Siilo

Itselleni tämä oli loistava lukukokemus. Miljöö oli mielestäni mahtava. Juonenkäänteitäkin oli paljon, ja nekin olivat hyvin toteutettuja. Kirjaa oli jännittävä lukea ja kirja oli mukaansatempaava. Hieman ehkä kauhuakin myös oli mukana - ja tietenkin rakkautta unohtamatta! Post-apokalyptisen kirjallisuuden huippua, jos minulta kysytään.

Todella hieno teos. Pidin alusta saakka todella paljon. Kirjaa lukiessa tuli hyvä olo tiedosta että tämä on trilogian osa, eli lisää on tiedossa. Lopun lähestyä mietein että jääkö tarina kesken, mutta se ei jäänyt mitenkään oleellisesti, edessä on vain uusi seikkailu.

Suosittelen paljon!

Siilo oli hyvä kirja, jossa oli paljon potentiaalia. Valitettavasti tarina alkoi käydä loppua kohden hiukan raskaaksi ja tylsäksi, itseään toistavaksi. Juoni avautui lukijalle hienosti pikkuhiljaa. Aika malttamattomana luin tätä kirjaa aluksi, kun halusin tietää enemmän. Kun salaisuus paljastuu, se hieman latistaa fiilistä ja vie terää pois juonelta. Mutta Siiloon on onnistuttu loihtimaan juuri oikeanlainen klaustrofobinen fiilis, jopa paikoitellen aika ahdistava. Hahmoja oli paljon, mutta kiinnostavimmat olivat Lukas, joka oli aika symppis tyyppi ja toki sitten Jules, joka oli täyttä rautaa, todella sopiva tällaisen tarinan juonen johdattajaksi. Pahisasetelma oli liian selvä, siitä en oikein välittänyt. Nyt jäin odottamaan jatkoa tälle tarinalle, joten jostain täytyy löytää mielenkiintoa lukea 2. osa ennen viimeistä osaa, joka jatkaa sitä mihin Siilo jäi.

Mielenkiintoisesti kulkeva ja laajentuva kirja, joka paljastaa ympäröivää maailmaa koukuttavasti vähän kerrallaan. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, joskin jättävät ihan vähän kylmäksi.

Tämä oli kyllä aivan mahtava kirja. Kun on päässyt sisälle kirjan maailmaan, niin se on pakko lukea loppuun yhdeltä istumalta. Huh!

Siilon tarina veti puoleensa heti prologista lähtien. Siilon oloja ja yhteisöllistä rakennetta valotetaan pikkuhiljaa ja tarina laajenee mukavasti edetessään. Tarina on jännittävä ja mukaansatempaava, mutta siinä on omat heikkoutensakin. Juonenkäänteitä on runsaasti - jopa niin paljon, että viimeisen osan lopussa tapahtuva käänne tuntui jo väkisin väännetyltä. Tarinassa on myös tarpeetonta toistoa ja selittelyä, kun taas jotkut asiat sivuutetaan merkityksettömänä. Osittain TV-sarjamainen pinnallisuus paistaa myös tarinan kulussa. Näistä epäkohdista huolimatta, tarina on mukava luettava ja tällaisella kirjallisuudella on oma paikkansa.

Huh. Sanonpahan vain. Huh. Siilo oli todella koukuttavaa, paikoitellen ahdistavaa, koko ajan jännittävää ja usein pelottavaa scifiä. En halunnut lukea tätä kirjaa illalla ennen nukkumaan menoa. En niinkään pelottavuuden, vaan ennemminkin ahdistavan tunnelman ja tulevaisuudenkuvan takia. Erityisesti miljöö nousi siksi minua inhottavaksi seikaksi. Ajatus siitä, että asuisi valtavassa, yli satakerroksisessa siilossa maan alla ilman pääsyä ulkoilmaan tuntuu ahdistavalta. Liikaa kierreportaita ja metalliseiniä. Mielummin välttäisin tämän tulevaisuuden vision. Mutta silti Siilon miljöö on kammottavuudessan kiehtova ja kaikki kirjan aikana tehdyt paljastukset huomioon ottaen aika uskottavakin. Erityisesti Siilon kerrojärjestelmä eri tasoineen oli mielenkiintoinen, joskin hämmennyin alkukirjassa siitä, ensimmäinen taso on ylhäällä ja siitä eteenpäin mennään alas. Toisin päin kuin kerrostaloissa siis ja olin muutaman sivun aika sekaisin tämän jutun takia. Juoni, kuten sanottua, on erittäin koukuttava ja kun kirjaa kerran alkoi lukea, oli irtipäästäminen vaikeaa. Siilo oli jaettu lyhyisiin kappaleisiin ja cliffhanger luvun lopussa oli varsin yleinen ilmiö. Howeylle täytyykin antaa tunnustusta koukuttavan tekstin kirjoittamisesta, sillä etenkin kirjan alkupuoli oli upeaa ja jännittävyydessään hiuksianostattavaa. Sitten kun salaisuudet alkoivat selvitä ja jännitys alkoi keskittyä ennemmän erilaisiin taisteluihin ja uhkarohkeisiin operaatioihin, se hiukan herpaantui. Siilo olikin todella toimintapainotteinen. Hahmoja lakoaa kuin heinää, niin että minun herkästi kiintyvä sydämeni oli särkyä pariin otteeseen. (Miksi kaikki ihanat sivuhahmot kuolevat joka kirjassa ja vielä aina silloin kun heille olisi tapahtumassa jotain hyvää?) Taistelua tuppaa joka nurkalta ja elämän ja kuoleman kamppailuja on useita. Välissä on kyllä hyviä mietteitäkin, mutta minä olisin ehkä toivonut tähän vielä hiukan syvällisempääkin puolta. Mutta toisaalta Siilon vetävyys liittyy juuri nopeatempoiseen juoneen ja toiminnan täyteisiin sivuihin. Tuskin minä olisi jaksanut lukea viittäsataa sivua ihmisen pahuuden pohdiskelua. Lisäksi miellyin päähenkilöön Julietteen eli lyhyemmin Julesiin. Jules on kypsä aikuinen, aikamoinen rämäpää ja uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Häntä oli helppo tsempata ja hänelle toivoi mielellään kaikkea hyvää. Siilo osoittautui kyllä kaiken hehkutuksensa arvoiseksi. Jännittävää, hiuksianostattavaa ja aika ahdistavaa dystopiaa. Onneksi en ollut hakemassa teiniromanssia. Ja onneksi Siilo aloittaa samannimisen trilogian. Toisen osan pitäisikin ilmestyä jo ensi syksynä ja se on lukulistalla ehdottomasti.

Siilosta on vaikea puhua paljastamatta liikaa. Teos on jaettu nopealukuisiin kappaleisiin kuin pieniin novelleihin. Monet yöunet lyhenivät, kun kirjaa ei voinut laskea käsistään. Howey on luonut mielenkiintoisen yhteiskunnan henkilöhahmoineen ja suosikikseni nousi takakannessakin mainittu Jules. Teosta on verrattu Nälkäpeliin, mutta Jules on Katnissiin ja muihin nuorten dystopia-sarjojen sankarittariin verrattuna paljon kypsempi ja vahvempi, mutta silti tuore. Mieletön mimmi! Fallout 3 -pc-peliä pelanneena huomasin joitakin samankaltaisuuksia maailmojen välillä, mutta ne saivat minut vain pitämään teoksesta enemmän. Jos et ole vielä lukenut tätä laadukkaasti kirjoitettua teosta ja dystopia kiinnostaa, suosittelen tarttumaan Siiloon!

Ihan oikeesti ostin tän omaksi Elisan ekirjatarjouksesta*, kun on niin kovasti kehuttu. Eikä ihan turhaan. Oli oikein vauhdikas lukukokemus ja pari juonen twistiä yllätti. Pitänee ehkä lukea jatko englanniksi. Tykkäsin paljon. *ei ole drm, vaan vesileima, drm-kirjoja ei osteta.

Siilo on hyvin kirjoitettu kirja ja hyvin mukaansa tempaava. Itseäni rajoitti kirjan varaukset, sillä minulle tuli kiire lukea tämä loppuun. Mutta sain sen luettua ja hyvä että luinkin. Tämä kirja olisi saanut minulta 5 tähteä jos asioita olisi selitetty hieman paremmin. Mutta suosittelen!

Pidin kirjasta, erityisesti alku imaisi tehokkaasti mukaansa. Muutenkin kirja oli hyvin sujuvasti ja vauhdikkaasti kirjoitettu ja tulin lukeneeksi sen varsin nopeasti. Myös maailma oli mielestäni hyvin ja kohtuullisen uskottavasti rakennettu, itselleni tuli syystä tai toisesta siitä selkeitä mielleyhtymiä Fallout-pelisarjaan, erityisesti sen kolmososan alkuun. Kirja on alunperin julkaistu useassa osassa, ja se näkyy jossain määrin kappalerakenteessa, eli kappaleet ovat lyhyitä ja päättyvät omaan makuuni turhankin usein cliffhangeriin. Jos jotain muuta kritisoitavaa pitäisi mainita, niin olisin kaivannut loppua kohden hieman syvällisempää juonta ja vähemmän toimintaa, nyt kokonaisuudesta jäi vähän sellainen Hollywood-toimintaelokuvamainen fiilis. Kirjaa voi hyvin verrata myös toiseen viimeaikojen suurmenestykseen, eli Nälkäpeli-sarjaan. Molempia yhdistää ainakin sujuva ja vauhdikas kerronta ja neuvokas sankaritar postapokalyptisessä/dystooppisessa (lähi)tulevaisuudessa.

Minä pidin tästä kirjasta, vaikken kauheasti Scifistä perustakkaan. Kirjailija oli saanut hyvin kuvattua siilon maailman, ja ihmisten epätoivon, raivon ja muut tunteet. Ja tämänkin kirjan kohdalla tuli taas sellainen kumma tunne, että olisin lukenut tämän joskus aikaisemminkin. mutta se ei tämänkään opuksen kohdalla voi olla mahdollista, kun tämäkin kirja melko uusi... Mutta suosittelen muillekkin, tämä soveltuu ehkä kaikkein parhaiten aikuisempaan makuun, sillä ihan nuorille en tätä suosittelisi.