Puoliksi villi

---

maailmaa viehättää minua yhä suuresti. Tässä on hieno tarina vaikeuksista selviämisestä katkeroitumatta ja säilyttäen ihmettelevän ja tuoreen maailmankuvan. Myös hyvien ja pahojen vastakkainasettelu on toteutettu raikkaasti. Mustat ja valkoiset ovat täysin eri asia kuin hyvät ja pahat, ja lopulta hyvien ja pahojenkin hyvyyden määrä on aika kyseenalainen. Mitä monimutkaisemmat olosuhteet, sitä vaikeampaa hyvyyttä on enää määrittää. Sujuvasti kirja ei yritä määrittää oikein mitään, vaan antaa vain lukijalle tilaisuuksia oppia ja oivaltaa ihan itse asioita, jos lukija vain tahtoo noihin tilaisuuksiin tarttua.

Herranjestas, yleensä en ole niitä ihmisiä, jotka fanaattisesti hyökkäävät fiktiivisten pariskuntien kimppuun, mutta missään välissä en pitänyt Annalisesta. Näin ollen valitsen Nathanin ja Gabrielin. Rakastan sitä, kun kirjan hahmojen seksuaalisista suuntautumisista ei tehdä haloota, ihminen nyt vain rakastuu. Siitä iso sydän. Mielestäni kirjan alkukaan ei ollut tylsä, luin sen monta kertaa. Taisteluiden lähestyessä aloin arvailemaan, ketkä kuolevat ja hieman jopa petyin, kun tuttuja hahmoja kuoli niin vähän. Marcusin kuoleman vuoksi minimaalinen osa itsestäni romahti hetkeksi, Nathan oli juuri saanut isän elämäänsä. Rakastuin jo trilogian ensimmäiseen osaan, ja nyt odotan päätösosaa entistäkin enemmän.

Tämän kirjan alku oli tosiaan tylsempi kuin ekan osan alku, eikä tapahtumia ollut muutenkaan ruuhkaksi asti, mutta muuten pidin tästä enemmän. Gabriel on vielä kiinnostavampi kuin ekassa osassa ja Annalise tyhmempi. Nathanin kyky oli jännä ja se toi lisää mielenkiintoa kirjaan. Marcusin kuolema oli yllätys ainakin minulle, vaikka olikin sitten loppujenlopuksi hyvä että Nathan sai Marcusin kyvyt. Nyt hän voi ainakin antaa köniin Annaliselle. Ja jos Nathan ei häntä tapa, niin olen aika varma että joku muu tappaa. Toivottavasti kolmas osa ilmestyisi mahdollisimman pian.

Olen lukenut Puoliksi villin nyt sen 3 kertaa, enkä ole vielä ehtinyt kyllästyä. Sally Green kirjoittaa mielestäni upeasti ja onnistui todellakin saamaan minut pitämään Nathanista, Gabrielista ja Marcuksesta. Se tosin ärsyttää, että Nathan naiivisti uskoi Annalisen olevan hyvä. Jos totta puhutaan, mieleni teki läpsäistä poikaa aina, kun hän alkoi puhua Annalisesta Gabrielin kuullen. Siksi olenkin tyytyväinen siihen, että Nathan ja Gab suutelivat.. Joka tapauksessa, en malta odottaa seuraavaa osaa.. Enkä myöskään leffaa!

Melkein yhtäkiinnostava kuin edeltäjänsä! Alku oli hieman tylsähkö, mutta muuttui heti kiinnostavammaksi kun Nathan suuteli Gabrielia ;) Annalise taas oli idiootimpi kuin koskaan.. Pidin lopusta ja kirja oli loppujen lopuksi jopa neljän tähden arvoinen.

tykkäsin tästä enemmän kuin ykkösosasta vaikka ykkösosakin oli hyvä. ei kai olisi niin kamalaa vaikka nathan rakastuisi gabrieliin ja unohtaisi annalisen, gabreil tuntee nathanin läpikotaisin ja tietää mitä nathan voi pahimmillaan olla, mutta rakastaa nathania siitä huolimatta. olin vähän yllättynyt marcusin kuolemasta, mutta hyvä että nathan söi marcusin sydämen. kolmatta osaa saakin odottaa pitkään... harmi.

Puoliksi villi...... Olin niin pitkään odottanut tätä kirjaa ja heti kun näin, että se oli tullut kirjastoihin minä juoksin heti sen luo. Ahmin se ja nyt janoan lisää! Nathanin kyky on täydellinen hänen luonteesensa. Se kuinka Sally kuvaa sitä on TÄYDELLINEN!!!! Nathan on ruumiltaan peto ja sielultaan hän ei halua sitä. Nathan yrittää määrätä sitä, mutta ei. Peto näyttää, että kukaan ei määräile sitä. Silloin kun Nathan alkoi suudella Gabriella olin vain, tuleeko Nathasta homo? Mutta ei. Olen kyllä vähän surullinen Gabriellin puolesta. Mutta silloin kun Marcus alkoi kuolla ja hän käski Nathanin syömään hänen sydämensä olin O_o . Ja tietysti Nathan syö sen! Minusta valkoset, että mustat olevat ylimielisiä, jotkut viisaita, komeita/kauniita, tietyssä suhteen typeriä ja kukaan ei ymmärtänyt puoliksi joitakin. Sally Green.... Jos näkisin sinut minä vain palvoisin ja pakoittaisin sinut kertomaan vaan lisää. Täydet tähdet, rakastan ja ihan sama mitä muut sanoo, mutta kirja oli täydellinen ja en malta oottaa kolmatta osaa:P.

Puoliksi villi jatkoi oikein onnistuneesti sitä mihin ensimmäinen osa jäi. Kirjan kansi oli jälleen kerran onnistunut ja houkutteli lukemaan kirjan. Olen totaalisen rakastunut tähän trilogiaan ja sen kirjoitus tyylin. Oli myös mukavaa että mukaan tuli uusia hahmoja, Van ja Nesbitt ovat mahtavia! Marcusin kuolema jää kyllä hieman vaivaamaan, loppu kohtauksen jälkeen en malta odottaa seuraavaa kirjaa <3

---

käsistään, vaan olisi pakko saada lisää. Suosittelen siis lämpimästi tätäkin osaa luettavasti, vaikkei omalla kohdallani kirja saanut niin suurta suosiota kuin edeltäjänsä.

Saatuani kirjan luetuksi minusta tuntui, kuin siihen olisi mennyt vuosia, vaikka todellisuudessa luin sen alle kolmessa päivässä. Kirja jakautuu ajatuksissani kahteen osaan: ensimmäinen kertoo tapahtumista Mercuryn bunkkerille saakka ja toinen Nathanin elämästä siitä eteenpäin. Tuntuu kuin olisin lukenut kaksi kirjaa.

Niinkuin ilmeisen monia muitakin alkoi minuakin ärsyttämään Annalise tämän kirjan aikana. Ensimmäisessä kirjassa hän rakasti muitta mutkitta Nathania piittaamatta kenenkään muun mielipiteestä, mutta tässä osassa hän menetti ihanan enkelimäisyytensä.

Pidin kovasti Marcusin astumisesta kuvaan. Hämmästyin valtavasti siitä, miten hänet kuvataan niin tavallisena ja pojastaan vastuuta ja huolta kantavana isähahmona. Häntä kuvataan ensin niin pahana ja niin mustana noitana kuin olla ja voi, mutta kun häneen zoomataan, onkin hän lähes tavallinen muista poikkeamaton noita ja isä. Tunsin lievää haikeutta hänen kuolemastaan.

Hämmästyin siitä, että Nathankin pystyy muuttumaan kotkaksi. Tavallaan tiesin/aavistin, että eläimeksimuuttumiskyvyllä pystyy muuttumaan miksi tahtomakseen eläimeksi tahansa, mutta yllätyin silti, koska Nathan oli aina ennen muuttunut vain sudeksi (?), mutta sitten yhtäkkiä pystyykin tuosta vain muuttumaan kotkaksi.

Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta todella, mutta sen arviointia hankaloittaa se, että raja tapahtumissa ensimmäisen ja toisen kirjan välillä hämärtyy mielessäni (niinkuin usein käy kun lukee kirjat putkeen tauotta), joten en muista erikseen ykkös- ja kakkoskirjoja vaan muistan asiat yhtenä tarinana, enkä tee eroa kirjojen välille.

---

vaan shippaan täysillä Nabrielia koska Gabriel nyt tuntuu aidommalta ja paremmalta. Kirja saa ajattelemaan yhtä sun toista ja ei todellakaan ole tylsä. Pidin tarinasta todella paljon. Paljon parempi kuin eka osa ja se oli tosi hyvä. Eniten minua viehättää tämä synkkyys ja kaikki miten voimakkaasti tunteet ja kaikki mahdolliset jutut tulee esiin. Kirjailija ei kaunistele hirveästi asioita. Loppu oli aika yllättävä ja surullinen ja teki mieli heittää kirja seinää ja paiskaa yksi narttu seinään ja hakata se tohjoksi vaikka tavallaan ymmärrän häntä. Käy sääliksi Nathania. Seuraavaa kirjaa odotellessa ja Nathanin kykyjä. Pidän tästä sarjasta enemmän kun odotin eli aivan liikaa.

Nahanin naiveus on niin rasittavaa, toivon kovasti että tuossa viimeisessä kirjassa han tappa Annalisen. Eli siis tässä kirjassakin naiveus ja Annalise olivat ne suuret kompastuskivet, ja myös se että Nathanin luonne vaikuttaa ehkä 10 vuotiaan luonteelta. Mutta Marcuksesta ja Gabrielista pirin kovasti! Toivoisinkin että Nathan menisi Gabrielin kanssa yhteen sillä hän tuntee jo Nathaelin kokonaan ja hyväksyy hänet silti, toisin kuin Annalise joka ei tiennyt hänestä ytään mitään missään vaiheessa ja noh lopputuloshan on nyt kaikkien luettavissa. En kyllä oikein ymmärrä miksi takakanis oli niin täynnä varoituksia Nathanin kyvystä kun eihän se nyt niin paha ollutkaan... Hyvä kirja kuiteskin ja odotan loppua innolla(varsinkin jos joku ärsytävä ämmä joka EI toivottavasti ole raskaana ja vaikka olisikin kuolisi vain)!

---

luettuani kirjan Gabriel voisi sittenkin olla parempi kumppani Nathanille. Kaikinpuolin hyvä kirja, ja nyt vaan odottelemaan jatko-osaa.

---

ärsyttää minua suunnattomasti tässä kirjassa. Olisin halunnut vedellä tyttöä pitkin korvia. Hienoa, että tässä osassa Marcuskin pääsi vähän esille. Olen aina ollut ehkä enemmän hyvisten puolella, mutta Marcuksessa oli kyllä sitä jotain mikä pisti fanittamaan häntä ihan täysillä. Nathanin kyky oli hieno ja erikoinen ja yllätti suuresti kirjan loppupuolella tapahtuva juttu jota en odottanut vielä tässä kirjassa tapahtuvaksi. Kaiken kaikkiaan piristävä lukukokemus vaikkei nyt suosikkikirjoihin lukeudukaan. Jos yhtään pidit ekasta osasta niin kannattaa katsastaa tämä.

Siis aivan mahtava kirja. Rakastan Nathania ja hän on uskomattoman vahva myös henkisesti. Ihailen häntä myös, hänen saavutuksiaan , kokemuksiaan, luonnettaan ja kestävyyttään. Pidin kovasti myös hänen isästään Marcusista. Ja järkytyin hänen kuolemastaan. Nathanista on tullut aika julma ja pidän siitä hyvin paljon. Taistelu kohtaukset ovat suosikkejani ja haluan katsoa kuinka Nathan kehittyy. En jaksa odottaa viimeistä osaa, koska haluan tietää kuinka hyvin Nathan oppii käyttämään kaikkia isänsä lahjoja. Ennen pidin Annalisestä, mutta kirjan luettuani en pidä enää. Toivoisin että päätös osassa Nathan löytäisi Annalisen ja ottaisi hänet vangikseen ja/tai tappaisi hänet. Nathanin olisi kerrottavaa syvästä surustaan isäänsä kohtaan ja vihastaan Annaliseä kohtaan. Odotan innolla viimeistä osaa ja toivon sen olevan vähintääkin yhtä hyvä kuin kaksi ensimmäistä!