Hiekka

---

sukellukseen. Hiekkasukelluksessa on samalla tavalla painevaihtelut ja mm. pintaan nousemisessa on omat sääntönsä. Sukelluksen kuvailussa aistii hyvin klaustrofobisen tunnelman. Maagista tunnelmaa saa taasen aikaiseksi hiekkasukeltajien kyky muovata hiekkaa ajatuksen voimalla.

Tarinan keskiössä on kolme veljestä ja sisko. Myös heidän äitinsä on maisemissa, mutta etääntynyt perheestään. Silloin tällöin ihmisiä lähtee ei-kenenkään maahan toivosta löytää paremmatelinolosuhteet. Sisarparven isä on ollut yksi lähtijöistä, mutta ei ole koskaan palannut. Sisarukset haikailevat myös lähdöstä vaaralliselle matkalle tuntemattomaan.

Kirjaa lukiessani mieleeni tuli kaikuja Mad Maxistä, Villistä lännestä sekä tarunhohtoisesta Atlantiksesta. Jotain viitettä noiden maailmojen tunnelmasta kirjassa on, mutta kuitenkin kirjan maailma on ihan omanlaisensa. Tarinan alkupuolisko oli vetävämpi kuin loppupuoli. Saa nähdä tuleeko kirjalle jatkoa.Mahdollisuudet olisivat, koska asioita jäi vielä avoimiksi.

Hugh Howey on onnistunut jo toisen kerran luomaan mainion dystopia-maailman. Kirjan tarina suorastaan imi mukaansa kuin lentohiekka kävelijän. Kirjan ihmisten maailma on hautautumassa hiekkaan ja osin se olikin jo hautautunut. Elantoa hankitaan tekemällä sukelluksia hiekkaan satojen metrien syvyyteen hieman mystiseltä vaikuttavalla teknologialla ja nostamalla sieltä vanhaa tavaraa. Kirjan tapahtumapaikka selviää tarinan edetessä sijoittuen Kalliovuorten reunaan Pueblo-Colorado Springs-Denver-akselille. Tarinan päähenkilöille, neljälle sisarukselle, selviää uhka joka voi merkitä koko heidän maailmansa tuhoa. Neuvokkaat sisarukset onnistuvat estämään totaalisen tuhon ja lyömään jopa takaisin tuhon aiheuttajaa. Ikävin hetki tarinassa oli havaita, että pian se päättyy. Toisaalta tarinaan jäi paljon avoimia säikeitä ja ratkaisemattomia asioita, että ihmettelisin jos se ei jatkuisi Siilon saagan tavoin jatko-osilla.