Alkuteos ilmestynyt 2013. Suomentanut Kristiina Drews. Otavan kirjasto. Sidottu, kansipaperi.
Tähtivaeltaja-palkinto 2016.
Palkitun kirjailijan pelottava, ajankohtainen tulevaisuuskuva on seikkailu ja rakkaustarina, kertomus uudesta elämästä ja ihmisyyden vaalimisesta tuhon raunioilla.
Rutto on pyyhkinyt yli maailman, mutta pieni joukko ihmisiä selviää, heidän ohellaan crakelaiset, lempeä jalostettu rotu, joka on kehitetty korvaamaan ihmiset.
Sivilisaatio on raunioina ja maailman ovat vallanneet kasvit ja eläimet. Uuden maan asukkaat yrittävät vaalia ihmisyyden rippeitä, mutta heitä vaanivat odottamattomat vaarat, pahantahtoiset ja älykkäät mutanttisiat sekä tappajiksi ryhtyneiden entisten vankien joukko.
"Ihmiskunnan kohtalonhetkiä perkaavan lähitulevaisuustrilogian vahva päätösjakso. Älykästä, yhteiskuntakriittistä ja monitahoista laatukirjallisuutta." – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Margaret Atwood
Margaret Atwood (s. 1939) on tunnetuimpia kanadalaisia nykykirjailijoita. Hänen teoksiaan on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle.
Atwood syntyi Ottawassa. Hänen isänsä oli eläintieteen professori ja hyönteistutkija ja hänen äitinsä Margaret ravintotieteilijä. Atwood vietti lapsuutensa perheensä kanssa eräretkillä Pohjois-Quebeckin metsissä ja oppi tällöin jo rakastamaan luontoa ja kirjallisuutta. Vuonna 1946 perhe muutti Torontoon. Myöhemmin hän opiskeli yliopistossa englanninkielistä kirjallisuutta ja toimi yliopiston opettajana. Asuttuaan useita vuosia eri puolilla maailmaa, muun muassa Englannissa ja Australiassa, Atwood palasi Torontoon, missä hän nykyään asuu. Hän on naimisissa kirjailija Graeme Gibsonin kanssa ja heillä on yksi tytär. Atwood on kiinnostunut kirjoittamisen lisäksi muun muassa ympäristönsuojelusta ja Kanadan kulttuurista.
MaddAddam-trilogia -kirjasarja
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Pääsarja Otavan kirjasto
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 330
Viestit 975
Uuden maan päätarina jatkuu siitä, mihin edelliset osat loppuivat. Harmi, kun en huomannut, että edellisten osien kertaus oli kirjan lopussa. Toki ilmankin tuli toimeen, vaikka vuosien varrella edellisistä osista palasia oli jo unohtunut. Juoni etenee, mutta kerronnassa keskitytään paljon henkilöiden menneisyyteen. Toby kertoo lapsenlailla uteleville crakelaishumanoideille - uusihmisille - tarinoita menneistä tapahtumista ja vähän muustakin. Henkilöistä keskitytään ensisijaisesti Zebiin. Koska tapahtumia käydään läpi tarinoiden kautta, kerronta on melko kepeää, humorististakin välillä. Hahmoina hyväuskoiset ja luottavaiset, laulavat ja kehräävät crakelaiset ovat hauskoja, tosin myös rasittavia jatkuvine kysymyksineen. Varsinkin nuori Mustaparta, joka alkoi oppia ihmisten juttuja, kuten kirjoittamaan, sulatti sydämen.
