Tyylit: jännitys, nuoret, mysteeri
Avainsanat: kotimainen
Osallistu keskusteluun (viestejä 5 kpl)
Kansi: Laura Lyytinen. Sidottu.
Olipa kerran tyttö jolla oli salaisuus.
Lumikki-trilleritrilogian piinaavan jännittävä toinen osa.
Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta.
Perheensä salaisuutta selvittäessään Lumikki joutuu tekemisiin kummallisen uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän olisi voinut koskaan kuvitella. Kohta lahkoa uhkaa suuri tragedia – ja joku aikoo vieläpä kääriä siitä suuret rahat. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin.
Prahan vanhat kadut ja hautausmaat tulevat Lumikille tutuiksi lomasuunnitelmista poikkeavalla tavalla, kun hän joutuu juoksemaan henkensä edestä estääkseen tuhoisat suunnitelmat. Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerran toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Salla Simukka
Salla Simukka (s. 1981) on tamperelainen nuortenkirjailija, suomentaja ja kirjallisuusarvostelija. Hän on opiskellut Turun yliopistossa pääaineenaan pohjoismainen filologia. Välillä hän on asunut Upsalassa ja Berliinissä. Kirjoittamista hän on harrastanut pienestä pitäen, ja hänen esikoisromaaninsa näki päivänvalon nuortenkirjakilpailun seurauksena. Simukka sai vuonna 2009 Tampereen kaupungilta luovan kirjallisen työn palkinnon ja vuonna 2012 Suomen Nuorisokirjailijoiden myöntämän Topelius-palkinnon teoksistaan Jäljellä ja Toisaalla. Lumikki Anderssonista kertovan trilogian osa Punainen kuin veri ilmestyi 2013. Sarjan käännösoikeudet myytiin ainakin 52 maahan ja Simukasta tuli yksi käännetyimmistä suomalaisista ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (5) |
|---|
Kirja poikkesi monella tapaa ensimmäisestä osasta. Olin yllättynyt ja iloinen kun paikkaa oli vaihdettu, eikä se haitannut yhtään juonen kulkua. Teos ei alkanut yhtä sujuvasti kuin edellinen teos, mutta kun ideasta sai kiinni teos oli aivan yhtä nopeasti luettu kuin edeltäjänsäkin. Oli kerrassaan ihanaa saada tutusta Lumikkiin paremmin ja uusin henkilöihin ja jostain kumman syystä tykästyin myös Zelenkaan.
Kirja avasi enemmän Lumikin persoonaa ja muistoja, siinä ei enää ... (lisää)
|
Parempi kuin edellinen osa. Alkuun vähän takkuili kun tuskastelin taas Simukan kirjoitustyylin kanssa. (Minuun kun se ei oikeen iske), mutta loppukirjan luin nopeasti parissa päivässä. Ihan OK kirja.
|
Pidin ensimmäisestä tästä trilogian toisesta osasta todella paljon, vähintäänkin yhtä paljon kuin ensimmäisestä. Oli mielenkiintoista saada tietää lisää Lumikin salaperäisestä menneisyydestä. Pidän Simukan kirjoitustyylistä erittäin paljon! Kieli on näppärää, raikasta, ihanan nuorekasta ja viittaukset muihin teoksiin ovat omaperäisiä.
Luin kirjan vauhdilla parissa illassa, juoni nappasi minut tehokkaasti mukaansa. Odotankin, että saan kolmannen osan käsiini!
|
Mua vaan ärsyttää se et kirjailijat alkaa kirjottaa sarjaa silleen et ne sijottaa sen Suomeen ja jossain vaihees Suomi ei riitä niil ja henkilöt on pakko viedä seikkailemaan maailmal... Siis miks ei voi suosiol kirjottaa jostain englantilaisesta tai Tsekkiläisest?
Kirjan juoni jotenki niin ennalta-arvattava ja niinku Punainen kuin veressäki Lumikki juoksee kokoajan karkuun tai kilpaa aikaa vastaan... Tää Zelenkan uskontoryhmä hyi hitto et meni kylmät väreet.
Ja muuten toinen juttu, mitä kirjailijat tunkee tosi monesti kirjoihin on nää salaset sukulaiset menneisyydest...
|