Lumoava kirous

Jos ei oletuksia aseta korkealle, hyvä kirja.

Aivan luettavissa oleva kirja, paikoin tosin junnasi paikallaan tylsistymiseen asti. Tästä tehty elokuva on myöskin harmittavan huono, mikä on ikävä juttu, koska idea on hyvä!

Kirja oli suuri pettymys. Lienneekö syynä Ethanin näkökulma vaiko sekava juoni, mutta kirja tuntui siltä että kirjailija oli vain heitellyt paperille ideoita ja arponut järjestyksen. Lopua kohti lukeminen alkoi venyä eikä tarina enään jaksanut kiinnostaa. Oli kirja kuitenkin uusi kokemus, mutta seuraavaa osaa en ole näillä näkymin lukemassa.

Mielestäni kirja on ihan hyvä, mutta se ei kuulu suosikkeihini. Jotenkin tarina ei vain napannut ja varsinkin loppu oli mielestäni aika sekava. Mutta suosittelen silti ainakin kokeilemaan kirjaa, sillä voihan olla, että te löydätte kirjasta sen punaisen langan, jonka minä kadotin. 

Odotin tältä kirjalta paljoa, koska siitä on elokuva tehty ja muutenkin pidän noidista, loihtijoista ja sun muista sellaisista. Tähän jouduin kuitenkin pettymään. Teksti oli todella takkuilevaa ja venytettyä. Yksinkertaisesti tylsää. En tiedä oliko vika suomennoksessa, mutta teksti vain oli hitaasti kulkevaa ja tylsää. Kun olin keskelle kirjaa päässyt minusta tuntui, että olisi tarvittu vain yksi luku tapahtumille mitä oli tapahtunut. Liikaa venytettyä tekstiä. Idea on kuitenkin mahtava. Ja henkilöt ovat ihania ja kiinnostavia. Siksi en ymmärrä mikä meni pieleen. Miksi teksti oli huonoa? Olen itse asiassa aika ylpeä itsestäni, että sain kirjan loppuun asti luettua. En olisi ihmetellyt jos olisin jättänyt sen kesken. En todennäköisesti aio lukea seuraavia osia, mutta ihmeitä tapahtuu, ehkä luen ne. En ehkä suosittelisi tätä, mutta jos haluat lukea niin lue ihmeessä, ehkä kirja avautuu paremmin sinulle.

Pari ensimmäistä lukua olivat hieman pitkäveteiset, mutta mieleni muuttui todella nopesti! Kirja oli lukemisen arvoinen ja suosittelen kirjaa muillekkin, toista osaa kun ei vielä ole kirjastosta ehtinyt hakea.. Ja vielä! 'Rakkautta ennen ensisilmäystä' Täydellistä!

Pidin ehdottomasti tästä kirjasta. aluksi kirja ei vaikuttanut kovin hyvältä, mutta mitä eteenpäin kirjassa pääsi, sen parempi se oikeastaan muuttui. Kirjan olisi voinut vaikka lukea yhdeltä istumalta, jos aika olisi riittänyt. Suosittelen kirjan lukemista, mutta en kyllä lähtisi vertaamaan sitä Stephenie Meyerin kirjoihin.

En kyllä ymmärrä miten tätä kirjaa voisi suositella True Blood faneille, en kerta kaikkiaan.. Kyllähän tän nyt luki, mutta en kyllä suosittelisi. Mietinpä vaan, kuinka joku on tästäkin kirjasta viitsinyt tehdä elokuvan..

Tämä upposi. On kivaa vaihtelua että kertojana on välillä miespuolinen henkilö! kun olin päässyt ensimmäisen kappaleen loppuun en enää voinut lopettaa lukemista!

Mielenkiintoinen kirja. Oli mukava huomata, että fantasia-rakkaus kirjoissa on joskus miespuolinenkin henkilö kertojana. Sellaisia kun harvemmin tulee vastaan. Ihana paksu kirja, joka piti mielenkiinnon koholla koko ajan. Ridley oli suoraan sanoen aivan raivostuttava hahmo jota teki mieli potkia persuksille. Macon eno puolestaan oli salaperäinen mutta silti sydämellinen. Lena ja Ethan oli sellaisia mielenkiintoisia hahmoja ja sopivat kyllä yhteen. Ethanin tädit olivat tosi hauskaa porukkaa ja AVT:n porukka taas ärsyttävää ja jotenkin ne akat tuntuivat rasistisilta. Mutta oli kyllä hyvä kirja ja nyt vaan ootan, että pääsen seuraavan osan kimppuun!

Ihan hyvä kirja. Elokuva oli mielestäni hitusen parempi. Mutta kirjakin on todella hyvä. Välillä (kirjassa en päässyt juoneen mukaan, joten kuten voin sanoa että hieman sekavá. Ehdotan kuitenkin että lue jos olet fantasian ystävä! Hyvää vaihtelua "lumoaja poikiin" kun nyt on kyseessä "lumoaja TYTTÖ"

Kijra oli hieman outo sekä tökkivä. En oikien missään vaiheessä päässyt "sisään" kirjassa. Ihna ok tämä nyt iltojen iloksi oli.

Ensireaktio takakanteen, "Jee, taas ties monennen kerran, täysin uusi h*****in Twilight!" Pakko oli lukea, salaa ja kertomatta kenellekään. (Huom, Houkutus on ihan hyväkin kirja! Vaikkei tätä ääneen sovi myöntääkään.) Mielenkiintoisia tutkimuksia. Jos suhteen paranormaali osapuoli on poika, kaikki haluavat häntä. Jos suhteen paranormaali osapuoli on tyttö, kaikki vihaavat häntä ja haukkuvat noidaksi, mikä ei ole kivaa, olkoonkin totta. Missä tasa-arvo? Luulin alkuun tämän olevan Lenan kannalta kirjoitettu ja petyin raskaasti. Haluaisin lukea paranormaalin tunteista, kun hän rakastuu mitättömään kuolevaiseen. (Whiten kirjoja ei lasketa tähän, Lendkin oli fantasiaolento.) Kirja oli kirjoitettu huonosti, teksti tökki ja sanavalinnat kiduttivat. Mä ja sä ei saa tekstiä nuorekkaammaksi tai luontevammaksi. Juoni oli okei, ennalta-arvattava joo, ja moni kohtaus oli jo kuin valmiiksi luettu, mutta toisaalta tämä kuuluu genreen. Se menetteli vielä. Juonta vain ei hyödynnetty tarpeeksi. Viisisataa sivua oli liikaa, kun tapahtumat junnasivat paikallaan välittämättä kivasta ideasta. Kirjassa oli piilotettua potentiaalia, joka jäi käyttämättä. Ehkä seuraavat osat parantuvat, toisin kuin yleensä. Jos nimittäin tästä lähdetään laskuun...

Luin kirjan takakannen ja olen tosiaankin lukenut Stephenie Meyeriä ja Sookie Stackhouseja. Ja sitten Melissa Marrin kirjoja. Mutta jouni ei napannut mukaan ja noin sadan sivun kohdalla tylsistyin ja selasin kirjan läpi. Kuulemistani hehkutuksista huolimatta kirja veti pohjalukemat.

Lumoava kirous on ihan ok kirja. Juonellisesti se ei ole kummoinen ja osa tapahtumista oli todella ennalta arvattavia. Rakkaustarina ei myöskään säväyttänyt. Suurin osa hahmoista oli myöskin aika mitään sanomattomia, poikkeuksena Ethanin ihanat isotädit. Jos kirjan haluaa jostain syystä lukea, ovat ihanan höpsöt mummelit hyvä syy. Heistä lukiessaan hihittelee kerran jos toisenkin. Päälimmäisenä mieleen jäi aika laimea ja mitään sanomaton lukukokemus, jonka jatkon lukee jos jaksaa.

Kirja oli hyvä mutta ei mahtava. Pidän itse noitakirjoista sekä juustoisista teinidamoista joten kirjan huomattuani oli se sitten pakko lukea. Kirja vastasi odotuksia ja sisälsi jopa yllätyksiä loppuun saakka jota harva draamakirja sisältäää. Ainakin itse jään odottamaan kirjasarjan seuraavia osia mielenkiinnolla sillä eihän tuo nyt tuohn olisi voinut loppua. Varoitukseksi ehkä sen verta että jos twilight oli justoinen niin tämä on jo purukumia (mutta hyvää sellaista)

Tarinan alku oli hyvä, vaikka se huononikin loppua kohden. Ja vaikka kirjan rakkaustarina olikin aika klassinen, saivat pikku kaupungin noitavainot siihen vähän vauhtia. Romantiikkaa kyllä löytyi, jos sitä lähti etsimään. Juonessa ei ollut paljonkaan arvailtavaa, ja samoja asioita toistettiin mielestäni turhan paljon. Seuraavia osia ei mielestäni tarvitsisi tehdä laisinkaan, ja tarinan loppu tapahtui mielestäni turhan nopeasti koko kirjan odotuksen jälkeen.

Okei, osaksi minulle meni tämän kanssa niin pitkään koska tarina ei koukuttanut oikeastaan missään vaiheessa. Kai minä sitten olen lukenut tähän päivään mennessä liikaa tämän tyylistä kirjallisuutta kun ei enää jaksa kiinnostaa. Ensinnäkin en tajua miksi tämä on venytetty sarjaksi ja toiseksikin kirjasta olisi saanut lyhyemmän ja ytimekkäämmän jos tuolta välistä olisi vähän poistellut sitä turhaa jaadajaadaata, joka ei mun mielestä juonellisesti ollut mitenkään merkittävää. Ethan oli musta ihan liian nössykkä ja koko kaupunki ja sen ihmiset olivat kuin muusta maailmasta eroon joutunut ihmismassa, jotka eivät hyväksy kaupunkiinsa mitään uutta. Lena taas tuntui olevan enemmän apaattinen kuin mitään muuta. Tarinaan särmää toi Lenan serkku Ridley sekä Macon-eno ja hänen susikoiransa. Ethanin perheen taloudenhoitajakin olisi ollut loistava persoona jos ei olisi ollut niin nalkuttava akka koko ajan. Ajottaiset hienosti kuvaillut taikajutut kyllä piristi kivasti tarinaa, mutta ei tarpeeksi. Tästähän on se leffakin tulossa, mutta se trailerikaan ei herättänyt mussa mitään erikosia tuntoja. Aion nyt kuitenkin käydä sen katsastamassa kun kirjankin luin. Tosin hirveän monet ovat leffaa moittineet koska se ei ole ollut uskollinen kirjalle. Itselle sillä ei ole niin väliä koska Lumoava kirous ei lumonnut minua.

Pohjatarinaltaa hyvä, mutta turhan hitaasti käynnistyvä tarina. Mielenkiintoisimmat tapahtumat löytyy vasta kirjan lopusta. Mukaansatempaavuus puuttuu tekstistä. Kirjan keskivaiheilla oleva tanssiaiskohtaus olisi saattanut olla yksi mielenkiintoisimpia tai viihdyttävimpiä käännekohtia kirjassa ellei se olisi ollut niin suoran kopio Stephen Kingin Carriesta, ilman verta tosin. Vaikea uskoa että tämän tekstin jälkeen jatko-osaan jää enää mitään kirjoitettavaa, juonellisesti tarina olisi ehkä kannattanut jättää yhteen osaa yksinkertaisella loppuratkaisulla nykyisen venyttämisen sijasta.

Pidin kirjasta, varsinkin nopeatempoisuudesta (kerralla luettu). Mutta inhottamaan jäi mm. piti odottaa loppuun asti että jotain oikeasti jännää tapahtuu, heti tajusin kuka on pahis ja kuka ei, mutta silti yllätyin kun ne oli kirjaan ykskaks lytätty että tää nyt onki pahis. Ainoa pistä en todellakaan pitänyt oli loppu. Tuli sellainen olo että pakolla pakotettu että saadaan toinen osa, vaikka kirjassa ei muuten olisi aineksia jatkoon. (toinen lukuvuosi samanlaista ollaan ei olla jankkausta, pussaillaan ja saadaan sydäri?)