Auringon ydin

Johanna Sinisalo
Julkaistu: syyskuu 20, 2013 (Teos)

Käännetty englanniksi: The Core of the Sun

Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: scifi > dystopia + yhteiskunnallinen scifi, vaihtoehtohistoria
Avainsanat: kotimainen, satiiri
Osallistu keskusteluun (viestejä 3 kpl)

OSTA KIRJA

+ Kirjastot

Sidottu, kansipaperi.

Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2014.

Olemme 2010-luvun Tampereella, mutta historiassa on 1800-luvulta lähtien tapahtunut muutoksia, jotka ovat tehneet Suomesta Euroopan Pohjois-Korean. Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät. Kaikki riippuvuutta aiheuttavat nautintoaineet on ankarasti kielletty: huumeet, nikotiini, alkoholi ja kofeiini. Seksin helppo saatavuus on sen sijaan valtion erityissuojeluksessa, ja valtiollinen tiede onkin kehittänyt sen jakelun vaivattomaksi. Ihmissuvusta on jalostettu uusi alalaji: altis, nöyrä ja itseään tyrkyttävä. Ennen heitä kutsuttiin naisiksi.

Yksi vaarallinen huume on kuitenkin jäänyt vielä osittain kitkemättä yhteiskunnasta: chili. Kirjan päähenkilöt Vanna ja Jare sotkevat näppinsä sen rikolliseen välittämiseen. Vannan yrittäessä selvittää, mitä hänen kadonneelle sisarelleen on tapahtunut, Jare törmää outoon uskontokulttiin, jonka käsissä on Auringon ydin. Onko tällä epäinhimillisen tulisella chililajikkeella mahdollisesti vaikutuksia, jotka on syystäkin kielletty?

Suomikumman mestarin uutuusromaani on myös nerokas yhteiskuntasatiiri. Ketkä lopulta hyötyvät ihmisten riippuvuuksista? Voivatko kaikki terveydelliseen hyvään tähtäävät toimenpiteet olla oikeutettuja? Mitä yhtymäkohtia tällä kaikella on meidän omaan aikaamme?

”Romaani ampuu Sinisalon yhä tiukemmin suomikumman ytimeen. – – Sinisalon vaihtoehtoinen yhteiskunta on yksityiskohtaisesti rakennettu ja se jää mieleen polttelemaan.” – Markus Määttänen, Aamulehti 20.9.2013

”Nyt Sinisalo ei heristä sormea, vaan puristaa kätensä nyrkkiin. Hänen kirjallisessa iskussaan lukijan vatsaan on taitoa ja voimaa. Romaanin jälkeen pitää ottaa hetki lukua. Kääntelen kirjaa kädessäni, ja mietin, että olipahan trippi.” – Juhani Karila, Helsingin Sanomat 15.10.2013

”Sinisalo kirjoittaa herkullisesti eloi-koulutuksesta. Kirjassa on lainattua ja mukailtua monesta tekstilähteestä, myös palveluskoirakoulutuksesta. Kirja ei kuitenkaan manifestoi miesvihaa. (--) Kirjan sukupuolitesteista on lyhyt askel ihmisoikeustesteihin, joilla rajoitetaan toisten ihmisyyttä, jotta se laajenisi niillä, joille mikään ei riitä.” – Helena Miettinen, Etelä-Suomen Sanomat 21.10.2013

”Hyytävän älykäs dystopia naisia alistavasta, terveysfasistisesta Suomesta.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati

(muokattu 08.07.2016)

Uusimmat keskustelut

Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut

Tietoa kirjailijasta :: Johanna Sinisalo

Johanna Sinisalo on syntynyt Sodankylässä vuonna 1958. Hän valmistui ylioppilaaksi Tampereella 1977 ja suoritti kandidaatintutkinnon Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen draamalinjalla vuonna 1986. Markkinointi-instituutissa opiskellessaan hän sai vuoden parhaan diplomityön palkinnon 1987. Vuosina 1984–1997 hän toimi ammatikseen mainonnan suunnittelijana, sittemmin hän ryhtyi vapaaksi käsikirjoittajaksi ja kirjailijaksi.

Kirjailijan perheeseen kuuluu avomies ja aikuinen tytär. Harrastuksikseen Sinisalo mainitsee tähtitieteen, gastronomian, vaelluksen, kirjallisuuden ja sarjakuvan. Sinisalo asuu lapsuutensa kotikaupungissa Tampereella. ... (lisää)

”Suomen kulttuurielämä tuntuu keskittyvän jatkuvasti yhä enemmän pääkaupunkiseudulle ja helsinkiläisyyttä pidetään kohta suomalaisuuden synonyyminä. Pirkanmaalla asuminen ja kirjailijana työskentely on yksi tapa muistuttaa siitä, että elämää on myös kehä kolmosen ulkopuolella”.

Tärkeitä kirjailijoita Sinisalolle ovat olleet Tove Jansson, Astrid Lindgren, L. M. Montgomery, Ray Bradbury, Volter Kilpi, Vladimir Nabokov, Michel Tournier ja Margaret Atwood. Tieteiskirjallisuuden lukemisen Sinisalo aloitti lapsena Edgar Rice Burroughsin seikkailukirjoilla. Niiden jälkeen hän löysi George Orwellin ja Aldous Huxleyn, joissa science fiction on yhteiskunnan havainnoinin ja arvostelun väline.

Sinisalo tuli suomalaisen science fiction -fandomin tietoisuuteen vuonna 1985, jolloin häneltä ilmestyi seitsemän novellia alan lehdissä. Seuraavan vuoden Atorox-äänestyksessä Sinisalon tarinat saivat kolme kärkisijaa. Sinisalo on saanut Atorox-palkinnot Suomen parhaasta sf- tai fantasianovellista vuosina 1985, 1988, 1990, 1992, 1993, 1996 ja 2000. Vuonna 2001 Johanna Sinisalo sai Suomen tieteiskirjoittajien Kosmoskynä-palkinnon, joka myönnetään pitkästä, scifin ja fantasian edistämiseksi tehdystä työstä.

Ensimmäisen romaaninsa Ennen päivänlaskua ei voi Sinisalo julkaisi vuonna 2000. Teos on osin spekulatiivisen fiktion (science fictionin, vaihtoehtohistorian) keinoin toteutettu tutkielma luonnon ja ihmisen ristiriidasta ja yhteiskunnallisista ongelmista. Kirja sai Finlandia-palkinnon ja nosti Sinisalon koko Suomen kirjallisuuskentän puheenaiheeksi.

Teos käännettiin muun muassa ruotsiksi, ranskaksi, englanniksi, latviaksi, japaniksi ja tšekiksi. Teos sai esimerkiksi Yhdysvalloissa erittäin hyvät arvostelut ja oli maassa myyntimenestys. Romaani oli ehdolla myös eurooppalaisen kirjallisuuspalkinnon Impacin saajaksi. Vuonna 2005 romaanin englanninkielinen laitos voitti James Tiptree Jr. -palkinnon parhaasta vuoden 2004 science fiction- tai fantasiatekstistä, joka laajentaa ihmisten näkemystä sukupuolesta tai seksuaalisuudesta. Pirkanmaan taidetoimikunnan antoi Sinisalolle vuoden 2005 taidepalkinnon kansainvälisestä läpimurrosta.

Ennen päivänlaskua ei voi -romaanin voi lukea monella eri tavalla, esimerkiksi jännitys- tai rakkauskertomuksena, yhteiskunnallisena havainnointina tai luonnon ja ihmisen välistä suhdetta pohtivana teoksena. Teos sai myös Kuvastaja-palkinnon vuoden parhaana suomalaisena fantasiakirjana. Sinisalon mielestä Suomessa on erittäin rikas taruperinne. Häntä on harmittanut, että suomalaiset hakevat turhan usein mallia anglosaksisen fantasian perinteestä, kun tarjolla olisi laaja kotimainen kansanperinne.

Kirjailija toteaa, että hänen romaaneissaan on aina jokin pieni piirre arkitodellisuuden ulkopuolelta. Sinisalo on useiden muiden tavoin muistuttanut, että puhdas realismi on varsin nuori, 1800-luvun lopulta peräisin oleva kirjallinen suuntaus. Realismin rajojen ylittäminen ei kuitenkaan tarkoita, että kirjailijan teokset olisivat lajityypiltään scifiä tai fantasiaa. Sinisalon mielestä lajityyppiajattelusta pitäisi irtautua.

Sinisalo painottaa, että spekulatiivisuus ei ole kirjallisuudessa itseisarvo, vaan että sen kautta voidaan sanoa jotain oleellista jopa paremmin kuin realismin keinoin. Fantasian tai science fictionin kirjoittaminen ei ole päämäärä vaan väline kirjallisuuden tuottamiseen. Sinisalo käyttää sanaa ”viistovalaistus” kuvaamaan tämän välineen toimintaa: todellisuuden tutkiminen uudesta ja ennenkokemattomasta näkökulmasta voi paljastaa uusia puolia, joita ei ole voinut aikaisemmin nähdä.

Kirjallisuutta

Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. Toimittaneet Vesa Sisättö ja Toni Jerrman. BTJ, 2006.

Kuva: Jari Koivisto.

Muita kirjoja joista saatat pitää

Kirja-arvioita (9)
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Sini (21.12.2013) Sinisalon kuvittelema vaihtoehtohistoriallinen Suomi on pelottavan todellisen oloinen dystopia, jossa ihmislajia jalostetaan sopimaan konservatiivisiin rooleihin. Oikea nainen keskittyy naimisiinmenoon, lapsiin ja kodinhoitoon. Jos et sovi tähän muottiin, sinut steriloidaan. Kirja olisi huvittava, jollei se pitäisi koko ajan mielessä, että oikeasti on ihmisiä, joiden mielestä tuo maailma ei suinkaan olisi dystopia vaan ihanne. Kadonneen sisaren mysteeri ja chilin asema vaarallisena ... (lisää) nautintoaineena maustoivat sopan erittäin kiinnostavaksi ja nautinnollisesti. Nyt kiinnostaisi lukea tähän rinnalle Jan Salmisen Äidinmaa ja katsoa kuinka sen suomikuva keskustelee Sinisalon luoman kanssa.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Reta Anna Maria (25.02.2014) Periaatteessa idea on hyvin simppeli: tyttö ei sovi muottiin, kamppailee asian kanssa, ajautuu laittomuuksiin ja pohtii elämäänsä taaksepäin. Mutta se, miten tämä kaikki oli kirjoitettu, teki kirjasta hyvin kiinnostavan ja pelottavan. Dystopiaa, joka ei oikeastaan ole niin kaukana tulevaisuudessa. Kirja saattaa aiheuttaa hämmentävää himoa chiliä kohtaan.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Nafisan (21.02.2014) Varoitus! Tämän kirjan lukeminen saattaa aiheuttaa kuumotusta ja vakavaa chiliriippuvuutta, lukeminen omalla vastuulla! Auringon ydin on teos, jossa Johanna Sinisalo ylittää itsensä. Kirjailija aloittaa teoksensa varsin rajusti, hän ei päästä lukijaansa helpolla vaan tarjoaa heti iskun vyön alle. Kun lukija saa taas hengen kulkemaan, hän on jo teoksen koukussa. Sinisalo provosoi lukijaa esittämällä rodunjalostuksella tuotetun, Barbie-nukkemaisen eloi-naisen, joka ... (lisää) koulutuksella saadaan palvelemaan isäntäänsä, maskuliinista masko-miestä kuin koira. Voisin väittää, että tämä on parasta suomalaista dystopiaa, jota olen lukenut. Sinisalolla on todellinen taito kirjoittaa äärimmäisen mielenkiintoisesti, saaden lukijan hihkumaan innosta. Hänen luomansa maailma on uskottava - ja ehkä siksikin niin pelottava ja epätavoiteltava. Suosittelen teosta ennakkoluulottomalle lukijalle, joka nauttii dystopioista, vaihtoehtohistoriasta, naisen aseman pohtimisesta ja chilistä. Tämän teoksen lukee hetkessä, sillä lukemista ei malta keskeyttää.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Eija (25.03.2017) Kirja koostuu erilaisista aineksista. On kirjeitä, katkelmia teoksista, mainos, opetusaineistoa, kouluaineita, otteita sanakirjasta, novellikatkelma, lehti-ilmoitus, ote lakikirjasta, satu, ote kuulustelupöytäkirjasta, palveluun astumismääräys, laulu, valintatehtävä koe, loru, lehtiartikkeli ja terveysjulkaisu. Tulikohan kaikki mainittua? Kohtalaisen erikoisen formaatin lisäksi on tilaa vielä omaperäiselle tarinalle. Tapahtumat sijoittuvat nykypäivän Suomeen. Maailma ei ... (lisää) tosin ole samanlainen kuin omamme vaan eletään vaihtoehtoisessa maailmassa. Satiirista huumorintajua osoittaa tulisen ruoka-aineen, chilin, rinnastaminen kiellettyyn ja riippuvuutta aiheuttavaan huumausaineeseen. Suomi on perinteisesti ollut kieltojen maa. Alkoholin myynti on monopolisoitu toisin kuin muualla maailmassa. On aikoja jolloin jopa keskioluen myynti oli kielletty joidenkin kuntien kaupoissa. Tupakkatuotteiden hankintaa on alettu tehdä mahdollisimman hankalaksi aste asteelta savuton Suomi kiikarissa – niin miksipä ei kiellettäisi ruoka-aineitakin, jotka vahingoittavat terveyttä. Todellisuudessa Suomi on ollut ainakin jossain määrin edelläkävijä naisten aseman parantamisessa. Kirjan maailmassa asia käännetään päälaelleen. Kirjan maailman Suomi on edelläkävijä feminaisten – eloisten - jalostamiseen. H.G Wellsin Aikakoneesta on napattu käsitteet eloi ja morlokki. Ne määrittelevät naissukupuolen alarodut. Työteliäs ja fiksu morlokki on epäkelpo. Naisten kuuluu olla eloisten kaltaisia typerähköjä aviomiestensä miellyttäjiä, miehensä holhouksen alaisia ja miehensä kuritettavissa olevia. Heidän hoidettavanaan on koti ja perhe, he eivät käy töissä. Vaimolla ei ole perimisoikeutta, vaan mies perii vaikka vaimo olisi kuolleen sukulainen. Jopa naisten nimet on säädelty niin, että ne eivät voi sisältää R-kirjainta. Kiinnostavaa oli verrata feminaisten jalostukseen liittyvät päinvastaiset vastineet todellisen Suomen tasa-arvon virstanpylväistä. Auringon ydin on hyvä kirja, paras tähän asti lukemani Sinisalon teos. Hyvin kehiteltyä tarinaa piristää erillismateriaali. Kirjan luki sujuvasti ja muutenkin kirjassa on ajattelemisen aihetta kantilta jos toiselta.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Fictionholic (21.10.2015) Taitavasti rakennettua dystopiaa. Erityisen mielenkintoiseksi kirjan tekee se, että se sijoittuu Suomeen. Idea siitä, kuinka Suomesta olisikin ajautunut hiukan pohjoiskoreamainen valtio on kiehtova. Ihmisrodun jalostus teki teoksesta ajatuksia ruokkivan. Toivottavasti kukaan ei jätä kirjaa lukematta alun sekavuuden taki, lupaan että kaikki tuler käymään järkeen! Toivon myös, että heitätte pois ennakkoluulot suomalaista kirjallisuutta kohtaan, mitä tiedän monilla olevan. Teos oli parempi kuin moni muu lukemani ulkomainen dystopia.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Matti Karjalainen (22.05.2015) Johanna Sinisalon "Auringon ydin" (Teos, 2014) tuli luettua työpaikan lukupiiriä varten, ja se osoittautuikin varsin hyväksi kirjaksi. Oli mukava lukea vaihteeksi sellaista dystopiaa, joka oikeasti haastaa ajattelemaan ja miettimään nykyistä yhteiskuntaa ja sitä millaiseksi se voisi pahimmassa tapauksessa muodostua. Ehkä tässä on se pieni ero aikuisille ja nuorille aikuisille suunnatun dystopian välillä? Sinisalo käsittelee romaanissaan muun muassa naisen asemaa yhteiskunnassa, ... (lisää) kieltämisele perustuvaa päihdepolitiikkaa (tosin chilin varjolla) ja rodunjalostusta. Painaavaa asiaa on siis paljon. Suomen eusistokraattinen tasavalta tarjoaa tarinalle kiehtovan miljöön, jota taustoitetaan tekstiin sijoitelluilla katkelmilla sanomalehdistä, kirjoista ja muista vastaavista fiktiivisistä - tai joissakin tapauksissa ei niin fiktiivisistä, kuten Kotilieden esimerkki osittaa - lähteistä. Loppuratkaisun aiheuttamasta pienestä pettymyksestä huolimatta "Auringon ydin" on yksi parhaista lukemistani kotimaisista dystopioista, ellei ihan se paras.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Wind (24.09.2014) Mielestäni Sinisalon paras kirja. Sinisalolla on mystinen kyky kirjoittaa täysin uskottavasti ihan mahdottomistakin asioista.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut The Big Bad Wolf (10.04.2014) Menikö tässä viitisen päivää rauhoittua? Ja joo, tahdoin kirjoittaa arvosteluni vasta kouluaineen palautuksen jälkeen, ettei samankaltaisista ajatuksista voi vähentää pisteitä. Miljöö on uskomaton. Vaikka sielua kirvelee kotimaisemien värittäminen näin epätasa-arvoiseksi, se on tehty niin ihailtavan taidokkaasti. Teksti on loistavaa, kaikki sanakäänteilyt jotain kadehdittavaa. Ja asioiden kertominen, se ettei mitään sanota suoraan ja pohdita, vaan ojennetaan info näillä ... (lisää) eri tekstiformaateilla. Mahtavaa. Ensimmäinen puoli koukutti todella aktiivisesti tahdikkaalla yhteiskunnan esittelyllä. Juonen alkaessa nousta pääosaan olin melkein pettynyt, kun mielenkiinto olisi riittänyt paljon pidempäänkin yhteiskuntaopin luentoon. "Siis ei mulla kiinnosta mitä näille hahmoille käy..." Vaan kiinnostipa kuitenkin lopulta ja hiukan taisi sydän sykkiä epätahtiin. Sinänsä tästä ei puutu yhtään mitään. Tekstin taso, omaperäisyys... Paras kirja nyt vähään aikaan. Ja chiliä unohtamatta.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Iltaneth (05.11.2013) Tämän romaanin maailmankuva sai meikäläisen kiehumaan raivosta useamminkin kuin kerran. Silti huomasin tämän lukuprojektin aikana ajattelevani kirjaa ja sen maailmaa lukemisen ulkopuolellakin. Sinisalo on järkyttävän kekseliäs kirjailija, joka on saanut tämän kaiken tuntumaan niin mahdolliselta, niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin. Hän on onnistunut luomaan mielenkiintoisia henkilöhahmoja todella kauhistuttavaan maailmaan. Vaikka sinänsä tällainen special snowflake ... (lisää) -päähenkilö ei yleensä meikälläistä innostakaan, tämän romaanin päähenkilöksi sellainen sopi kuin nakutettu. Vannan ja Jaren suhteen kehittymistä oli mielenkiintoista seurata, samaten sitä miten he tässä maailmassa pärjäsivät. Kaikki Sinisalon kehittelemät yksityiskohdat, jotka tekivät tästä maailmasta niin kamalan ja mielenkiintoisen, oli ilo poimia tekstistä. Romaanissa oli käytetty myös erilaisia tekstiformaatteja kertovasta tekstistä kirjeisiin ja lakitekstiin lentiartikkeleihin, mikä teki lukemisesta lennokasta, sujuvaa ja mielenkiintoista.