Kauheat lapset
@ Anni Nupponen
Kansi: Anu Korpinen. Sidottu.
"Ja minä, minä käyttäydyn kuin äitini jatke. Otan hänen valheensa kantaakseni. Otan, koska hän antaa totuuden vain minulle, ja tuo kalpea aavistus hellyydestä ja perheestä on ainoa, mitä hän ehkä koskaan pystyy antamaan."
Adriana Kimas on kuollut. Ratasnero ei ollut äideistä parhain eivätkä kuolema tai sisällissota paranna Trillin suhtautumista häneen. Trill keskittyy välttelemääbn virkailijoita yhdessä synkroniahäiriöstä kärsivän Marikin ja hänen hoiturinsa kanssa. Sodan melskeessä kaikkien on tehtävä uhrauksia.
Anni Nupposen huikea steampunk-romaani kertoo ihmisen ja teknologian kohtaamisesta sodan repimässä retrodystopiassa. Se kertoo myös äidistä ja pojasta, sekä ihmisen oikeudesta puuttua luonnonjärjestykseen. Kuka hallitsee ja ketä? Se, joka ratasta pyörittää.
Arvosana kirjalle
Anni Nupponen
Anni Nupponen (s. 1981) voitti vuonna 2008 toisen jaetun palkinnon Portin novellikilpailussa 2008. Hän julkaisi esikoisromaaninsa Nainen ja kuningas vuonna 2008. Teos sai Suomen Tolkien-seuran vuoden parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle myönnettävän Kuvastaja-palkinnon 2009. Atorox-palkinnon vuoden parhaasta tieteisnovellista hän sai vuonna 2013.
Nupposen suosikkeihin kuuluvat Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu, Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri, Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausikaa, Peter Høegin Lumen taju ja David Lynchin Lost Highway. Nupponen asuu Tampereella. Hän harrastaa museoissa ja taidenäyttelyissä vierailuja, neulomista, roolipelejä ja lenkkeilyä.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 10
Viestit 0
Kauheat lapset oli ensimmäinen romaani. jonka Nupposelta luin. Sattui mukavasti, olin juuri lukenut Nupposen novellin "Joka ratasta pyörittää" ja ajatellut, että voisin tuosta maailmasta lukea enemmänkin. Ja niinhän kävikin kun tartuin tähän kirjaan. Jotenkin on vaikea tarttua siihen, mikä Kauheissa lapsissa oli hyvää, se oli jotenkin kokonaisvaltainen kokemus. Pidin kuitenkin siitä, että ihmissuhteet eivät olleet kaikkein ilmeisimmät. Pidin maailmasta, niin omituinen ja ahdistava kuin se olikin. Ja museohan nyt oli huippu. Pohdinnat teknologiasta ja ihmisestä olivat mielenkiintoisia. Ihmisen mieleen puuttuminen on aihe joka on pelottava mutta tärkeä.
