Kuvitus: Topi Koivisto ja Tapio Miettinen. Nidottu.
”Ehkä pimeys onkin ainoa totuus. Valo on ailahteleva, se häviää jos annat sille vähäisenkin mahdollisuuden. Kenties olemassaolomme on yhtä häilyväistä, välkymme todellisuudesta sisään ja ulos tietämättä missä olemme olleet ja kuinka kauan.”
Maailmanlaajuinen tuho jättää jälkeensä aution ja synkän maan. Uusi robotin- ja ihmisenkaltainen laji ajautuu äärirajoille vaativassa ympäristössä. Pimeydessä se kohtaa omat haamunsa ja on valmis kiroamaan luojansa. Lopulta taistelu on väistämätön - mutta mitä vastaan ja kenen puolesta se tosiasiassa käydään? Mihin asettuvat tietoisuuden ja todellisuuden häilyvät rajat?
Dystooppinen Tunnel Ground on myös mobiilipeli, jota on saatavilla muun muassa App Storesta.
Arvosana kirjalle
Topi Koivisto
Topi Koivisto (s. 1981) on koulutukseltaan graafikko ja kuva-artesaani.
Linkkejä
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 93
Viestit 192
Valo ja pimeys, toivo ja masennus ovat kaksi teoksessa vahvasti esillenoussutta vastakkaista paria. Yksinäinen vaeltaja, tarinan päähenkilö, etsii pimeistä tunneleista varaosia, joilla korjata metallista vartaloaan. Välillä tämä hahmo löytää valon tai ihmettelee muinoin kuolleita ihmisiä. Koivisto & Miettinen kaksikon tuhon jälkeiseen maailmaan sijoittuva sarjakuva on tummasävyinen. Se on synkkä niin värimaailmaltaan kuin teemaltaankin; ihminen ja kone yhdistyvät. Nykytilanteeseen johtaneiden tapahtumien historiaa ei paljoa avata. Selvää kuitenkin on, että, pimeydessä vaeltelevat ja toistensa kanssa samoista resursseista kamppailevat viimeiset ajattelevat olennot ovat robotinkaltaisia. Valoa tihkuu maan alle harvoin ja miljöö on täynnä tuhoutuneita rakenteita ja muuta romua. Kuvitus on erittäin onnistunutta ja tunnelmallista, jopa ahdistavaa valottomassa, pelkistetyssä väriskaalassaan ja paikoin hyvinkin yksityiskohtaisissa, tuhoutunutta maisemaaa esittelevissä kuvissaan.
