Kartat: Tero Lehtonen. Kannen kuva: Heikki Kuusipalo. Nidottu.
Arathus pyrkii määrätietoisesti Mioksen kirkon suosioon ja ottaa arkkipiispalta saamansa tehtävän vastaan. Kaikkia seurueesta päätös ei kuitenkaan miellytä, eikä matka suju niin ruusuisesti, kuin nuori velho olettaa. Arathus ei lähtiessään tiedä, että tehtävä tulee muuttamaan hänen elämänsä pysyvästi, eikä edes virtaus anna anteeksi kaikkea. Varjot seuraavat Arathusta, kunnes vääjäämättä kietovat velhon syleilyynsä.
Varjosielu kertoo Arathuksen matkasta etelään, pois Mioksen tutuista ja turvallisista maisemista. Etelään jossa Gelendarin syntymän jumala ja paladinit käyvät jatkuvaa taistelua Darkonian kuolemaa ja tummien soturien rivejä vastaan. Varjosielu on tarina itsenäistymisestä, menettämisestä ja vastakohtien kohtaamisista.
Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Kirja-arvioita (1) |
---|
Kirjoittanut _kirjakeiju_ 29.07.2020
![]() Tarina oli polveilevampi kuin trilogian ensimmäisessä osassa, välillä jopa sekava. Uusia paikkoja kuvailtiin todella yksityiskohtaisesti ja nimiä vilisi jälleen reilusti. Välillä oli vaikeuksia pysyä mukana kuka teki mitä ja miksi. Viimeisen sadan sivun aikana kerronta parani ja juoni selkeytyi. Ja mitä käänteitä tuolloin tarjoiltiinkaan! |