Poltettu maa

Poltettu maa on pitkään todella upea, mieleenpainuva ja jännittävä. Ja sitten yhtäkkiä tulee usean kymmenen sivun mittainen pätkä, mikä on niin tylsä, ettei pystynyt millään jatkamaan lukemista. Mutta onneksi jatkoin, sillä kirja parani kummasti, ja siitä tuli jälleen aivan upea. Tämän tylsän osuuden takia kirja saa puoli pistettä vähemmän kuin ensimmäinen osa.

Ja nyt on pakko taas palata siihen leffaan, mikä tästä kirjasta on tehty. Olen edelleen sitä mieltä, etten ymmärrä, miksi leffojen tekijät ovat päättäneet muuttaa leffoja niin paljon, sillä tämäkin kirja on tiettyjä kohtauksia lukuun ottamatta parempi kuin leffa. Kirjoissa hahmoihin panostetaan enemmän, heidän välisensä suhteet ovat paljon laajempia, ja onnistuneempia sekä he vaikuttavat enemmän ikäisiltään. Pidän kirjasarjasta erittäin paljon, ja vaikka pidän myös leffasarjasta, niin on kuitenkin pakko myöntää edelleen, että kyllä kirja voittaa aina siitä tehdyn leffan.

Jännittävää luettavaa - sai melkein jopa raivon leiskumaan omissa silmissänkin. Pidin kirjasta muuten, mutta Teresan petos oli jo ehkä liiankin karmaisevaa. Oli virhe lukea myöhään illalla. (En meinannut saada nukuttua luettuani, oikeasti.)

Voin vain sanoa että ahdisti niin paljon, että en tiedä jaksanko lukea kolmatta osaa. Eniten häiritsi Teresan kaksinaamaisuus ja jopa uhkaava käytös, että rupesin vihaamaan koko tyttöä. En kuitenkaan ole varma siitä puhuiko hän totta, kun yritti selittää tekonsa.