Yön perintö

Lue lisää ...

Ihan ensiksi sanon että olen ehdottomasti #TeamCarter, koska jo heti esimmäisessä kirjassa huomasin Sylvainin olevan lipevä ja ällöttävä. Tuo kolmiodraama muistutti Mifongin perintöä, jonka jätin kesken koska toisessa osassa päähenkilö unohtaa rakkaansa ja menee naimisiin törpön kanssa. Ääliöitä. Mielestäni ensimmäinen kirja oli parempi, ja siihen on syynä se, että miksisinäääliöAllie päästit sen Carterin ja valitsit typerän Sylvainim?! No, toivon että asia korjaantuu tulevissa kirjoissa. #teamCarterforever

Lue lisää ...

Kirja oli huonompi, kuin ensimmäinen osa, mutta kuitenkin luettava. Ensimmäisen kirjan jälkeen ryntäsin heti kauppaan ostamaan tämän. Tässä kirjassa on sama ongelma, kuin ensimmäisessä. Kirjan alku on tylsä. Tässä kirjassa myös loppuhuipennus oli liian lyhyt. Pidin kuitenkin siitä, että lukijalle paljastui, mitä yökoulussa oikeasti tehdään. #teamCarter

Lue lisää ...

Nyt kun kommentteja luin, niin onpa munkin pakko nyt tulla sitten sanomaan oma mielipiteeni (vaikka oikeastaan kaikki, mitä mulla on mielessäni, on taidettu jo sanoa). Ensinnäkin pakko on sanoa, ettei kirja ollut niin hyvä kuin ensimmäinen, mikä toisaalta oli odotettavissa. Olen nimittäin itse huomannut, että yleensä toiset osat sarjoista ei ole lainkaan niin hyviä kuin ensimmäiset. Omalta osaltani näin on Harry Potterissa, Belgarionin tarussa, Muinaisessa Pimeydessä... Tietysti poikkeuksiakin on olemassa. Itse bongailin kirjoitusvirheitä sieltä täältä. Yleisin taisi olla sellainen, että jostain puuttui kirjain. Itse olen kyllä aika hyvä "oikolukemaan", etten anna tuollaisten seikkojen häiritä (elleivät ne oikein häiritse lukemista), mutta laittaa silti miettimään, että montako kertaa tuo teksti käydään läpi suomennettua, ja moniko ihminen sen sitten käy läpi virheiden varalta? Yksin suomentaja itse? Jaa a... Ei sillä, eivät ne virheet mun lukukokemusta kaataneet, paitsi ehkä Jon kohdalla, koska muistaakseni jokin kirjoitusvirhe sieltä taisi löytyä, joka viittasi Johon, mutta siitä olisi voinut saada muunkinlaisen käsityksen :P Kuten Scartti tuossa sanoi, suhdekuvio on aikamoinen... Mulla oli sellainen tuntuma jo ensimmäisessä kirjassa. Jostain syystä en vain yksinkertaisesti pidä siitä, että päähenkilö kuolaa kahden jätkän perään. Se oli yksi syy, miksi meinasin jättää ensimmäisenkin kirjan lukematta, mutta luin silti (ja onneksi luinkin, koska se oli loppujen lopuksi aika mielenkiintoinen ja jännä). Ja se, että päähenkilö vaihtelee miehiä jo upeasti ensimmäisen kirjan aikana, ei mun mielestäni tunnu koskaan hyvältä. Silti ilmottaudun team Carteriin <3 Mustasukkainen, ehkäpä, mutta sekin pääosin osoittautui Sylvainia kohtaan, ja toisaalta ymmärrän. Ihminen, joka on menettänyt kaiken, pelkää helposti menettävänsä loput. Pystyn niin samaistumaan hahmoon. Sen sijaan Sylvain on niin ärsyttävän täydellinen, suutuin Allielle melkein verisesti, kun hän erosi Carterista ja löi hynttyyt yhteen Sylvainin kanssa -_- Nyt toivon koko sydämestäni (anteeksi kovasti, team Sylvain), että Sylvain olisikin se petturi :D Tiedän olevani ilkeä, sori ^^' Ja Allie... Henkilökohtaisesti en vain tajua, miksei tyttö voinut olla rehellinen Carterille ja kääntyä tämän puoleen tietyissä kohdissa? Miksei hän voinut pyytää Carteria auttamaan taistelemisessa? Miksei Allie todellakaan voinut kertoa Carterille veljensä tapaamisesta? Siis joo, selitettiinhän se, mutta miksi mä jotenkin uskon siihen, että ehkä Carter olisi oikeasti ymmärtänyt, jos oikein olisi selittänyt? Minäkin taidan hieman tarttua ideaan, että muksut vartioi koulua, kun vaara uhkaa. Samoin myös jotenkin häiritsi se, että kesän tapahtumat ja olosuhteet huomioon ottaen tuo vartiopuoli otettiin jotenkin lepsusti. Tarkoitan, etteikö rehtori yhtään ollut huolissaan siitä, että ihmisten puhelimiin voidaan lähettää toisten nimissä viestejä, näiden "agenttien"/vartijoiden pomo lähtee toisaalle, petturi on joukossa ja juhlat on tulossa... No, kai perinteistä on niin vaikea luopua muiden turvallisuuden vuoksi tai jotain :P Silti on myönnettävä, että kirja oli mukaansa tempaava. Ainakin itse luin sen aikalailla putkeen, ja sitten kun piti lopettaa, tuli sellainen olo, että halusin lukea lisää, ja niitä tapahtumia pyöritteli mielessä, eikä voinut olla miettimättä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Eli vaikka tässä nyt vähän tulikin sitä negatiivista sanottua (tai miten se halutaan tulkita), tarkoitukseni ei ollut haukkua. Kirjassa on myös ne hyvät puolensa. Itse ainakin olen todella utelias tietämään, mitä seuraavaksi, joten olin hätäinen ja ostin kaksi seuraavaa osaa englanniksi :D Katsotaan, mitä tuleman pitää :)

Lue lisää ...

Tää kirja ei yltänyt ensimmäisen tasolle! Oisin oottanu jotain, mikä ei ois yhtä ennalta arvattavaa. Esim. Tää koko Lucinda hommeli... Cristorher sai musta irti sellasen Aaaarrrgghhh elämyksen. Allie selitti ekassa kirjassa miten ihana veli se oli ja kaikkee kerta kaikkiaan sulosta ja sitten... Yhtäkkiä ilmestyy poika, josta on tullut badass, joka ei välitä siskostaan niinkuin ennen ja on hylännyt perheensä. Herää kysymys: MIKSI?? Miks ihmeessä suloisesta Cristopherista tuli pahis? Tää juttu kiinnostaa mua, ehkä jopa enemmän kun muut jutut... Tää tehty mielenkiintoseks tää Cristopher... <3 Sitten on Allie. Mitä ihmettä sen tytön mielessä liikkuu?? Se on ihastunu kahteen poikaan, Täydelliseen (idioottiin) ja ihanaan pahaan poikaan. Se valitsee Täydellisen. No jaa, kukapa ei päätyis yhteen tyypin kanssa, joka yritti kaikkee kauheeta? Mä. JA miks se ees on Jon kaveri? Likka on ihan seko! Jo? On sekaisin, mutta tavallaan kiinnostava henkilö. Enimmäkseen ärsyttävä. Zoe on iihana!! Se on niin sulonen! Vaikka se on tossa alussa tollanen ilkee ja töykee, siitä tulee tosi sulonen! Se on kyllä aika pieni vartioimaan koulua... Tää koko vartiointi hommeli ja yökoulu (anteeks ny vaa...) ei oo ihan niin hyvä kun mä luulin. Teinejä juoksee mettässä, keskellä yötä ja pitää huolta koulun turvallisuudeta. Aika pimeetä (monella tapaa), mutta myös aika siistiä! No jaa, ei enää sitten siin siistiä kun sut tapetaan siellä metsässä... Musta oli jotenkin parempi, että Carter ja Allie oli yhdessä!! Ne sopi niin hyvin toisilleen. <3 Team Carter!!! Tykkäsin kyllä älyttömästi tästä kirjasta! Oli kyllä välillä aika ärsyttävä mut ihana... Eniten ärsytti toi ero homeli... No jaa, on Sylvianki aika ihana... Että ei sen puoleen.--

Lue lisää ...

kirja oli mielestäni parempi kuin ensimmäinen osa ja oli ihana juttu että allie ja carter eros. carter on ärsyttävä pomottaja. team sylvain! en tajua mistä ihmeen kielioppivirheistä jotkut puhuvat, minähän en kirjoja kriitikon lailla lue vaan siksi koska huvittaa ja kiinnostaa.. ketä kiinnostaa jotkut kielioppivirheet jos kirja on hyvä?

Lue lisää ...

Mitä tästä nyt pitäisi ajatella. Tähtien jako ei koskaan ole ollut näin vaikeaa. Kiljuin, huusin, ärsyynnyin... Ja mielestäni kirja on hyvä. En osaa nimetä ainuttakaan puhtaasti loistavaa piirrettä, vaan mielessäni keskityn kritisoimaan kaikkea kansien väliltä. Ja edelleen, mielestäni tämä on hyvä kirja. Pidin Alliesta ekassa kirjassa. Nyt... Njaa ei. Väkisin oli sitä draamaa lisättävä, valehdeltava, melkein petettävä ja kolmiodraamailla. Kuinka vaikeaa on tehdä hyviä päätöksiä?????? Team Carter. Nyt muistan, mikä kolmiodraamoissa mättää. Kaikki lähinnä. C'mon, jos siihen poikkikseen voisi nyt PIKKUISEN luottaa. Carter ansaitsee kunnioitusta... Ja on helvetin hyvännäköinen. Aaaaaaaaaaaaaargh. Kuka on petturi, kuka on petturi... Rexy tietenkin. Mielikuvissani. Koska sitä ei koskaan missään kerrota. Jei upeeta. Eli siis "pakko" lukea seuraava osa. Periaatteesta voisikin jättää välistä... Voisin antaa tälle neljä tähteä. Voisin antaa tälle puolikkaan tähden. Ärsyttävyydestään huolimatta, olihan tämä oikeastikin viihdyttävä teos. Mikä tässä lienee tarkoitus ollut. Damn it. Ärsyttää. Hyvä kirja, en suosittele.

Lue lisää ...

Odotukset olivat huomattavasti korkeammalla ensimmäisen kirjan takia, vaikka sekin onnahteli - jotenkin sitä vain toivoo, että kirjasarja paranee loppua kohti. Tässä osassa kirjailija mokaili jo kielellisesti toistamalla itseään monessa kohtaa: kyllästyin jatkuviin katseenvaihteluihin ja silmienvärien kuvailuun ja siihen, kuinka henkilöt vitsailivat hengissä olemisella ("jään henkiin"). Cimmeria on epätodellinen paikka ja koulun käyttäytyminen on välillä läpimätää ja jotenkin moraalitonta. Oppilaita melkein jopa nöyryytetään eliittimäisessä yökoulussa, kaikki asiat pitää salata ja vääristellä ja vaikka kaikki tietävät pahiksen olevan hyökkäämässä asialle ei tehdä mitään. Turvallisuudesta huolehtiminen jätetään 13-17-vuotiaiden nuorten kontolle! Isabelle oli jo ensimmäisessä osassa liian tuttavallinen rehtoriksi, häneltä puuttuvat rehtorin auktoriteetti ja tietynlainen etäisyys, joka oppilaisiin pitäisi pitää. Harvemmin rehtorit avautuvat tärkeistä turvallisuuskysymyksistä yhdelle oppilaalle, joka on vielä kaiken lisäksi osoittanut vastuuttomuutta. Allie on henkilönä raivostuttava ja jotenkin naiivi. Miksei hän kerro mistään kenellekään, edes oman turvallisuutensa tai veljensä turvallisuuden tähden? Miksi hän ryntäilee metsään yksinään kun tietää, että joku uhkaa hänen henkeään? Ja ehkä pullonpyörityksessä olisi kannattanut suoraan vastata "kyllä" ilman suudelma-draamaa, koska kaikki arvasivat asian kuitenkin kun kuulivat Katien kysymyksen. Samaistumisen sijaan paniikkikohtaukset saavat Allien vaikuttamaan vain ihanan heikolta neidolta, joka pojan on hyvä pelastaa. Täydellisen kaunis tyttö arpomassa kahden täydellisen komean ja kohteliaan pojan välillä on vähän turhan kliseinen ajatus kirjaan, jonka juonella olisi hyvät puitteet jännitykseen ja hyvänmakuiseen romantiikkaan. Enemmän kunnon toimintaa, vähemmän heilumista kahden pojan välillä ja jatkuvaa haihattelua jomman kumman perään. Enkä tiedä oikein mitä ajatella kummastakaan pojasta; tuntuu siltä kuin he olisivat vaihtaneet luonteitaan. Toivon että Allien sekoilu poikien kanssa osoittautuu kuuluvaksi hahmon kehitykseen eikä ole vain onnetonta juonentäytettä ja iiiiih/äääh-reaktioiden kerjäystä. Pelkästään kirjasarjan idea on jo hieman kliseinen (päähenkilö ei tiedä olevansa erityinen, hän joutuu sisäoppilaitokseen, erityisyys paljastuu, hänellä on rakkauskriisejä, joku ärsyttävä ihminen hyppii nenille, koulua uhkaa vaara, hän pelastaa / yrittää pelastaa koulun), ja siihen olisi toivonut erilaista näkökulmaa. Romaanin loppupuolella tapahtunut murha olisi kaivannut ehkä enemmän huomiota, tuollaisenaan se jäi vähän Allien kaappauksen varjoon eikä päässyt järkyttämään kunnolla - se tuntuu ennemminkin turhalta kuolemalta, sellaiselta jonka kirjailija änkee tarinaan väkisin koska "onhan hyvässä romaanissa aina oltava vähintään yksi murha". Taitavasti tehdyt tapot saavat lukijan itkemään; tämä herätti vain alliemaisen "ihan sama"-reaktion, toisin kuin kuolema sarjan ensimmäisessä osassa. Teksti on kuitenkin nopealukuista eikä suomennoksessakaan ollut yhtä paljon kielioppivirheitä kuin edellisessä osassa. Pääjuoni on tosiaan ihan mielenkiintoinen, vaikka jotkut sivujuonen palasista ovatkin ennalta-arvattavia (kuten se kenet Allie sai haastateltavakseen ja kuka haastatteli Allieta) ja mitäänsanomattomaa, sekopäistä metsässä juoksentelua on ihan liikaa. Teoksesta jäi myös uupumaan sanoma. Kirjailija kuitenkin jättää sopivasti asioita lukijan arvattaviksi. Toisaalta aukkoja tuntuu välillä jäävän liikaakin: lukijoille on myös annettava vastauksia! Ehkä siksi pitää tarttua seuraavaankin osaan ja toivoa parasta...

Lue lisää ...

Hieno kirja ja loistava jatko-osa edelliselle kirjalle. Tämä kirja sarja olisi loistava ilman Allieta. En tiedä miksi, mutta jokin siinä tytössä saa minut raivonpartaalle. Ehkä enimmäkseen syynä on se leikittely Sylvainin ja Carterin kanssa. Yhdessä hetkessä ollaan niin ihastuneita ja rakastuneita Carteriin ja heti seuraavalla sivulla muututaan sulaksi vahaksi toisen takia. En tiedä, Allie vaan saa minut puristamaan kirjaa kiukkuisena kuin mikäkin xD Rakastuin Zoeihin..(hankala kirjoittaa) Aivan ihana persoona. Se, että yllättävä kuolema tapahtui lopussa ärsytti minua, sillä pidin aina tästä kyseisestä henkilöstä enemmän kuin Alliesta... Minulla on tosiaan jokin syndrooma Alliesta ;) Edelleen odotin, että jossain vaiheessa jostain pusikosta hyppäisi vampyyri tai noita tai jokin, mutta ei hypännyt. Jokin Cimmerian tunnelmassa saa minut ajattelemaan, että koko koulu olisi täynnä fantasia olentoja. Mutta siis kaiken kaikkiaa mahtava kirja ja luen jatkot ehdottomasti. Toivotaan, että niitä tulee, ja suomennetaan.

Lue lisää ...

Ihan hyvä jatko-osa ensimmäiselle kirjalle. Mukavan pitkä ja lukeminen rullasi sujuvasti eteenpäin. Allie on ihana henkilö ja Zoe oli aluksi vähän tyly ja kova mutta sitten siitä kuoriutui ihan mukava tyyppi. Carter oli vähän ilkeä kun ei antanut Allien olla missään tekemisissä Sylvainin kans. Oli tyhmää, että Jo kuoli. Muutamat asiat jäivät vielä ikävästi auki, kuten onko Nathanielin joukko oikeasti paha ja minkätakia Cristopher on niiden joukossa?

Lue lisää ...

Mä en oikein tiedä mitä mieltä mä olen tästä. Sylvain mietityttää kans paljon en nimittäin tiedä pidänkö siitä vai Carterista enemmän. Myös Jon kuolema harmittaa mutta Zoe taas vaikuttaa hauskalle tyypille. Kirja oli kuitenkin kokonaisuudessa hyvä, ei toki ihan ensimmäisne tasolle mutta kuiteskin.

Lue lisää ...

Eka kirja oli hyvä ja tämä oli myös ja vähän parempi. Se oli kauheaa kun Carter ja Allie erosivat... Itkin siinä.Kirja menee suoraan suosikkeihini.