Kirja-arvioita (18) |
|---|
Kirjoittanut rudi92 (02.10.2013)
[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ]Requiem on loistava päätös loistavalle sarjalle. Pidän sarjan juonesta ja karusta tunnelmasta. Siinä on myös mukana romantiikkaa, mikä on mielestäsi tosi kiva juttu.
Viimeisessä osassa pidin tosi paljon siitä, ettei Lena enää ollutkaan varma tunteistaan, kun Alex ilmestyikin yhtäkkiä kuvioihin. Myös Hanan näkökulma oli ihan kiva lisäys kirjaan, vaikka olinkin ensin epäillyt sen toimivuutta.
Ainoa mikä jäi hieman nakertamaan, oli Korpin ja (luultavasti) Nastan kuolema. Pidin molemmista hahmoista heti ensikättelyssä ja olisin toivonut heidän selviävän. Mutta ehkä tällä lailla kirjasarja oli vain parempi. Sarja näytti karut ja synkät puolensa kaikin mahdollisin puolin.
Ja sen takia minä rakastin sitä. Sitä he eivät voi viedä minulta.
|
Kirjoittanut Estel (28.02.2014)
Pakkohan oli tämä kolmaskin osa lukea, sillä ensimmäinen osa sai himoitsemaan tarinan lopputulosta. Minulle ei jäänyt kuitenkaan paljon mitään käteen Requiemin lopusta, se loppui jotenkin äkkiä ja minulle jäi sellainen olo, että trilogian lopetus jäi vähän laimeaksi. Trilogian idea on kyllä hyvä, mutta en oikein pitänyt henkilöhahmoista, Alex oli ehkä ainoa hahmo josta todella saatoin pitää. Lisäksi kolmiodraamat ovat mielestäni masentavia.
|
Kirjoittanut Q_Black (02.10.2013)
Mikäli kaksi aiempaa kirjaa kolahtivat, niin päätösosa ei varmasti jätä kylmäksi trilogian faneja. Kirjan suurimmat tapahtumat keskittyvät kirjan loppumetreille, mutta kirja ei siltikään ole kokonaisuudessaan tylsää luettavaa. Jotenkin se ei siltikään ihan yltänyt kahden ensimmäisen tuotoksen tasolle.
Ihan kiva, että tähän oli saatu tekstiä myös Hanan näkökulmasta, joka elää parannettujen maailmassa kun taas Lenan näkökulma kertoi kapinallisten elämästä ilman ... ( lisää)
ylellisyyksiä. Romanttista draamaa tässä mielestäni ei ihan kauheasti ollut, mutta se nyt ei haitannutkaan pahemmin.
Osa asioista tosin jäi vähän liian auki mielestäni ja olisin kaivannut niihin vähän jotakin lisää, mutta nyt joutui tyytymään vain arvailuun mahdollisen jatkon osalta.
Tämä oli alusta loppuun mielenkiintoinen, ehkä vähemmän karmiva kuin aiemmat osat ja oli kelvollinen päätös hienolle trilogialle. Ihmeellistä, että ensin karsastin tätä trilogiaa sen juonen perusteella, mutta kannatti todellakin tutustua kirjoihin. Suosittelen lämpimästi kaikille dystopia-faneille."
|
Kirjoittanut Nella (07.06.2018)
Hyvä päätösosa tällekin trilogialle on saatu, ehkä sarjan paras kirja. Pidin siitä, että kirjassa on kaksi eri kertojaa, joiden elämät ovat kovin erilaiset, mutta heillä on kuitenkin niin paljon yhteisiä muistoja. Eihän kirja nyt kovin iloinen ole, mutta perus dystopiaa. Kirja on omasta mielestäni ehkä trilogian surullisin, mutta löytyy siitä onnellisia hetkiäkin.
Henkilönä Lena ei tässä ole kovin paljon ... (lisää)
muuttunut, mutta Hana puolestaan on. Hänestä ei kerrota oikeastaan mitään sarjan toisessa osassa, joten kolmannessa kirjassa on kiva lukea hänenkin näkökulmasta. Tässäkin teoksessa tulee taas paljon uusia hahmoja ja vanhoista, tutuista hahmoista paljastuu uusia puolia, joka tekee kirjasta hieman jännemmän.
Pääsin kirjaan melko hyvin mukaan, huomattavasti paremmin kuin ensimmäiseen osaan, mutta silti osa hahmoista jäi minulle vähän etäisiksi. Kirjan idea on aika peruskamaa: itsevaltainen hallinto, julma johtaja ja kapinalliset, mutta se, että rakkaus on laitonta, on aivan uusi juttu. Ja pidin siitä. Tämä lähestymistapa tunteisiin sai itsenikin pohtimaan aihetta uudella, erilaisella tavalla.
Kirjan viimeinen sivu jättää jopa melkein odottamaan seuraavaa osaa, mutta tämäkin loppu kelpaa mainiosti. Riittävän onnellinen, vaikka onhan siinä loppupuolella pari järkytystä. Loppu on sen verran avoin, että jokainen voi itse päätellä, mitä seuraavaksi tapahtuu, haluamallaan tavalla. Suosittelisin kyllä kirjaa kaikille, jotka sarjan ovat jo aloittaneet tai niille, jotka etsivät jotain melko tapahtumarikasta luettavaa. Kirjan aihe ei todellakaan ole mikään kevyt ja kirjaan on saatu paljon jännitystä, vaikka onhan siinä niitä vähän tylsempiäkin kohtia.
|
Kirjoittanut Kastehelmi (18.12.2016)
[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ]Kolmas osa oli mielekkäämpi kuin toinen osa, muttei tämäkään vetänyt vertoja ensimmäiselle osalle. Kerrontaan oli saatu hienosti uutta, sillä Hanan näkökulma oli otettu mukaan.
Juoni ei ollut kovin mielekäs, mutta oli hauska huomata, miten kaikki tavallaan alkoi Portlandista ja sinne tapahtumat myöskin päättyivät. Olisin halunnut lopullisemman päätöksen Lenan, Alexin ja Julianin suhteille sekä muutenkin tavallaan lopullisemman loppuratkaisun. Nyt loppu jäi tavallaan auki, mistä en hirveästi pitänyt. Myös Hanan kohtalo jäi kokonaan hämärän peittoon ja siihen olisin toivonut jotain enemmän.
Suosittelen lukemaan, jos on lukenut aikaisemmatkin osat.
|
Kirjoittanut Cath3rin3 (31.12.2015)
Useimmiten olen ollut varsin epäluuloinen viime vuosina ilmestyneitä dystopia-sarjoja kohtaan, mutta Delirium-trilogia pääsi pehmittämään sydäntäni.
Trilogian kaksi ensimmäistä osaa olivat todella hyviä ja pidin varsinkin sarjan toisesta osasta. Kultainen sääntöni onkin, että kirjasarja on hyvä jos pidän sarjan toisesta tai kolmannesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä. Nimittäin olen aina joskus kohdannut pettymyksekseni sarjoja, joista huomaa että kirjailijan ... (lisää)
innostus on lopahtanut upean ensimmäisen osan jälkeen ja sitten seuraavat kirjat ovatkin pelkkää pakkopullaa.
Viimeinen kirja olisi minusta voinut olla parempikin. Ensimmäinen pettymykseni oli se, että kirjan nimi ei ihan sopinut samaan jonoon sarjan muiden kirjojen nimien kanssa. Pilkunviilausta kyllä, mutta se häiritsi.
Kirjan lopun tapahtumat olivat todella jännittäviä ja saatoin eläytyä koko kirjan tapahtumiin täysin sydämin. Loppu ei kuitenkaan ollut sellainen, jota olisin kaivannut. Olihan se mahtavaa nähdä menneitä tapahtumia hivenen Alexinkin näkökulmasta, mutta olin odottanut vähän vähemmän töksähtävää lopetusta (Ainakin minusta se oli vähän tökkäävä). Loppuun olisi ollut mahtavaa saada nähdä vielä, miten maailma jatkoi olemassaoloaan kuohunnan loputtua. Miten Alex ja Lena elivät onnellisina ja kasvattivat lapsensa vapaassa maailmassa tai jotakin vastaavaa. Sellaista ei kuitenkaan minulle suotu ja se jäi vähän kaihertamaan.
Suosittelen sarjaa kuitenkin lämpimästi kaikille dystopia-faneille.
|
Kirjoittanut Janski_ (11.09.2015)
Hyvä kirjasarja, mutta tämä osa ei oikein kolahtanut. Kirjassa ei oikein tapahtunut mitään merkittävää... mutta ei se nyt huonokaan ollut. :)
|
Kirjoittanut darlah-01 (20.06.2015)
Koko sarja on aivan ihana. Ajatus siitä että rakkaus on sairaus oli kiehtova. Kirja oli juuri niin hyvä kuin takakannen luettuani ajattelin. Hahmot olivat ihania vaikka ensimmäisessä kirjassa Lena ei ehkä ollut paras mahdollinen päähenkilö, mutta hän muuttui tarinan edetessä. Suosittelen kaikille!
|
Kirjoittanut Moonlight (28.05.2015)
Tän koko trilogian oon ite innostunu lukemaan jo kaksi kertaa, eikä ole kummallakaan kerralla pettänyt, päinvastoin. Toisella lukukerralla sain jopa enemmän irti, vaikka ensimmäinen on aina ensimmäinen ;) Ihana tarina, onnellinen loppu, en paljoa innostunut henkilöistä, paitsi tietysti Alexista ja Korpista :c Deliriumin ja Pandemoniumin loput olivat niiin ihania ja kauheita samaan aikaan, jotain sellaista joka sai mut lukemaan ne loppusivut joka kirjasta pariin kertaan uudestaan kyyneleet silmissä.. "Kesän jälkeen, kuinka kukaan voisi valita talven"
|
Kirjoittanut HourglassEyes (07.04.2014)
Jostain syystä pidin tästä päätösosasta, vaikka monesti suoraan avoimiksi jäävät kysymykset ärsyttävät suuresti. Requiemissa paljon oli kuitenkin jätetty luettavaksi rivien välistä antaen lukijallekin pienen vapauden valita mitä haluaa... Ja tähän sarjaan se yllättävän hyvin.
|
Kirjoittanut MustaParonitar (28.02.2014)
En oikein ymmärtänyt miten tämä voisi olla viimeinen osa. Kaikki jäi kesken.
Muuten pidin kirjasta, vaikka se oli aika ennalta-arvattava.
Kannattaa lukea.
|
Kirjoittanut pihlajapuu (27.02.2014)
Selkeästi kakkososaa parempi ja ehyempi kokonaisuus. Ei samalla tavalla häiritseviä epäloogisuuksia tai "puutteita" tarinassa, ja lisäksi Lenan tunteita käydään kirjassa läpi moniulotteisemmin. Tunne-elämän kuvauksessa esiintynyt pinnallisuus juurikin söi kakkososan tehoa mielestäni, ja teki kokonaisuudesta hivenen epäuskottavan, kun taas tässä osassa tasapainoilu, epävarmuus ja tunne-elämän myrskyt ovat paremmin aukikirjoittuja. Selkeä parannus siis tältä osin myös. ... ( lisää)
Pidin myös kirjojen lukujen jaosta Lenan ja Hanan-osioihin, koska Hana-luvut tarjosivat mielenkiintoisen ikkunan proseduurin läpikäyneen maailmaan, joka kirjoista tähän asti oli puuttunut. Toisaalta Hanan ja hänen kokemiensa tuntemusten esittäminen proseduurin käyneen näkökulmasta ehkä ontui hieman - tunteitten laimenemista korostettiin eri asiayhteyksissä, mutta se ei käytännössä kuitenkaan ulottunut mielestäni tarpeeksi Hanan tekemisiin ja ajatuksiin, jotta ainakaan aiemmin maalattu kuva proseduurin läpikäyneistä olisi saanut vahvistusta.
Mielestäni kirjassa annetaan myös aivan riittävästi viitteitä siitä, miten tarina jatkuu tästä eteenpäin - oikeastaan lisävalotus olisi tuntunut jo turhalta alleviivaamiselta.
Suosikkikirjani sarjasta.
|
Kirjoittanut emmazki (04.01.2014)
Muuten hyvä kirja, mutta moniin kysymyksiin jäi vastaukset saamatta. Siis totta kai monissa hyvissä kirjoissa jää jotkut asiat selvittämättä, mutta tässä jäi niin moni asia.
Nyt luvut oli jaettu "Lena" ja "Hana" osioihin, aluksi halusin hypätä Hana-luvut, koska niissä ei tapahtunut oikeen mitään, ja Lenan elämä oli niin paljon mielenkiintoisempaa, mutta keskivaiheilla Hana-luvuissakin alkoi tapahtua.
Olisin halunnut, ettei tässä kirjassa olisi tätä kolmiodraama ... ( lisää)
hommaa, kuten niin monissa muissakin kirjoissa. Kuitenkin tässä oli sellainen ja molemmat pojat olivat omilla tavoillaan ihania, mutta loppujen lopulta toivon, että Lena valitsee Alexin.
Tykkään Lauren Oliverin kirjoista ja hänen kirjoitustavastaan. Toivon, että häneltä tulee vielä lisääkin yhtä hyviä kirjoja!
|
Kirjoittanut Nage (18.11.2013)
Tätä oli kyllä odotettu, mutta valitettavasti jouduin pettymään. Lena ei ollut vahva vaan oletti muiden aina korjaavan omat virheet. Ja vielä se että loppu jäi ihan auki... siis tätä turhautumisen määrää ei voi kuvailla. Tottakai oisi pitänyt kertoa miten kävi tuon yhden taistelunjälkeen ja kenet Lena valitsi (Alex olisi tuohon oikea vastaus Julian on kamala) Noh mutta tulipahan luettua sarja loppuun.
|
Kirjoittanut The Big Bad Wolf (16.11.2013)
[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ]Eka ja toka kirja vetivät maton alta tosi kivasti. Ensin Alex jää kiinni ja kuolee, sitten yllättäen onkin elossa. !!!!!!!!!!!!! Jo on reilua. Jokaisen kirjan kohdalla teki mieli niin tappaa joku. Julian yleensä... Desibelit kirkuvat lukijaa vaikenemaan. Kiitti vaan Oliver.
Alex on ihana. Ekan kirjan arvostelussa en muistaakseni herrasta pitänyt, mutta nyt voisin niin kuolla hänenkin vuokseen. Rakastan häntä nyt ja aina ja näin päin pois ja ikuisesti. Jotain sen suuntaista. Lena nyt on hitusen tylsä, mutta menee siinä. Kertojanääni on kaunis, joten mitäpä sitä hahmoa haukkumaan.
Korven tyypeissä on asennetta. Jokainen heistä on yksilö. Nämä erilaiset yksilöt vain muistuttavat toisiaan hiukan liian paljon. Lenan äiti oli ainut erilainen. Äidimpi kuin muut.
Hanan luvut olivat alkukirjasta syy, miksi luin tätä nopeammin eteenpäin. Lopussa kirosin niiden vievän tilaa Lenalta. Jäin miettimään. Ovatko "parannetut" oikeasti tunteettomia vai teeskenteleekö heistä jokainen?
Julianista en pitänyt. Rasittava jäbä.
Rakkaustarina on kliseinen ja ennalta-arvattava. Kaava on tavallinen, mutta kaikki muu tekee kirjasta ainutlaatuisen. Kaikki siinä ympärillä... Korpi, zombimaa, idea... Requiem ja koko sarja on niin aito ja erilainen. Karsea. Ihana.
En tahtonut lukea tätä. Ensimmäisen osan luin ja itkin, toinen repi maton alta. Pelkäsin kolmosen loppua valmiiksi. Ja ihan aiheesta... Ei kolmiodraamaa voi lopettaa kertomatta kenet Lena valitsee!!!! Tai no joo, voi, koska Alex nyt on ainut oikea vaihtoehto. Toivotaan, että vastarinta voittaa.
Yleensäkin, parhaita dystopioita, joita olen lukenut.
|
Kirjoittanut tuu-t1kk1 (13.11.2013)
[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ]Tykkäsin tästä päätösosasta. harmitti vaan kun oli jo juonen kannalta moni tärkiä juttu jo unohtunu mutta ei voi mittään. Lauren Oliver kirjottaa sujuvasti ja kirjassa ei ole tylsiä kohtia jotenka parissa illassa luin. Mukava lisämauste oli Hanan näkökulmasta kirjoitetut osat. Miinusta kuitenkin siitä että en yhtään tykkää kirjoista joissa loppu jää auki eikä ratkaisua kerrota. Kumman Lena sitten valitsi Alexin vai Julianin? Toivon ja uskon että Alexin...:*
|
Kirjoittanut Fade (27.10.2013)
Tämä koko sarja kuuluu siihen joukkoon, mistä ei voi sanoa suoraan pitävänsä. Ensimmäiseen osaan rakastuin heti. Jokin siinä vain sai minut ihastumaan henkilöihin, maailmaan, juoneen sekä kirjoitustyyliin. Mitään ei jätetty pois vaan asioista kerrottiin juuri niin karusti kuin ne olivat. Lukijalle annettiin selkeät mielikuvat tapahtumista, vaikka ne eivät aina olleetkaan kovin miellyttäviä. Toinen osa oli hieman rauhallisempi kuin, mikä varmasti vaikutti siihen että meinasin ... ( lisää)
lopettaa koko sarjan lukemisen. Mitään ei vain tuntunut tapahtuvan ja kun tapahtui, kaikki oli nopeasti ohitse.
Tämä viimeinen osa oli kahden ensimmäisen välistä. Menoa ja kauheita kohtia oli, mutta sitten oli myös sitä pelkkää eteenpäin kulkemista ja muistojen tunkemista aivojen peränurkkaan. Kirjan koko alku oli lukijan valmistelua lopun suureen tuhoon, johon oikeastaan kaikki toiminta oli saatu tungettua yhdeksi suureksi kasaksi. Hanan elämästä kertovat luvut eivät kiinnostaneet minua sitten yhtään, enkä vieläkään oikeastaan täydellisesti ymmärrä niiden olemassaoloa. En tiedä olivatko ne vain lisätäytteenä kirjassa, ettei siitä tulisi puolet lyhyempää nykyisestä. Totta kai oli mukava lukea Portlandin tapahtumista aina välillä, mutta samanlaista pysähtynyttä menoa se oli kuin Korvessakin.
Eniten minua ärsyttää tässä viimeisessä osassa se, että Alex palasi. Ensimmäisen osan jälkeen itkin silmät päästäni Alexin takia ja koko toisen osan Lena suri hänen takiaan. Ja nyt! Tämä herra onkin sitten palannut eikä kuollut! Ja toinen asia oli Lenan äiti. Se sentään oli tiedossa, että tämä ei ollut kuollut. Mutta kuka äiti käyttäytyy niin, kun näkee lapsensa pitkän ajan jälkeen?
Kuitenkin, kirja tuotti niin raivoa kuin iloakin, mikä on oikeastaan aika virkistävää. Joitakin kohtia olisin kyllä halunnut muokata tai poistaa kirjasta kokonaan, mutta jätettäköön nämä kohdat mainitsematta. Loppujen lopuksi kirja oli hyvä päätösosa. Se punoi hyvin kaksi aikaisempaa osaa yhteen, niin juonellisesti kuin muutenkin. Sen kuitenkin sanon, että en lukisi koko sarjaan enää uudestaan. Ensimmäisen osan voisin vielä lukea, mutta en kahta viimeistä.
|
Kirjoittanut Nightmere (22.10.2013)
[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ]Loistava, dramaattinen loppu. Koko kirjan juoni oli aivan mahtava, yllätyskohtia riitti: Hanan paljastus, Lun kavallus ja Lenan äidin ilmestyminen.
Juoneeseen toi nyös potkua Hanan näkökulma parannettuna ja tähän hahmoon pääsi enemmän tutustumaan kuin ensimmäisessä osassa.
Sopivasti romantiikkaa (niikuin aiemmissa osissa) ei tullut yhtään imeläksi, kaikesta eniten tykkäsin kirjasta siitä kun se jätti lukijan miettimään Lenan rakkauden kohtaloa, kuten myös Hanan kohtaloa.
Tämän trilogian aion muistaa kauan.
|
