Facebook
Twitter
Pinterest
Tumblr
Reddit
Email

Kraukijahti

7.00

Kraukijahti: Kuolinkamppailu kahdeksassa kohtauksessa. Alkuteos The Hunting of the Snark (An Agony, in Eight Fits) ilmestynyt 1876. Suomentanut Alice Martin. Kuvitus: Tove Jansson. Sidottu.

Käykää kimppuun sormustimin ynnä sisulla,
huolella ja pöytähaarukalla,
säikyttäkää rautateiden osakekirjalla,
hymyllä hurmatkaa ja saippualla.

Kuinka pulmalliseksi Krauen jahtaaminen voikaan osoittautua? Eriskummallinen urhojen seurue, johon kuuluvat Päällikkö, Plankki, Pankki, Pipontekijä, Peluri, Prokuraattori, Pörssimeklari, Pitsinnyplääjämajava, Paakari ja Pyöveli – koko laivan urhoollinen miehistö – purjehtii etsimään olennoista salaperäisintä, Kraukea. Vaikka seilataan viikkoja poikineen, ei otuksesta nähdä häivän häivää, sillä Kraukeen eivät tepsi tavanomaiset konstit.

Englantilainen Lewis Carroll tunnetaan parhaiten verbaalisesti hulluttelevista lastenkirjoistaan Alicen seikkailut ihmemaassa ja Alice Peilintakamaassa. Kävelyretkellä mieleen putkahtaneesta säkeestä 8-osaiseksi runoelmaksi kypsynyt Kraukijahti (1876) päätyi viimein nonsenserunouden inspiroivaksi merkkipaaluksi.

Tove Jansson, joka oli jo luonut maineensa Muumi-kirjoillaan, sai vuonna 1969 tehtäväkseen kuvittaa Kraukijahdin ruotsinnoksen. Carrollin mielikuvituksekas miniatyyriteos ja Janssonin kauniit kuvat näkevät nyt ensi kertaa päivänvalon suomalaisena laitoksena, jonka notkeasta kieliasusta vastaa Alice Martin.

Arvosana kirjalle

Kirjan tilaus

Kampanja: Adlibris tarjoaa 10% alennuksen kaikista tuotteista koodilla FALL4BOOKS (voimassa 22.-24.10.)

Julkaistu: syyskuu 10, 2013
Kustantaja: WSOY
Tyylit: fantasia
Avainsanat: runous
Alkuperäinen nimi: The Hunting of the Snark

Käännetty englanniksi: The Annotated Hunting of the Snark

Arvosanalla: 7.00/10
Arvosanoja: 9

Muokattu: toukokuu 31, 2019

Lewis Carroll

Lewis Carroll (1832–1898), oikealta nimeltään Charles Lutwidge Dodgson, oli englantilainen matemaatikko ja kirjailija. Carroll kasvoi 11-lapsisessa perheessä, mikä teki hänelle aikuisenakin lasten kanssa olemisen vaivattomaksi. Hän opiskeli Oxfordissa ja toimi matematiikan ja logiikan opettajana samassa yliopistossa. Dodgson julkaisi matemaattisia teoksia, mutta hänet tunnetaan parhaiten klassikoiksi muodostuneista teoksistaan Alicen seikkailut ihmemaassa (1865) ja Alice Peilintakamaassa (1871).

Alicen seikkailujen taustalla on tarina, jonka Dodgson kertoi souturetkellä Thamesjoella tuttavaperheensä Liddellien kolmelle tyttärelle heinäkuussa vuonna 1862. Yksi

... lue lisää

heistä oli tuolloin kymmenvuotias Alice, josta tuli tarinan nimihenkilö. Alice vaati Dodgsonia kirjoittamaan tarinan talteen minkä tämä tekikin. Myöhemmin Dodgson julkaisi tarinan laajennetun version vuonna 1865 salanimellä Lewis Carroll.

Lewis Carroll mullisti lastenkirjallisuutta kirjoittamalla aivan uudella tavalla. Teoksessa ei siirrytä fantasiamaailmaan, vaan todellisuus kuvataan mielettömänä. Aikuisten arvot ja todellisuuskäsitys kyseenalaistuvat. Viileiden ja pöyhkeiden aikuisten tavoista ja opettavaisuudesta tehdään pilkkaa. Ihmemaan asukkaat kiusaavat jatkuvasti Alicea siitä, ettei tämä pysty ymmärtämään heidän maailmaansa. Alicea houkutellaan jatkuvasti esittämään kysymyksiä ja samalla kaikki Alicen vastaukset joutuvat naurunalaiseksi. Kirjailija on kuvannut itsensä kirjassa Dodona, koska änkytti: Do-do-Dodgson.

Kirjan ensimmäisen suomennoksen Liisan seikkailut ihmemaailmassa teki lasten- ja nuortenkirjailija Anni Swan vuonna 1906. Nonsense-kirjallisuuden kääntäjänä tunnettu lastenkirjailija Kirsi Kunnas ryhtyi yhdessä Eeva-Liisa Mannerin kanssa kääntämään teosta uudenaikaisempaan muotoon ja Liisan seikkailut ihmemaassa ilmestyi vuonna 1972. Tuomas Nevanlinnan käännös Liisa Ihmemaassa vuodelta 2000 on suunnattu lapsiyleisölle.

Alice Martinin suomennoksissa Alicen seikkailut ihmemaassa (1995) ja Alice Peilintakamaassa (2009) keskushenkilö on nimeltään Alice, muissa suomennoksissa nimi on suomalaistettu Liisaksi.

Alicen seikkailujen alkuperäinen kuvittaja oli John Tenniel. Hänen kuvansa pohjautuvat Carrollin omiin piirroksiin, hän näet kuvitti itse Alice Liddellille antamansa käsikirjoituksen. Tennielin kuvituksen asemaa on ollut vaikea horjuttaa, vaikka englanniksi on ilmestynyt muun muassa fantasiakirjailija Mervyn Peaken kuvittama versio.

Carroll kirjoitti elämänsä aikana suuren määrän kirjeitä. Kaikki kirjeet eivät olleet lapsille, mutta lapsilla oli hänen elämässään tärkeä sija. Hän osasi lähestyä lapsia luontevasti ja kirjoittaa heille jännittävästi ja hauskasti, esittää kirjeissä arvoituksia ja tehtäviä sekä kertoa päättömiä tarinoita vastaanottajien riemuksi. Näitä on julkaistu suomeksi kokoelmassa Kirjeitä lapsiystäville ja muita kirjoituksia (1997).

Kirjallisuutta

Riitta Oittinen: Liisa, Liisa ja Alice. Tampere University Press, 1997.
Matti Rosvall: ”Olkoon nimesi vaikka Liisalice”. Portti 1/2002.

Linkkejä

Riitta Oittinen: Viisi tekstiä, viidet hullut teekutsut. Helsingin sanomat 10.3.2001.
Suomentaja Markus Långin Carroll-aineistoa.
Virpi Alanen: Fantasmagoria ja muita runoja. Kiiltomato.net 26.11.2008.
Alice Martin: Ihmemaasta Peilintakamaahan. WSOY 31.3.2010.
Kuisma Korhonen: Alice Peilintakamaassa. Helsingin sanomat 27.4.2010.
Markus Lång: Alice Peilintakamaassa. Parnasso 3/2010.
Virpi Alanen: Kraukijahti. Kiiltomato.net 30.9.2013.
Siri Kainulainen: Kraukijahti. Turun sanomat. 21.10.2013.
Helena Miettinen: Kraukijahti. Savon sanomat 22.10.2013.
Hanna-Riina Aho: Kraukijahti. Keskipohjanmaa 27.2.2014.

Kirja-arvioita

6/10 | Emelie

tammikuu 21, 2016

Lyhyt runokirja Krauen metsästyksestä. Ei mikään hyvän mielen kirja, sillä yleistunnelma oli synkkä, mutta mielenkiintoinen teos kyllä. Kirjan houkuttelevuutta lisäsivät Tove Janssonin kuvitukset, jotka olivat jossain määrin häkellyttävän tuttuja.

Kirja-arvio