Tyylit: fantasia, nuoret
Avainsanat: huumori, noidat
Osallistu keskusteluun (viestejä 1 kpl)
Alkuteos ilmestynyt 1977. Suomentanut Marikki Makkonen.
1. painos: WSOY, 1980. Sidottu.
2. painos: WSOY, 2010. Päällys: Sami Saramäki. Sidottu.
Guardian-lastenkirjallisuuspalkinto 1977, Boston Globe-Horn Book Award 1984.
Tervetuloa Chrestomancin maailmoihin, joissa taikuus on tavallista mutta väärissä käsissä vaarallista!
Chantin sisarukset Eric, lempinimeltään Kissa, ja hänen noitasisarensa
Gwendolen ovat jääneet orvoiksi siipirataslaivan haaksirikossa.
Ystävällisen rouva Sharpin hoteista he pääsevät asumaan Chrestomancin
perheen loisteliaaseen linnaan. Taitavaa isosiskoaan kaikessa ihaileva
Kissa tuntee pian itsensä mitättömäksi tapaukseksi, mutta
hienostoperheen ynseisiin kakaroihin ja kaikenlaiseen koketeeraukseen
kyllästynyt Gwendolen ryhtyy kostoksi keppostelemaan. Käytöstavat olisi
kyllä syytä olla noidillakin hallussaan – sen Gwendolen oppii karvaasti
pullikoidessaan isäntänsä määräyksiä vastaan. Kissa taasen, joka omasta
mielestään ei hallitse taian taikaa, saa hämmästyksekseen kuulla, mikä
tärkeä tehtävä onkaan varattu yhdeksän hengen kantajalle…
Noidan veli avaa Diana Wynne Jonesin pääteossarjan Chrestomancin
maailmat. Humoristisen henkevä fantasiaromaani on kertomus ajoilta,
jolloin noituus oli vielä arvossaan Brittein saarilla.
”Hillittömän hauska ja taitava noitakertomus.” – Times Literary Supplement
”Noidan veli on sarjan avausosa. (…) Tarina purkautuu auki vauhdikkaasti ja humoristisesti monien käänteiden kautta.(…) Sarjan avausteoksia voi lämpimästi suositella kaikille fantasiakirjallisuuden ystäville sekä lukijoille, jotka haluavat ottaa ensi askeleensa fantasian maailmaan.” – Maria Loikkanen, Keskisuomalainen
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Diana Wynne Jones
Diana Wynne Jones (Britannia, 1934-2011) oli monipuolinen kirjailija, jonka tuotannossa sekoittuvat komediallinen fantasia ja tummasävyinen draama. Hänen kirjansa ovat löytäneet tiensä kaikenikäisten lukijoitten sydämiin. Vuonna 2007 Jones sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään.
Diana Wynne Jones syntyi Lontoossa. Sodan vuoksi Diana ja hänen sisarensa olivat välillä sijaisperheessä Walesissa. Oudot maisemat ja kieli tekivät vaikutuksen. ”Luulen että kirjoitan sellaisia kirjoja kuin ne ovat siksi, että maailma muuttui oudoksi, kun olin viisivuotias.” He kokivat myös Lontoon pommitukset ja muut sodan pelot. Sittemmin perhe asettui Thaxtediin Essexiin.
Vanhemmat olivat saitoja ja jättivät ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (5) |
|---|
Noidan veli on mielenkiintoinen teos, josta riittää iloa useammalle lukukerrallekin. Päähenkilö Kissa on mielenkiintoinen hahmo, ja hänen sisarensa on aivan oma luknsa. Yksikään päähenkilöistä ei ole ihan se miltä näyttää.
Tässä kirjassa ei todellakaan kannata alussa edes yrittää arvata hyviksiä tai pahiksia, paitsi Eric nyt on hyvis. ^^
Chrestomancikin on HYVIN mielenkiintoinen henkilö. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen jokaiselle kirjallisuuden ... (lisää)
|
Noidan veli kuuluu Dianna Wynne Jonesin kirjojen parhaimmistoon. Kirjan päähahmoa Ericia määrittelee eniten se, että hänen siskonsa noita. Jo tällä yksinkertaisella asetelmalla päästään tässä kirjassa yllättävän pitkälle ja tarinaan joka vie mukaansa. Toivoa voisi että sarjasta suomennettaisiin joskus muutkin osat.
|
Noidan veli ei ole Diana Wynne Jonesin hienoimpia kirjoja, mutta silti erittäin viihdyttävä ja hyvä kirja. Magia on tässäkin kirjassa omanlaistaan, kuten kaikissa Jonesin kirjoissa. Hahmoista ehkä parhaimpia on Gwendole, vallanhimoinen ja veljeään tyrannisoiva noitatyttö. Kissakin on myös kiintoisa hahmo ja lopussa paljastui monia asioita ja Eric Chantin kohtaloakin. Kirjan parhaimpia kohtia oli lasten lentely peileillä sekä Gwendolen aiheuttama kaaos kartanossa. Harmi ettei ... (lisää)
|
Otin tämän kirjastosta, koska olin lukenut Liikkuvan linnan jatko-osineen ja ajattelin, että tämä olisi samanlainen. Erehdyin. Tyyli on tuttu, mutta uusiin hahmoihin tutustuminen vie aikaa. Lempparini oli ehdottomasti Gwendolen ja itseäni jäi harmittamaan tytön jääminen toiseen maailmaan. Janetia inhosin yli kaiken. En tiedä miksi.
Loppu oli vähän liiankin sekava, mutta loppupeleissä ihan hyvä kirja ja loistava sarjan aloitus.
|
Noin ensimmäiset sata sivua kirjasta ovat melko raskasta luettavaa, kun juoni keskittyy lähinnä Gwendoleniin ja tämän jekkuihin. Niin mielikuvituksekkaita kuin ne ovatkin, on niitä pidemmän päälle melko tylsä lukea.
Vasta kun epämiellyttävä Gwendolen siirtyy tarinassa sivuosaan, kirja muuttuu paljon paremmaksi. Lopussa toimintaa on jopa niin paljon, että se uhkaa äityä sekavaksi.
Kaiken kaikkiaan ihan keskinkertainen kirja vähän köyhästä juonesta ja ohuista hahmoista huolimatta.
|