Ismael
Alkuteos ilmestynyt 1992. Suomentanut Jaana Kapari. Kannessa teksti: Tarina jonka vankeja me olemme. Päällys: Liisa Holm. Sidottu, kansipaperi.
Kirja alkaa pikkuilmoituksesta Henkilökohtaista-palstalla: ”OPETTAJA ETSII OPPILASTA. Vaaditaan vakavaa halua pelastaa maailma. Henkilökohtainen yhteydenotto.” Tämä ilmoitus saa kirjailija-päähenkilön raivon valtaan, mutta johdattaa hänet elämänmittaiseen seikkailuun. Hänestä tulee gorilla Ismaelin oppilas, ja keskusteluissaan he etsivät vastausta kysymykseen: Miten tähän on päädytty?
Löytääkseen vastauksen Ismael jakaa ihmiset kahteen ryhmään: jättäjät ja ottajat. Edelliset elivät maan päällä kolme miljoonaa vuotta luonnon elimellisenä osana. 10 000 vuotta sitten tulivat ottajat, jotka ”tiesivät” että maailma kuuluu heille. Siitä alkoi kohti tuhoa vievä syöksykierre, joka kiihtyy sitä mukaa kuin elämän monimuotoisuus vähenee.
Ismaelin opetuksen päämääränä on saada ottajat lopettamaan maailman riistäminen, ymmärtämään että hekin ovat osa elämän yhteisöä.
”Kiistämätön totuus on, että me pikkuhiljaa tapamme maata samoin kuin itseämmekin ja että on kohta jo liian myöhäistä välttää kohtaloa. Siinä on syytä tarpeeksi lukea Ismael.” – Orlando Sentinel
”Tästä lähtien minä jaan kirjat jotka olen lukenut kahteen ryhmään: ne jotka on luettu ennen Ismaelia ja ne jotka on luettu sen jälkeen.” – Jim Britell, Whole Earth Review
Käyttäjät lukeneet myös
Daniel Quinn
Daniel Quinn (s. 1935–2018) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten kirjastaan Ismael (1992).
Lähteitä
Kirja-arviot ja kommentit
Ajauduin lukemaan tätä kirjaa kaverin vinkistä (ja koulutehtävän pakosta). En pettynyt kirjan kerrontatyyliin vaikka siihen olisi ehkä ollut aihettakin. Päähenkilön ja Ismaelin keskustelut ,joista kirja pääosin koostuu, ovat itseääntoistavaa ja välillä tylsähköäkin luettavaa. Toisaalta itse keskustelun aiheet ja teoriat saivat allekirjoittaneen ajoittain jopa oikeasti innostumaan sekä kokemaan pienimuotoisia ahaa-elämyksiä. Hienoja kielikuvia ja värikästä kerrontaa etsivän lukijan suussa saattaa tämän kirjan jälkeen maistua lähinnä pettymys, mutta minulle teos tarjosi hyvinkin erilaisen tavan katsoa omaa yhteiskuntaamme. Minunkin mielestäni Ismael on "vain" kolmen tähden kirja, mutta siltikin se voi vaikuttaa lukijaansa vaikka kymmenen tähtösen edestä.