Alkuteos ilmestynyt 1993. Suomentanut Hannu Tervaharju. Erisnimien suomennos: Liken työryhmä yhdessä Turun Science Fiction Seura ry:n kanssa (Iida Simes ja Simo Suntila). Kansi: Eliza Karmasalo. Nidottu.
Arthur C. Clarke -palkintoehdokas 1994, World Fantasy -palkintoehdokas 1994, toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (fantasiakirjat) 1994.
”Mukaansatempaava, nerokas ja suureellinen kertomus.” – Washington Post Book World
”Voimakas teos. Älykäs lukukokemus ja viisas kirja. Yksinkertaisesti loistava.” – New York Review of Science Fiction
Orjatyttö Jane pakenee lohikäärmetehtaasta. Mutta uusillakaan kotikonnuilla ei ole helppoa pärjätä. Ihmiset, peikot, velhot, haltiat ja maahiset elävät oudossa, eroottisessa ja julmassa kilpailuyhteiskunnassa. Viekas Jane joutuu taistelemaan onnensa puolesta. Kaikkea hallitsee Jumalatar, joka varmistaa, että mikään ei ole ilmaista. Ja usein hinta, jonka nuori Jane ja hänen rakkaansa joutuvat maksamaan on korvaamattoman kallis.
Kunnianhimoinen Jane perehtyy hengen ja tieteen saloihin koettaen keksiä, miten päästä oman kohtalonsa valtiattareksi. Tärkeintä olisi löytää pakotie, jotta matka kohti turvaa ja rauhaa voisi alkaa...
Yhdysvaltalainen Michael Swanwick on voittanut mm. arvostetut Hugo, Nebula ja Arthur C. Clarke -palkinnot.
Kirja-arvosteluja:
”Monitasoisuus ja -selitteisyys tekevät Swanwickin kirjasta tusinafantasiasta merkittävästi poikkeavan.” – Harri Kumpulainen, Talous2000
”Hämmentävän pitkään mielessä elävä lukukokemus.” – Annamari Saure, Me Naiset
”Kiinnostava ja erilainen puheenvuoro siitä, mitä fantasia voi olla.” – Sari Polvinen, Tähtivaeltaja
”Scifin ystävä löytää romaanin kirjavan materiaalin seasta unenomaisia visioita ja kiinnostavia ajatuksia.” – Erkki Widenius, Lapin Kansa
”Erittäin onnistunut valinta Likeltä. Janen tarina on huikea, paikoin jopa surrealistinen. Kursailematon tarina ja rohkea kielenkäyttö luo Rautalohikäärmeen tyttärestä ainutlaatuisimman fantasiatarinan, jota on suomennettu vuosikausiin.” – Petja Savoila, Keskisuomalainen
Arvosana kirjalle
Michael Swanwick
Michael Swanwick (s. 1950) on palkittu yhdysvaltalainen kirjailija. Hänet tunnetaan omaäänisenä, vaikeisiin haasteisiin tarttuvana kirjailijana, jonka tuotantoa ei voi lokeroida mihinkään luokkaan. Swanwickilta on julkaistu suomeksi science fictionia ja fantasiaa yhdistävä romaani Rautalohikäärmeen tytär (1993) sekä novelleja sf-lehdissä.
Michael Swanwick syntyi New Yorkissa ja asuu nykyisin Philadelphiassa. Nuorena Swanwickin esikuvia olivat Ronald Barthelme, Julio Cortázar, Samuel R. Delany, Harlan Ellison, Ursula K. Le Guin, Thomas Pynchon, Joanna Russ ja Gene Wolfe. Hänen perheeseensä kuuluu vaimo ja poika. Kirjailija kävi Suomessa vuoden 2003 Finnconin kunniavieraana.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 11
Viestit 629
Kuten aiemmissa arvioissa on todettu, voi Rautalohikäärmeen tyttären alku joko saada kirjan pariin tai karkottaa. Itselläni alku ei meinannut toimia millään tavalla, kirjan maailma tuntui merkityksettömältä ja koko kirjan olevan vailla kunnollista pointtia. Onneksi lukemista kuitenkin jaksoi jatkaa, sillä teoksesta kasvoi yksi mielenkiintoisimmista fantasiakuvauksista. Episodimaisuus sopi kirjaan ja episodit myös kasvattivat mielenkiintoaan loppua kohden. Hyppäyksiä ei myöskään omalla kohdalla ollut vaikeaa seurata, sillä varsin nopeasti aina selvisi tapahtumaympäristön hieman muuttuneen. Loppu oli myös onnistunut, mikä oli helpotus, sillä se oli heikon alun jälkeen mieleen noussut pelko. Lopetusta ei kuitenkaan pureskella lukijalle aivan valmiiksi, joten sen taso jakanee aloituksen tavoin mielipiteitä.
Kirja-arviot 16
Viestit 3
"Rautalohikäärmeen tytär" on kaikkea muuta kuin helppo kirja. Kirjan lukemisen jälkeen on vaikea päättää, pitikö siitä vai ei. Minun itseni on kuitenkin pakko myöntää, että kaikesta huolimatta varmaan pidin siitä, koska se kuitenkin jäi mieltä kaihertamaan. Kirjan maailma on melkoinen sillisalaatti. Se sotkee termistössään fantasian, nykypäivän ja scifin, joka tekee maailmasta surrealistisen ja vaikeasti visualisoitavan. Itse tarina on kuitenkin mielestäni loppujen lopuksi "aikuisten" fantasiatarina; moderni termistö ei tee itse tarinasta sen enempää arkiproosaa kuin scifiäkään, mutta se tekee tarinan tunnelmaltaan "steampunkiksi". "Aikuisten" fantasiatarinaksi tarinan tekee lähinnä seksin keskeinen osuus kirjassa; se yltyy paikoitellen suorastaan vastenmieliseksi pornografiaksi. Toisaalta tarinan mietelmät olemassaolosta ja tarkoituksesta herättävät minussa muistoja sellaisestakin (perin toisenlaisesta) opuksesta kuin "Zen ja moottoripyörän korjausopas". Lukijalle vaikeuksia varmasti aiheuttaa se, että kirja jakaantuu useammaksi erilaiseksi episodiksi (lohikäärmetehdas, peruskoulu, yliopisto, ...). Episodien välillä vaihtuvat paitsi henkilöt ja paikat, myös paikkojen "pelisäännöt". Jatkuvuus muodostuu paitsi Janesta, myös siitä, että vaihtuvat henkilöt ikään kuin toistavat samoja teemoja, eri hahmoina, eri muodoissa, eri juonissa. Tarinan toinen päätekijä, rautalohikäärme, unohtuu välillä pitkiksi ajoiksi. Episodimaisuus voi olla monelle ongelma. Ne, jotka pitävät alusta, eivät välttämättä innostu loppupuolesta ja toisaalta ne, jotka voisivat innostua lopusta, eivät välttämättä pidä alusta. Hämmentävä kirja. Surrealistinen. Vaikeasti hahmotettava tai luokiteltava. Toiset pitävät, toiset eivät ja nekin, jotka pitävät, eivät välttämättä osaa kertoa, miksi.
Kirja-arviot 119
Viestit 0
Kirja oli alussa hyvä. Juoni eteni selkeästi ja asioista pysyi perillä. Tosin lohikäärmetehtaan lapsityöntekijöiden nimet olivat niin samankaltaisia, että niistä ei pysynyt perillä. Kirjan keskivaiheilla juoni muuttui sekavaksi. En tiennyt, olivatko tapahtumat unta vai ei. Aika ja paikka hyppelivät koko ajan ja henkilöt vaihtuivat. Kirjan loppua lähestyessä sai koko ajan miettiä, että mitä oikeastaan tapahtuu. Myöskään kirjan nimi ei mielestäni oikeastaan mitenkään liity koko kijaan.
Kirja-arviot 8
Viestit 0
Lainasin serkultani tämän kirjan kesälukemiseksi. Olen fantasian ja scifin ystävä, mutta Swanwickin Rautalohikäärmeen tyttären lukeminen oli jotenkin... uuvuttavaa. Ei sitä muutenkaan voi kutsua. Muuten hyvä kirja, mutta liian raskasta tekstiä minulle.
