa, suomennetussa) kirjassa ollut minkäänlaisia merkkejä ( "" , - tai << ) joista olisi tajunnut milloin tulee puhetta ja milloin vain selitetään tapahtumia.
MUTTA kun "opin" lukemaan kirjaa oikein, ymmärsin yhden asian.
Nimittäin sen, että
SE
OLI
HYVINKIN PITKÄLTI
PARHAITA KIRJOJA
IKINÄ!! <3 <3 <3
(itkin lopussa niin, että silmäni muurautuivat umpeen :D)
Odotan, odotan ja vieläkin odotan, että seuraavat osat ilmestyisivät suomeksi! <3 <3 <3
|
Julma maa ylitti täysin odotukseni. Juoni eteni sopivaa vauhtia, eikä jääty liikaa roikkumaan.
Saba oli jotenkin tosi mielenkiintoinen ja itse tykästyin häneen heti, vaikka olikin välillä vähä turhan julma Emmiä kohtaan. Kuolemanenkeli oli rohkea, julma ja aluksi kovasydäminen, joka taistelee puhahehkuisen raivon vallassa.
Jack oli aivan mahtava ja ihana ja kaikkee..
Aivan ihana kirja, suosittelen kaikille!
|
Kirja oli todella loistava. Juoni oli mahtava ja varsinkin Jack oli hyvä tyyppi. Sabakin oli hyvä hahmo, mutta mua ärsytti sen käytös Emmiä kohtaan.
Pidin siitä, että kirjassa ei ollut lainkaan repliikkiviivoja tai -pisteitä. Se oli erilaista, mutta loppujen lopuksi toimivaa.
Ja on pakko sanoa se, että kirjan takakannessa oleva lupaus piti paikkansa. Tämä OLI paljon parempi kuin Nälkäpeli (paitsi siihen ei oikeastaan paljon tarvita)
|
Tämän uhattiin olevan jopa parempi kuin Nälkäpelin, mutta sen trilogian ohittamiseen ei kyllä tämä kirja ollenkaan yltänyt. Ei lähellekään. Eniten häiritsi kirjan kirjoitustyyli ja se, että vuorosanoista oli tyystin jätetty pois kaikenlaiset lainausmerkit, joka vaikeutti jonkun verran luetun ymmärtämistä. Lisäksi mä ja sä-tyylinen murre jotenkin ärsytti todella paljon.
Saba oli aika erikoinen persoona enkä oikein osaa sanoa vieläkään onko hän nokkela kovapää vai ... (lisää)
|
|
Yllättävän hyvä kirja. Kansi ja takakannen teksti nyt ei varsinaisesti vakuuttanut, mutta kyllä kannatti lukea silti. Koukuttava tarina. Hieman erikoinen kirjoitustyyli teki kirjan lukemisesta hieman tavallista haastavampaa, mutta itse pidin sitä positiivisena asiana. Vaihtelu tavalliselle kirjoitustyylille ei ole ollenkaan huono asia. Kannattaa lukea :)
|
Törmäsin sattumalta kirjaan täällä Risingshadow'ssa ja päätin sitten toivoa tätä joululahjaksi ja sainkin sen. Pari ensimmäistä sivua luettuani ensimmäinen silmiinpistävä seikka oli se, että kirja oli jotenkin hölmösti kirjoitettu. Ei ollut minkäänlaisia lainausmerkkejä tai vuorosanaviivoja, jotta olisi ymmärtänyt, missä kohtaa puhutaan. Lisäksi puhekieli oli jossakin määrin ärsyttävää. Luin silti kirjaa eteenpäin ja totuin kirjoitustyyliin. Kirjan juoni meni ... (lisää)
|
Kiinnitin kirjaan heti täyden huomioni, kun näin sen kirjastossa. Lainasin sen piinaavan mielenkiinnon vallassa ja ahmin sen jieman liian nopeasti.
Saba oli henkilönä mahtava! Hän oli inhimillinen, synkistelevä ja monella tapaa mielenkiintoinen hahmo. Lughista pidin myös.
Kirjailija on tehnyt erinomaista työtä luodessaan Saban ajatusmaailman, ja kerrontana jatkuva tajunnanvirta oli oikein osuva valinta. Se toi kirjaan omaperäisyyttä ja moniulotteisuutta.
Olisipa enemmän tämänkaltaisia kirjoja!
|
Luin kirjan sattumalta, sillä matkalla ei ollut muutakaan luettavaa. Tarina oli kelpoisa ja reipas, ihan viihdyttävä. Miinusta kuitenkin annan puhekielisestä kerronnasta. Ajatuksena on hauska juttu, että koska kirja sijoittuu tulevaisuuteen, on kirjakielikin muuttunut - niinhän tapahtuu jatkuvasti (ja valitettavan paljon englantia suomeksi -suuntaan, kuten kirjassa). Minua vain häiritsi suunnattomasti suomennoksen töksähtelevä mä-mut mä-itseni-sijaan. "Mä kiipesin puuhun ja vedin ... (lisää)
|
Alkuun ajattelin, että kannattiko lainata koko kirjaa, mutta koska ei ole minulle tyypillistä jättää kirjaa kesken, niin luin sen loppuun ja olen siitä tyytyväinen. Ensin en ollut saada selvää, mitkä olivat lauseita, mutta myöhemmin se oli luonnollista ja tuli kiinnostavaksi. Pidän kirjan päähenkilöistä kovasti. Jos on tulossa jatkoa, niin odotan sitä enemmän kuin innoissani!
|
|
Kirja oli sitten loistava! Luin sen äskettäin uudelleen ja täytyy myöntää, että tämä kuuluu kyllä ehdottomasti suosikkeihini! Minusta oli upeaa miten kirjailija oli painottanut erilaisia asioita kun yleensä muissa kirjoissa. Rakastin Saban synkistelevää asennetta ja nimeä Kuoleman Enkeli!
|
Pidin kirjasta todella paljon. Välillä Saban asenne muihin oli melko ärsyttävää mutta muuten pidin kaikesta kirjassa.
Seuraava osaa odotellessa! :)
|
Rakastan tapaa, jolla kirja on kirjoitettu. Puhekielisyys toimi ja esti kiltisti kirjan horjahtamisen epänormaalimpaan kerrontaan, joka olisi kääntynyt tavanomaisen rasittavaksi. Ajatukseni näin yksinkertaisesti ilmaistakseni.
Saba on ihana hahmo. Elämän murjomia ovat kaikki hahmot aina ja iankaikkisesti, mutta Sabaan se on oikeasti jättänyt jäljen. Jackiin nyt rakastuin totta kai, Emmi oli ärsyttävä. Haukat olivat pirteä lisä.
Kuoleman enkeli iski minuun. Lujaa. Juoni ei ... (lisää)
|
Annoin kirjalle arvosanaksi peräti neljä tähteä, sillä omassa lajityypissään, nuorille suunnattuna post-apokalyptisenä seikkailuna, pidän kirjaa varsin ansiokkaana. Uskon, että sillä on kaikki edellytykset tehdä vaikutus lukijoihinsa, vaikkei itselläni kaikilta osin kolahtanutkaan.
Pidin tarinan parhaana antina omaleimaista alkupuoliskoa, jossa päähenkilö Saba lähtee pikkusiskonsa ja kesyn Nero-korppinsa kanssa epätoivoiselle matkalle tavoittaakseen ryöstetyn ... (lisää)
|
Kun aloin lukea kirjaa, ajattelin ensin, että eipä se kauhean mielenkiintoiselta vaikuttanut. Kuitenkin, jokin siinä kiinnosti minua sen verran että jatkoin lukemista. Juoni alkoi tiivistyä melko nopeasti, eikä tekstiä vain voinut jättää kesken. Saban matkasta pelastaakseen veljensä muodostui mielenkiintoinen ja monivärinen tarina joka ei jättänyt yhtään jäsentä kylmäksi.
Kerronnan puhekielinen kerronta häiritsi hieman, aluksi. Siihen tottui kuitenkin hyvin nopeasti. Ainoa ... (lisää)
|
|
Kirja oli kyllä kaiken odotuksen ja kehujen arvoinen! Suosittelen kaikille. Kohosi ainakin minun suosikkeihin:)
|
