Prinssi jolla ei ollut sydäntä (Aurora, #1)

@ Anu Kuusenoksa (fantasia)
8.36

Kansi: Antti Tahvanainen. Nidottu.

Jo ihmiskunnan aamunkoiton aikaan öitä hallitsi kaksi vampyyria. Kun toinen heistä päätti luoda itselleen jälkeläisen, alkoivat verilinjat kasvaa erilleen. Veri hallitsee heitä. Se kahlitsee heidät vanhimpiinsa – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Öisessä metsässä nuori ihmistyttö Aurora kohtaa Judaksen. Mies osoittautuu pakotieksi painajaisesta, jossa Aurora elää. Mutta Judaksen menneisyys ei jätä häntä rauhaan. Hän on muukalainen kaltaistensa keskuudessa. Hän kulkee verilinjojen ulkopuolella.

Judaksen ja Auroran kohtaaminen johtaa tapahtumiin, joissa vampyyrien vuosituhansien aikana rakentama ankara hierarkia murentuu. Aurora tempautuu mukaan vampyyrien ikiaikoja kestäneisiin kuvioihin, joita sävyttävät kauna, kosto ja juonittelu. Pian hän on niin syvällä, ettei paluuta enää ole. Auroran tarina saa alkunsa.

Oma arvosanani kirjalle


Julkaistu: elokuu 4, 2017
Kustantaja: Scarabe
Tyylit: fantasia
Avainsanat: kotimainen, vampyyrit
Arvosanalla: 8.36/10
Arvosanoja: 11
Tietoja päivitetty 13.03.2019

Kirja-arvioita (3)

scarlet avatar
Kirjoittanut scarlet 25.08.2018
5/10

Alku oli todella sekava eikä meinannut saada tolkkua koko kirjasta.Pikku hiljaa kirja eteni mutta hyppi eri aikakausissa ja tapahtumissa. Tässä kun mietin niin en enää edes muista miten kirja loppui. Siksi vain 2,5 tähteä.

saara avatar
Kirjoittanut saara 25.08.2017
10/10

Kirjassa on äärettömän hyvin kuvattu kaikki tapahtumat, ympäristö, tunteet ja eleet niin että siihen maailmaan ei voi olla pääsemättä sisään. Ja se erotiikkapuoli, vitsi miten hyvin kirjotettu että hengästyttää melkein itseäkin :D Kirjan ainut huono puoli oli se että se loppui kesken, eikä lukemisesta saanut tarpeekseen, malttamattomana jatko-osaa odottaen :)

Kati Heikkinen avatar
Kirjoittanut Kati Heikkinen 18.08.2017
10/10

Kirjan tarina oli mukaansatempaava sekä ajatuksia ja tunteita herättävä. Kirjan lopussa tunsin surun sekaista haikeutta tarinankerronnan loppuessa. Edellisen kerran koin vastaavan haikeuden J.K. Rowlingin kirjoittaman kirjan lopussa. Odotan innolla Kuusenoksan seuraavaa teosta.