Puoliksi poissa

Valehtelematta ehkä mukaansa tempaavin trilogia tähän mennessä jonka itse olen lukenut. Ensimmäinen osa herätti mielenkiintoni ja kirjailijan tekstiä on mielekästä ja helppoa lukea. Tarina vie mennessään ja sitä haluaisi jatkaa loputtomiin. 

En oikein osaa sanoa pidinkö kirjan lopetuksesta. Toisaalta samalla hieman petyin siihen, mutta samalla se on täydellinen lopetus. Ehkä siis vain petyin siihen, että sarja loppui enkä enään voi seurata Nathanin tarinaa. Kiitos siis tästä huikeasta lukukokemuksesta Greenille!

Yksi huonoimmista lukemistani fantasiasarjoista.

Henkilöt olivat onttoja. Nathan ei osannut reagoida negativisiin asioihin muuta kuin kiroilemalla. ”Kiroilen hänelle” toistui aivan liian usein, välillä pari kertaa samalla sivulla. Ja kun kiroilu ”sanallistettiin”, sana oli hemmetti, joka ei taas kuvannut Nathanin hahmoa millään tavalla. Nathanin hahmo oli muutenkin täynnä epäloogisuuksia, joita olisi pitänyt hioa vaikka kuinka ja paljon ennen kirjojen julkaisua. Samoin oikeastaan kaikkea muutakin. Juonessa on muutama todella heikko kohta ja käänne, jotka on taidettu kirjoittaa vain, ettei olla päädytty umpikujaan.

Masentava trilogia, aina menee niin huonosti. Tämä kirja ei ole poikkeus. Plussaa hienoista kansista, niiden voimalla jaksoin lukea loppuun asti. Eipä tarvitse toiste avata näitä kirjoja.

Viimeinen kirja luettu, joten josko tähän kirjoittaisi tarkemman arvion koko sarjaan liittyen.

Tekstistä huomasi mielestäni alusta loppuun asti, että on kyse aloittelevasta kirjailijasta. Sarja oli hyvin väkivaltainen, hahmot etäisiä, tunteista kuvailtiin vain ääretöntä vihaa ja raivoa tai järjetöntä/sokaisevaa rakkautta. Mielestä tästä olisi saanut hyvän sarjan, juonen idea oli mielenkiintoinen, mutta ehkä vähän kiireellä tehty ja kirjailija vielä hieman untuvikko.

Piti hyvin otteessaan ja tarina eteni todella hyvin. Suosittelen!

En tiedä, minulla taisi tässä matkan varrella vähän kulahtaa tämä mielenkiinto tätä sarjaa kohtaan. Lukemisessa tuntui sen takia kestävän ikuisuus vaikkei tämän kirjan lukemiseen kokonaisuudessaan paljon aikaa mene. Eihän tämä koskaan herättänyt sellaisia ilon ja riemun kiljahduksia mahtavuudellaan, mutta jotenkin tämä viimeinen osa vaikutti vähän tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Edellisen osan lukemisestakin oli jo melkoisesti aikaa joten piti ihan kunnolla muistella, että mitä siellä aiemmin olikaan tapahtunut. Nathan on vähän ristiriitainen persoona ainakin minusta enkä oikein tiennyt pidänkö hänestä vai en, ainakaan tämän viimeisen kirjan perusteella. Hiukan suhdedraamakin muuttui tässä kirjassa, vähän yllättävästi, mutta eipä tuo haitannut. Loppu oli melko nopeasti ohi ja oli myös vähän surullinen tietyiltä osaa. Tämä oli vähän sellainen massasta erottumaton trilogia, jonka kyllä luki, mutta jota en pahemmin jää enää muistelemaan luettuani.

Hyvä kirja. Kirja oli aika koukuttava. Yllättäviäkin tapahtumia riitti ja kirja oli ehdottomasti hyvä päätös trilogialle. Kyllä kannattaa lukea, jos on lukenut aiemmatkin osat :)

Half Lost on Half Bad trilogian voimakas lopetus. Tartuin sarjan ensimmäiseen osaan mielenkiinnolla viime vuonna. Lukaisin toisen osan heti perään ja jäin odottamaan kolmatta kieli pitkällä. Sain sen viikko sitten lukulaitteelle esitilattuna ja imaisin kirjan siltä istumalta. Sally Green kirjoittaa voimakasta tekstiä. Se on helppolukuista, ei kiertele ja imaisee lukijan synkkään maailmaan, missä minä viihdyin. Sarja on väkivaltainen. Moni nuortenkirjasarja on nykyään täynnä taistelua, sotaa ja hengissäselviytymistä. Mikä ei ole ihme, koska katsokaa uutisia. Katsokaa maailmaa, jossa elämme. Olen itse joutunut selittämään lapselle moneen otteeseen kuluneen vuoden aikana, mitä on terrorismi ja miksi joku haluaa tappaa viattomia ihmisiä. Maailma on paska paikka. Selitä se viattomalle. Maailma on täynnä sotaa, väkivaltaa ja kärsimystä. Sally Green on kirjoittanut omaan maailmaansa mustien ja valkoisten noitien sodan ja diktatuurin. Tarinan kertoo puoliksi musta ja puoliksi valkoinen noita, Nathan Byrn. Hän näyttää kuinka selviydytään ja kasvetaan sodan keskellä. Mieleeni tuli väistämättä Syyrian sota, mutta myös kaikki historian sodat ja selkkaukset. Millainen aikuinen kasvaa sodan nähneestä lapsesta? Toisista kasvaa taistelijoita, heitä joita tarvitaan sotimiseen ja sodan päättämiseen. Toisista kasvaa jälleenrakentajia, heitä, joita ilman maailma ei pyöri. Sally Green on luonut henkilöhahmonsa tämän idean ympärille. Tiedätte keihin Nathan ja Gabriel, tarinan rakastavaiset, kuuluvat. Miten heille käy, jos ja kun sota lopulta päättyy? Nathan on hyljeksitty erilaisuutensa takia. Identiteettiään testaavan nuoren on helppo samaistua häneen. Nathan on kovis ja hänellä on rakastettavan pistävä huumorintaju. Hänellä on myös heikkoutensa, musta puolensa, ja hänen on voitettava niin sota kuin omat demoninsa. Yksi Half Bad trilogian kantavia voimia on juuri sen päähenkilö, nuori eksynyt poika, jota elämä ei ole kohdellut hyvin. Hän on puoliksi paha ja silti hänessä on enemmän hyvyyttä kuin mitä kukaan haluaa uskoa. Onneksi Nathanilla on veljensä, Arran, ja isoäitinsä, jotka ovat olosuhteista huolimatta aina yrittäneet suojella ja rakastaa häntä. Sarjan toisessa osassa Nathanin rakastettu Annalise pettää hänet kuollettavalla tavalla, mutta silti Nathan ei ole yksin. Ilman Gabrielin rakkautta Nathan olisi todella eksynyt. Sally Green haluaa kirjasarjallaan sanoa, että kenestäkään ei kasva vain hyvää tai vain pahaa. Jokaisessa on kumpaakin ja yleensä hippunenkin rakkautta ja ymmärrystä voi pelastaa mustaan hukkuvan. Ja lopulta hyvä ja paha ovat vain kaksi tapaa nähdä sama asia. Kuka on oikeassa? Kauheuksien keskellä Nathanista kasvaa hyvin voimakas noita, jota kaikki oppivat kunnioittamaan ja myös pelkäämään. Nathan joutuu sodan keskellä tappamaan paljon. Hän myös menettää paljon ja katkeruus ja viha ovat ottaa nuoresta miehestä vallan. En kerro juonesta enempää, mutta sanon sen verrran, että Half Lost on hyvin voimakas päätös sarjalle, jota olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Ihailen sarjan kansitaidetta. Se on kiteyttävää ja visuaalisesti yksinkertaisen kaunista. Half Lost'in kannen puun tarkoitus avautuu vasta kirjan viimeisillä sivuilla ja se on sydämenpysäyttävä.

Pitkän odotuksen jälkeen se on käsissäni ja se on luettu. Kirjasta jäi haikea fiilis. Kaikki päättyi eri tavalla kun toivoin. Ihana nathan ja gabriel. Mutta kirja oli silti mahtava päätös sarjalle. En ole ikinä ennen puhjennut näin lohduttomaan itkuun kirjan loputtua, mutta nyt kun olen lukenut kirjan uudelleen en voisi kuvitellakaan ihanempaa lopetusta sarjalle. Jos tykkäsit edellisistä osista edes hiukan kannattaa lukea tämä myös.