Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia

@ H. P. Lovecraft
Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia (H. P. Lovecraftin kootut teokset #5) - H. P. Lovecraft 7.00   20

Suomentaneet Matti Rosvall ja Ilkka Äärelä. Esipuhe: Markku Sadelehto. Nidottu.

Sisällys:

  • Yigin lapset (The Curse of Yig, 1929) (Zealia Bishopin kanssa)
  • Aikakausien haudasta (Out of the Aeons, 1935) (Hazel Healdin kanssa)
  • Siivekäs kuolema (Winged Death, 1934) (Hazel Healdin kanssa)
  • Kauhujen kabinetti (The Horror in the Museum, 1933) (Hazel Healdin kanssa)
  • Sähköpyöveli (The Electric Executioner, 1930) (Adolphe de Castron kanssa)
  • Alonzo Typerin päiväkirja (The Diary of Alonzo Typer, 1938) (William Lumleyn kanssa)
  • Martinin kylpylärannalla (The Horror at Martin's Beach, 1923) (Sonia H. Greenen kanssa)
  • Kaksi mustaa pulloa (Two Black Bottles, 1927) (Wilfred Blanch Talmanin kanssa)
  • Runous ja jumalat (Poetry and the Gods, 1920) (Anna Helen Croftsin kanssa)
  • Randolph Carterin lausunto (The Statement of Randolph Carter, 1920)
  • Tuntematon Kadath (The Dream-Quest of Unknown Kadath, 1943)
  • Hopea-avain (The Silver Key, 1929)
  • Randolph Carterin paluu (Through the Gates of the Silver Key, 1934) (E. Hoffmann Pricen kanssa)

H. P. Lovecraft (1890–1937) oli kulttihahmo anglosaksisessa kauhukirjallisuudessa. Hänen novelliensa aihepiiri ulottuu haudanryöstäjistä kuolleiden henkiin herättäjiin ja Uuden Englannin takametsien ihmissyöjistä muinaisiin hirviöihin Atlantiksen raunioissa valtameren pohjalla. Lovecraft loi Cthulhu-mytologian, jota useat myöhemmät kirjoittajat ovat jatkaneet.

H. P. Lovecraftin koottujen teosten viides osa sisältää kaikki hänen Randolph Carter -fantasianovellinsa. Lisäksi mukana on ennen suomentamattomia kauhukertomuksia, joita hän teki yhteistyössä muiden tekijöiden kanssa. Asiantuntijat pitävät niitä kuitenkin suurimmalta osalta Lovecraftin itsensä kirjoittamina.



Arvosana kirjalle
Omassa kirjahyllyssäni


Kirja julkaistu joulukuu 12, 2013 (Jalava)
Tietoja muokattu joulukuu 17, 2014

H. P. Lovecraftin kootut teokset -kirjasarja

Sarja sisältää 6 pääteosta ja yhteensä teoksia 6 kpl.

Sarja sisältää kaikki Lovecraftin novellit ja yhden romaanin. Esipuheet on kirjoittanut Lovecraft-asiantuntija Markku Sadelehto. Aikaisempia käännöksiä on tarkistettu.

Sarjan ulkopuolelle jätettiin Lovecraftin yhteistyönovellit C. M. Eddyn kanssa sekä August Derlethin kirjoittamat novellit ja romaani Kauhun kynnys.

Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia (H. P. Lovecraftin kootut teokset #1) 8.26   79
Varjo menneisyydestä ja muita kertomuksia (H. P. Lovecraftin kootut teokset #2) 8.00   45
Vaaniva pelko ja muita kertomuksia (H. P. Lovecraftin kootut teokset #3) 8.18   34
Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia (H. P. Lovecraftin kootut teokset #4) 7.74   26
Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia (H. P. Lovecraftin kootut teokset #5) 7.00   20
Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia (H. P. Lovecraftin kootut teokset #6) 6.80   10

Kirja-arviot & arvosanat

Pääskynen
Arvosanat 9
Kirja-arviot 9
Viestit 0
tammikuu 19, 2014
8 / 10

Lovecraftin koko tuotannon suomentaminen on kulttuuriteko. Se on paljon novelleille, jotka alunperin oli tarkoitettu pulp-lukemistoon. Sarja on edennyt jo viidenteen osaansa yhden kirjan vuosivauhtia. Jos sarja olisi saatu vielä koviin kansiinkin, olisi kaikki ollut täydellistä - muistuu mieleen Poen koottujen tyylikäs ulkoasu - mutta ymmärrän, että taloudelliset realiteetit lienevät estäneet pitkän sarjan saamisen kaikkein arvokkaimpaan verhoonsa. Nyt ulkonäkö on aneeminen, mutta sisältö toki kaikkea muuta... Viides osa, Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia, sisältää 13 Lovecraftin itsensä kokonaan tekemää tai haamukirjoittajan ominaisuudessa parantelemaa kauhu- ja fantasianovellia. Novellien taso on vaihteleva. Jotkut ovat täyttä rautaa, kun taas toiset ovat aika kesyjä kyhäelmiä. Kokonaisuus on kuitenkin oivallinen tunnelmapotpuri, jossa näkyy kauhun mestarin kädenjälki. Parhaimmillaan Lovecraft on aikaisemmin julkaistuissa novelleissaan ollut Cthulhu-aiheessaan. Lähelle ellei jopa samalle tasolle Lovecraft pääsee muun muassa Zealia Bishopin kanssa 1929 kirjoitetussa Yigin lapsissa. Tarina kertoo käärmeitä pelkäävästä miehestä. Novelliin on sopivasti sekoitettu intiaanimyyttejä. Kuten Lovecraftilla aina, tärkeää ei ole niinkään, mitä tapahtuu, vaan miten. Outojen tunnelmien luomisessa ja niiden sisällyttämisessä proosalliseen "todellisuuteen" Lovecraft on omaa luokkaansa, ja siinä hän onnistuu mainiosti Yigin lapsissakin. Niminovelli Siivekäs kuolema (Hazel Healdin kanssa) on samaa tasoa, jos lukijalle ongelmaksi ei koidu, että teos kertoo oikeastaan kostonhimoisesta kärpäsestä, mikä saattaa sisältää tahattoman koomisuuden vivahduksen. Jos tämän sivuuttaa, on kyseessä hieno kauhunovelli perinteiseen tapaan. Novelli etenee ihastuttavan hitaasti lähestyen loppua, jonka kaikki lukijat toki etukäteen arvaavatkin, mutta kaikkine yksityiskohtineen se on nautittavaa luettavaa. Kokoelman parhaimmistoa on myös niin ikään Hazel Healdin kaverina kirjoitettu Kauhujen kabinetti. Jälleen kerran Lovecraft esittelee liian pitkälle ikiaikaisiin mysteereihin kurkottavan ihmisen, jonka uteliaisuus lopulta koituu kohtalokkaaksi. Ihminen ei kykenekään hallitsemaan tuntemattomia voimia. Ja jälleen Healdin kanssa tehty Aikakausin haudasta sisältää muumiokertomuksen, jonka hidas pohjustus lisää tarinan tehoa ja uskottavuutta. Kun salaperäisen muumion vaiheista kerrotaan laveasti maalaillen 50 vuotta ennen outojen tapahtumien käynnistymistä museossa, on se kuin pitkitettyä nautintoa. Myös tiedotusvälineillä on rooli kertomuksessa. Kokoelman heikoimpiin kuuluu Anna Helen Croftsin kanssa tehty Runous ja jumalat, joka enteilee antiikin jumalten toista tulemista. Siinä ei tunnu olevan päätä eikä häntää, toisin kuin Lovecraftin Randolp Carter-fantasiaseikkailuissa. Liekö Carter ollut jotenkin muodikas nimi, kun samanniminen sankari seikkailee myös Burroughsin mainiossa Mars-saagassa? Randolp Carter on "uneksija", joka kykenee siirtymään kuvittelemiinsa myyttisiin ulottuvuuksiin ja paikkoihin, joista osa sijaitsee jossakin kaukaisessa avaruudessakin. Carter vaikuttaa olevan eräänlainen kirjailijan allegoria, sillä uneksija Lovecraft itsekin eittämättä on. Carter-kokonaisuuden huonoin on sen avaus Randolp Carterin lausunto, joka sisältää hautausmaalle menon ja loppuhuipennuksen, joka on menettänyt tehojaan. Haudasta tullut puhelu ei ole kovinkaan uskottava laatuaan. Sitä vastoin muut Carter-tarinat ovat täyttä tavaraa: mielenkiintoisia, jännittäviä ja tunnelmallisia. Paras on pitkä Tuntematon Kadath, joka kertoo uneksitun kaupungin etsinnästä unimaailmasta. Unenomaisesti etenevä tarina poikkeaa melkoisesti siitä, mitä Lovecraftilta on totuttu odottamaan, mutta se ei ole suinkaan haitta. Lovecraft yllättää. Hienoja otuksia ovat erityisesti ghoulit, ruumiinsyöjät, mutta novelli sopii myös kissaihmisille... Enemmän kauhun ominaisuuksia löytyy saagan päättävästä Randolp Carterin paluusta, jonka Lovecraft kirjoitti E. Hoffmann Pricen kanssa. Alku teoksessa on tylsä ja jankkaava, mutta novelli virkistyy koko ajan, ja lopussa tiivistyy Lovecraftimainen kauhu kellon käydessä jonkin muun maailmankaikkeuden aikaa…

Arvosanat 37
Kirja-arviot 0
Viestit 0
toukokuu 8, 2020
Antoi 8 / 10 arvosanan kirjalle
Eija
Eija
Arvosanat 1171
Kirja-arviot 330
Viestit 999
lokakuu 21, 2016
Antoi 7 / 10 arvosanan kirjalle
Alaric
Alaric
Arvosanat 142
Kirja-arviot 7
Viestit 0
syyskuu 1, 2015
Antoi 5 / 10 arvosanan kirjalle
kesäkuu 29, 2015
Antoi 7 / 10 arvosanan kirjalle
tammikuu 17, 2015
Antoi 5 / 10 arvosanan kirjalle
syyskuu 19, 2014
Antoi 4 / 10 arvosanan kirjalle
syyskuu 10, 2014
Antoi 1 / 10 arvosanan kirjalle
syyskuu 9, 2014
Antoi 9 / 10 arvosanan kirjalle
heinäkuu 24, 2014
Antoi 7 / 10 arvosanan kirjalle