Terry Pratchett (1948–2015) oli Britannian suosituimpia kirjailijoita. Hänen humoristiset Kiekkomaailma-kirjansa ovat vuodesta 1983 alkaen tulleet tunnetuiksi ympäri maailman. Niiden lisäksi Pratchett julkaisi joukon lastenkirjoja. Pratchett loi omaperäisen kirjallisuudenlajin, jossa aineksina ovat seikkailutarina, parodinen huumori, fantasia sekä elämän ja todellisuuden ilmiöiden pohdinta. Terry Pratchettin teoksia on myyty 85 miljoonaa kappaletta. 2000-luvulla hän oli Britannian toiseksi luetuin kirjailija. Vuonna 1998 Terry Pratchett palkittiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyydellä palveluksistaan maansa kirjallisuudelle. Pratchett sai elämäntyöstään World Fantasy -palkinnon vuonna 2010.
Pratchett syntyi Beaconsfieldissa, joka sijaitsee Lontoosta länteen. Omaksi koulukseen Pratchett mainitsi Beaconsfieldin julkisen kirjaston. Hän harrasti tähtitiedettä ja suunnitteli siitä uraa, mutta matemaattiset taidot puuttuivat. Jäljelle jäi kuitenkin kiinnostus tieteiskirjallisuuteen. Pratchett meni opiskelemaan teknilliseen lukioon, mutta siirtyi 17-vuotiaana työhön paikalliseen lehteen. Iltaisin hän opiskeli toimittajaksi ja suoritti englannin kielen opintoja. Pratchett toimi 15 vuotta eri paikallislehtien toimittajana, kunnes pestautui vuonna 1980 tiedottajaksi suureen energiayhtiöön. Siellä hänen vastuullaan oli muun muassa kertoa neljän ydinvoimalan virhetoiminnoista. Pratchett oli etsinyt rauhallista työtä, mutta tiedottaminen ydinvoimasta ei kuulunut kaikkein helpoimpiin tehtäviin, sillä vain vuotta aikaisemmin oli sattunut Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuus. Pratchett kertoi, että hän olisi voinut kirjoittaa kokemuksistaan kirjan, mutta kukaan ei uskoisi sitä todeksi.
Päätoiminen kirjailija Pratchett oli vuodesta 1987. Hän julkaisi jopa kahden kirjan keskimääräisellä vuositahdilla. Terryn perheeseen kuuluivat vaimo Lyn ja toimittajatytär Rhianna. Terry Pratchett mainitsi harrastuksikseen kirjoittamisen, kävelemisen, tietokoneet ja elämän. Hän piti mielellään suuria mustia hattuja. Pratchett oli kiinnostunut myös luonnonhistoriasta ja hän piti talossaan tähtitieteellisten välineiden lisäksi kasvihuonetta täynnä lihansyöjäkasveja. Hän tuki myös orankien suojelua. Pratchett oli uskonnotonta elämänkäsitystä edustavan Britannian humanistiyhdistyksen jäsen.
Pratchett sai British Science Fiction -palkinnon 1989 ja parhaan fantasiaromaanin Locus-palkinnon 2008. Kolme Tiffany Särkysestä kertovaa kirjaa ovat saaneet parhaan nuortenkirjan Locus-palkinnon. Vuonna 2002 Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät sai Carnegie-lastenkirjapalkinnon. Yliopistojen kunniatohtoruuksia Pratchettilla oli kahdeksan. Vuonna 2007 Pratchettilla todettiin Alzheimerin tauti. Sen jälkeen hän teki paljon työtä lisätäkseen tietoa sairaudesta ja lahjoitti varoja sen tutkimukseen. Pratchett menehtyi kotonaan maaliskuussa 2015 66-vuotiaana.
Pratchettin varhaisimmat innoittajat olivat Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee sekä Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken tieteiskirjat. Hänen kirjallisia vaikuttajiaan ovat olleet P. G. Wodehouse, Tom Sharpe, Jerome K. Jerome, G. K. Chesterton ja Mark Twain. Pratchettin kirjat on harvoin jaettu lukuihin, koska hänen mukaansa elämä ei tapahdu luvuittain, eivät myöskään elokuvat. Pratchett piti rikoskirjallisuudesta, mikä ilmenee hänen vartiosto-aiheisissa kirjoissaan. Hän oli ainoa lapsi ja hänen hahmonsa ovat usein vailla sisaruksia. ”Kirjallisuudessa ainoat lapset ovat niitä kiinnostavia.”
Kiekkomaailma-sarjan tapahtumat sijoittuvat litteään fantasiamaailmaan, joka liikkuu avaruudessa eteenpäin neljän jättiläiselefantin selässä. Elefantteja kuljettaa valtava A’Tuin-kilpikonna. Kilpikonnan kannattama maailma löytyy intialaisesta, kiinalaisesta ja irokeesien tarustosta. ”Se, että huumori on vahvasti mukana tulee minulta aivan luonnollisesti, en ole pyrkinyt sitä sinne laittamaan, se vain on kirjoitustyylini.” Kiekkomaailman Ankh-Morpork on kansainvälinen kaupunki, jossa väistämättä tulevat esiin erilaiset yhteiskunnalliset kysymykset. Pratchett piiskaa poliittisia ryhmittymiä ja vallankäyttöä. Kuolemakin joutuu ihmettelemään sitä, että ihmiset tekevät lyhyen elämänsä niin vaikeaksi.
Kiekkomaailman kirjat ovat itsenäisiä tarinoita. Erityistapauksena toinen Kiekkomaailma-kirja (Valon tanssi) on jatko-osa ensimmäiselle (Magian väri). Tässä teoskaksikossa Pratchettin tyylinä on vielä selkeästi fantasiaparodia. Alla listatut kirjat on numeroitu alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä, jonka kirjailija on vahvistanut olevan myös tapahtumajärjestys. Kirjojen sisäinen aika seuraa suurin piirtein oikeaa aikaa ja henkilöhahmot ikääntyvät samassa suhteessa. Kirjat voi lukea myös tiettyihin päähenkilöihin tai tapahtumiin keskittyvinä sarjoina: Rincewind-kirjat (Magian väristä alkaen), noitakirjat (alkaen kirjasta Johan riitti!), Kuolema-kirjat (Mort), vartiostokirjat (Vartijat hoi!), itsenäiset kirjat kuten Pyramidit ja Pienet jumalat sekä teollisen vallankumouksen alkaminen (Elävät kuvat). Jotkut lukevat Kiekkomaailmoja mieluiten alkukielellä, sillä sanaleikkejä on vaikea kääntää. Ensimmäisten 26 Kiekkomaailma-kirjojen kansikuvat teki Josh Kirby teokseen Aikavaras (2001) saakka. Kirbyn kuoleman jälkeen kannet on tehnyt Paul Kidby.
Britanniassa on tehty kolme kaksiosaista tv-elokuvaa Kiekkomaailma-kirjojen pohjalta: Valkoparta Karjupukki (2006), Magian väri (2008) ja Posti kulkee (2010). Muihin Pratcehttin teoksiin kuuluu muun muassa yhdessä Neil Gaimanin kanssa kirjoitettu Hyviä enteitä (1990). Suuren osan kirjoitustyöstä teki Pratchett, koska Gaiman oli kiireinen Sandman-sarjakuvan vuoksi. Kirjan ideat olivat molempien kirjoittajien.
Ottaessaan vastaan Carnegie-mitalin Pratchett sanoi viitaten J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjoihin ja J. R. R. Tolkienin Sormusten herraan: ”Fantasia ei ole vain velhoja ja hassuja sauvoja. Se on maailman näkemistä uusista näkökulmista”.
Kiekkomaailma
1. Magian väri (1983)
2. Valon tanssi (1986)
3. Johan riitti! (1987)
4. Mort (1987)
5. Velhous verissä (1988)
6. Noitasiskokset (1988)
7. Pyramidit (1989)
8. Vartijat hoi! (1989)
9. Eric (1990)
10. Elävät kuvat (1990)
11. Viikatemies (1991)
12. Noitia maisemissa (1991)
13. Pienet jumalat (1992)
14. Herraskaista väkeä (1992)
15. Vartiosto valmiina palvelukseen (1993)
16. Elävää musiikkia (1994)
17. Kiintoisia aikoja (1994)
18. Naamiohuvit (1995)
19. Savijaloilla (1996)
20. Valkoparta Karjupukki (1996)
21. Pojat urhokkaat (1997)
22. Viimeinen manner (1998)
23. Carpe jugulum (1998)
24. Maanalainen elefantti (1999)
25. Totuuden torvi (2000)
26. Aikavaras (2001)
27. The Last Hero (2001, kuvitettu pienoisromaani, ei suomennettu)
28. Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät (2001, nuortenkirja)
29. Yövartiosto (2002)
30. Vapaat pikkumiehet (2003, nuortenkirja)
31. Hirmurykmentti (2003)
32. Posti kulkee (2004)
33. Tähtihattu (2004, nuortenkirja)
34. Muks! (2005)
35. Talventakoja (2006, nuortenkirja)
36. Lyödään rahoiksi (2007)
37. FC Akateemiset (2009)
38. Keskiyö ylläni (2010, nuortenkirja)
39. Niistäjä (2011)
40. Täyttä höyryä (2013)
41. Paimenen kruunu (2015, nuortenkirja)
Bromeliad-trilogia
1. Suuri ajomatka (1989)
2. Louhoksen valtiaat (1990)
3. Yläilmoissa (1990)
Muut suomennetut teokset
Tosikissa ei kirppuja kiroile (1989, yhdessä Gray Jolliffen kanssa)
Hyviä enteitä (1990, yhdessä Neil Gaimanin kanssa)
Valtio (2008, nuortenkirja)
Viemärin valtias (2008, nuorten aikuisten kirja)
Suomennetut novellit
”Julmuuden teatteri” (1993), Kuolema ja sen jälkeinen (2002).
Lähteitä
Petri Hiltunen & Jukka Laajarinne: Terry Pratchett. Legolas 2/1993.
Mervi Koski: Ulkomaisia nuortenkertojia. BTJ, 2001.
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ, 2003.
