Kansialanimeke: Elämä alkaa kuoleman jälkeen. Alkuteos ilmestynyt 2016. Suomentanut Hanna Arvonen. Sidottu, kansipaperi.
KUOLEMA ON VAIN UUDEN AJAN ALKU...
Sanotaan, että tarinoita kertovat eteenpäin ne, jotka jäävät henkiin. Minä tiedän, ettei se aina pidä paikkaansa.
Minun nimeni on Tenley Lockwood, ja pian minä olen kuollut. Tämä on minun tarinani.
Tenley ”Ten” Lockwood on melko tavallinen 17-vuotias amerikkalaistyttö. Hän on viehättynyt numerologiasta. Hänen perheensä on varakas ja vaikutusvaltainen. Hänellä on ollut ihan hyvä lapsuus. Ten ei tiedä olevansa erikoinen. Hän ei tiedä, että hänen elämänsä olisi hänen syntymäaikansa vuoksi mitenkään erityinen…
Sen hän tietää, että noin vuosi sitten tapahtui jotakin kummallista. Hänet lähetettiin Prynneen. Paikkaa kutsuttiin sisäoppilaitokseksi. Tenin mielestä se on kidutuslaitos tai hullujenhuone. Oliko lähettämisen syynä Tenin pakkomielle numerologiaan? Oliko syynä niskoittelu – se, että Ten kieltäytyi vanhempien ja lähipiirin hänelle esittämästä tulevaisuudesta?
On olemassa Toiselämä, johon nuori astuu 18-vuotiaana. Silloin lapsuuden minä kuolee ja uusi aika alkaa. On olemassa ikuinen totuus, jonka koko maailma hyväksyy. Ensielämä on vain harjoitusta. Ikielämästä kilpailevat verisesti kaksi valtapiiria Troikka ja Myriad – ikiaikaiset viholliset. Molemmat valtapiirit tekevät kaikkensa – keinoja kaihtamatta – saadakseen Tenin puolelleen. Jokaiselle on luotava käsikirjoitus.
Ten tuntee olevansa pelinappula suuressa taistelussa. Hän pakenee. Onko ketään, johon hän voisi luottaa? Ovatko ihmiset ystäviä vai vain henkien kuoria?
"Ainutlaatuinen ja kiehtova – en malttanut laskea kirjaa käsistäni! Uskomattoman upea maailma." – Sarah J. Maas, kirjailija
"Kuin vuoristorata-ajelu, joka saa sydämen jättämään lyöntejä välistä." – P. C. Cast, kirjailija
"Unohtumaton ja voimakas sankaritar." – Kristin Cast, kirjailija
"Synkkä ja kaunistelematon – salaliitot, seikkailut ja romantiikka punoutuvat yhteen tavalla, joka saa sinut kaipaamaan lisää." – Wendy Higgins, kirjailija
"Showalter on luonut elävän tuntuisen ja ainutlaatuisen maailman henkilöhahmoineen, joita ei hetkessä unohda." – Katie McGarry, kirjailija
"Jokainen sana pitää sydäntä otteessaan ja saa pidättämään hengitystä." – Roxanne St. Claire, kirjailija
Arvosana kirjalle
Gena Showalter
S. 1975, Yhdysvallat.
Everlife -kirjasarja
Sarja sisältää 1 pääteosta ja yhteensä teoksia 1 kpl.
Vain trilogian ensimmäinen kirja suomennettiin.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 4
Viestit 0
Ensielämä ja toiselämä olivat vähä epäselviä asioita eikä alussa saanut oikein juonesta kiinni mutta sitten kun ne tajusi kirjan ahmi nopeasti parissa päivässä.
Mielestäni kirjan päähenkilö, Tenley oli samaistuttava ja kiinnostava varsinki numeropakkomielteensä takia myös muut hahmot olivat hyvin rakennettuja.
Juoni oli minusta ihan hyvä mutta siitä olisi saanut paremman pienellä hiomisella.
Ainoan miinuksena oli huono suomennus joissakin kohdissa mutta innolla jään odottelemaan jatko-osia.
Kirja-arviot 11
Viestit 0
Alussa ei heti päässyt kirja juoneen mukaan ja en tajunnut mikä tämä ikielämä on ja toiselämä, mutta kun luin kirjaa eteenpäin aloin ymmärtää.
Kirja oli muuten aivan loistava ja kiinnostava. Luin niin paljon että en pystynyt lopettamaan.
Toinen osa ilmestyy vasta 2018 ja sitten menee jonkin aikaa ennen kuin se tulee suomeksi. Sitä odotellessa... sanon että kannattaa lukea!
Kirja-arviot 13
Viestit 601
Tiimalasi oli pienoinen pettymys, näistä aineksista olisi saanut hyvänkin kirjan. Tarina oli monin paikoin epäuskottava ja suomennos huono. Kelpaa viihteeksi jos ei ole liian kriittinen.
Kirja-arviot 239
Viestit 108
Piti nyt äkkiä lukaista tämä pois alta kun tässä oli niin lyhyt laina-aika. Ai että kaipaan Manalan valtioita ja vähän ehkä harmittaa, että niitä ei sitten suomenneta loppuun, mutta muuta kirjailijan tuotosta kylläkin.
Noh, kuitenkin... aika erikoinen tarina ettenkö sanoisi. Hetken aikaa joutui aina miettimään, että mistähän on kyse koska en meinannut sisäistää tätä Ikimaailman sun muun juttua täysin. Kokonaisuudessaan kirja on aika raaka. Se kuvaa välillä melko yksityiskohtaisestikin kidutusta tai jonkun ihmisen tappamista, ihan yllätti. Alku oli minusta todella mielenkiintoinen kun Ten oli Prynnessä, aika brutaalia toimintaa ettenkö sanoisi, se oikeastaan teki vaikutuksen minuun.
