Romaanin alkupuolen muodostama novelli ilmestyi 1957, romaani 1966. Suomentanut Petri Salin. Päällys: Jukka Murtosaari. Nidottu.
Joka seitsemäs vuosi on Danten Ilon planeetalla Valon Yö, jonka verisissä taisteluissa hyvän ja pahan voimat ottavat mittaa toisistaan. Planeetan asukkaat nukkuvat syvää unta lukittujen ovien takana, vain harva uskaltaa jäädä valveille.
Yksi valvojista on John Carmody, Maan kansalainen ja etsintäkuulutettu psykopaatti. Taskussaan 0.3-kaliiperinen pienoisase hän haaveilee rikollisen uransa huipentumasta: millaista olisi tappaa kokonainen uskonto murhaamalla sen jumala?
Carmodylla on tärkeä osa Valon Yön dramaattisessa tapahtumasarjassa – mutta aivan toisenlainen osa kuin hän itse luulee...
Philip José Farmer on kirjoittanut yli 60 tieteiskirjaa, joiden aihepiirit vaihtelevat Tarzan-myytistä uskonnollisiin pohdiskeluihin. Farmerilta on aikaisemmin suomennettu Jokimaailma-sarjan avausteos Elämän ja kuoleman virta.
Arvosana kirjalle
Philip José Farmer
Philip José Farmer (1918–2009) oli Yhdysvaltain keskilännestä kotoisin oleva tieteiskirjailija. Hän asui suuren osan elämästään Peoriassa Illinoisissa. Vuonna 2000 Science Fiction and Fantasy Writers of America myönsi hänelle suurmestarin palkinnon elämäntyöstä.
Farmer syntyi uskonnolliseen perheeseen, jossa oli viisi muuta lasta. Philip käytti kaiken vapaa-aikansa lukemiseen. Hänen suosikkejaan olivat seikkailukirjailijat Edgar Rice Burroughs, H. Rider Haggard, A. Conan Doyle ja Jules Verne sekä ennen kaikkea silloiset tieteislehdet. Hän kokeili myös omien historiallisten seikkailutarinoiden kirjoittamista. Farmer työskenteli aluksi teräsyhtiön palveluksessa. Vuonna 1940 hän ryhtyi opiskelemaan osa-aikaisesti englannin kieltä Bradley Collegessa, jossa hän suoritti tutkinnon vuonna 1950. Farmer meni naimisiin vuonna 1941 Bette Virginia Andren kanssa ja he saivat kaksi lasta. 1960-luvulla Farmer työskenteli teknisten asiakirjojen kirjoittajana lentokonetehtaan palveluksessa Los Angelesissa. Farmer sai vuonna 1946 julkaistua ensimmäisen novellinsa. Vuonna 1953 hän sai Hugo-palkinnon lupaavimpana nuorena tieteiskirjailijana. Hän ei kuitenkaan päässyt päätoimisen kirjailijan uralle ennen vuotta 1969.
