Nidottu.
Boris Hurtta on Suomen tunnetuin roskakirjailija ja kotimaisen kauhun mestari. Hänen uusin romaaninsa Kadonneet pojat vie lukijansa 1960-luvun armeijamaailmaan.
Varusmiehet Vaara ja Torhonen törttöilevät ja saavat siirron Yxskärin saareen, jossa jöötä pitää nimensä veroinen kersantti Kovakallio. Kersantilla on armeijan kantapeikkojen keskuudessa paha maine, saarella pahempi. Sanovat, että saareen menee vain kaksi alokasta kerrallaan, eivätkä he kaikki palaa. Kutsuvat heitä kadonneiksi pojiksi.
Elämä Yxskärillä on kaukana intin ihanteesta. Poissa on kuri ja järjestelmällisyys, tilalla huono elämä ja saaren salaisuudet. TJ on vähintään yhtä kaukana kuin lähin taivaanrannassa siintävä kari, ja herkkä mieli alkaa herkästi temppuilla. Vai vaaniiko saarella sittenkin jokin tuntematon kauhu?
Kadonneet pojat on kerrankin erilaista Hurttaa: ei antikvaritaatteja, ei kirjaharvinaisuuksia, ei unohtuneita sivistyssanoja, vaan sen sijaan kauhua, nuoria päähenkilöitä, punk-meininkiä, kiroilua ja rienausta, juopottelua ja tappeluita. Romaani sopii armeijaan aikoville, armeijassa oleville ja armeijaa vieroksuville, myös sivareille! Kadonneet pojat esittelee Hurtan lanseeraaman uuden kirjallisuuden alalajin, armeijapunkin, ja edustaa sitä likaisimmillaan.
Näinkö tätä maata todella puolustetaan?
Arvosana kirjalle
Boris Hurtta
Boris Hurtta (1945–2021), oikealta nimeltään Tarmo Talvio, oli turkulainen kirjailija. Jäätyään eläkkeelle poliisin työstä hän julkaisi lukuisia novelleja suomalaisissa sf-lehdissä. Hurtan tunnetuin lajityyppi oli kauhu. Hänet tunnettiin omaperäisestä tyylistään ja alan perinteitä kunnioittavasta aiheenkäsittelystään. Hurtta sai kertomuksistaan palkintoja scifin ja fantasian alalta ja hän oli kunniavieraana vuoden 2003 Finncon-tapahtumassa.
Hurttaa kiinnosti tuoda realistisen kerronnan joukkoon kauhistuttavia aineksia ja taiteilla psykologisen ja yliluonnollisen kauhun rajamaastossa. Hurtta sanoi olevansa viimeinen suomalainen roskakirjailija. Perusteena tälle oli, että hän esiintyi salanimellä, hänen kertomuksiaan julkaisivat lajityyppikirjallisuudelle omistautuneet harrastuspohjaiset aikakauslehdet ja pienet kustantamot. Hurtta vieroksui hienostuneena ja velvoittavana pitämäänsä sanaa novelli ja sanoi kirjoittavansa kertomuksia. Hän luki mieluummin vanhaa kuin uutta ja sen myötä häntä kiinnostivat pulp-lukemistojen aihepiirit kuten eksoottiset seikkailut ja veijarimaiset jännitystarinat.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 44
Viestit 7
"Kadonneet pojat" oli erikoinen tarina, jossa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Päähenkilön kautta salaperäinen sotilassaari tulee lukijalle pala palalta tutummaksi ja siellä vallitseva omituinen tunnelma on käsin kosketeltava. Tarinan erikoiset ja osin epämiellyttävätkin henkilöhahmot on kuvattu eläväisesti ja jännitystä rakennetaan hyvin. Ongelma on vain siinä, että missään vaihessa lukijalle ei lunasteta noita rakennetun jännityksen elementtejä ja loppu on jotenkin lässähdys. Juoni ei ollut tarinan vahvin osa, mutta miljöökuvaus ja henkilöiden rakentaminen onnistui. Ihan mielellään tämän luki ja omia armeija-aikoja tuli samalla fiilisteltyä.
