Cujo - Stephen King 6.82   72

Alkuteos ilmestynyt 1981.

1. laitos: Harlequin Enterprises Ltd, 1987. Teksti on lyhennetty neljänneksellä poistamalla siitä sivulauseet. Suomentanut Virpi Kosonen. Nidottu.
2. laitos: Book Studio, 1992. Lyhentämätön laitos. Suomentanut Reijo Kalvas. Kansi: Susanna Koivuneva. Sidottu ja nidottu versio. Uusi painos 1999, nidottu.

British Fantasy -palkinto (The August Derleth Award) 1982.

VIIMEINEN PETO ON VAPAANA – JA SE VAANII JUURI SINUA!

Suuri, kiltti koira ajaa jäniksen salaiseen maanalaiseen luolaan – ja herättää nukkuvan paholaisen, joka on itse kuolemaakin pahempi. Kauhistunut neljävuotias poika näkee makuuhuoneensa komeron oven avautuvan ihmiskäden sitä koskematta ja kirkuu nähdessään paholaismaisten punaisten silmien kiiluvan pimeydessä. Pienen Castle Rockin kaupungin valtaa hirveä paha voima, joka tuhoaa niin ruumiin kuin mielenkin...

"Iskee suoraan kaulasuoneen... Kingin kaikkein karmein jännistystarina!" – The New York Times

"Jos et vielä ole kauhukirjallisuuden ystävä, muutut siksi luettuasi Cujon... Se on kauhukirjallisuuden taideteos." – Atlanta Journal


Keskustelu: Stephen King (225 viestiä)

Arvosana kirjalle
Omassa kirjahyllyssäni


Kirja julkaistu 1987 (Book Studio)
Alkuperäinen nimi Cujo
Tietoja muokattu helmikuu 27, 2016
Muita teoksia kirjailijalta Stephen King
Satumaa 7.60   5
Myöhemmin 5.72   7
Billy Summers 7.42   17
Mitä enemmän verta 7.46   13
Keveys 6.68   19
Laitos 7.64   30
Ulkopuolinen 6.94   29

Kirja-arviot & arvosanat

Cliffer666
Arvosanat 41
Kirja-arviot 41
Viestit 0
helmikuu 6, 2017
6 / 10

Paikoitellen varsin ahdistavaa luettavaa näin koiranomistajan ja muutenkin eläinrakkaan ihmisen näkökulmasta, koiraparan pään sisäistä maailmaa ja sairaudesta johtuvaa pahaa oloa kuvaavat kohdat ovat kovin koruttomia. Niin on myös itse juoni sinänsä. Veri lentää eikä kukaan, joka erehtyy väärään aikaan paikalle, säästy Cujon hampailta. Kirjana sinänsä ei mitään bestseller-luokan tasoa, Kingin vangitsevimpien teosten tunnelmasta jäädään kauas, mutta omanlaisenaan tarinana ihan toimiva ja ajaa asiansa.

Khosmar
Arvosanat 23
Kirja-arviot 9
Viestit 184
lokakuu 18, 2015
8 / 10

Luultavasti jokainen Stephen Kingiin tutustunut tietää Cujon. Sen kertomuksen, jossa vesikauhutartunnan johdosta ihmisen paras ystävä muuttuu kuolemaa niittäväksi painajaiseksi. Ja vaikka tarina kuulostaa juuri edellämainitun litannia takia monenkin mielestä liian yksinkertaisen kuuloiselta voidakseen antaa enemmän arvoa sisällölle, on tästäkin kirjasta kertomaan enemmänkin. Cujo ei ole vain tappajakoirasta. Se on tarina hirviöstä, ja sitä King pohjustaa esittämällä tarinan alussa pienen johdannon, jonka moni varmasti (mikäli on lukenut) muistaa kirjasta Kosketus: Castle Rockin sarjamurhaajan. Cujoa voidaankiin pitää eräänlaisena itsenäisenä jatko-osana Kosketukselle, jossa (niin monessa Kingin tarinassa esiintynyt) Castle Rockin pikkukaupunkiin sijoittuva osuus jäi pienoiseksi. Tämä johdanto ja "tapaus Cujo" eivät vain luo aasinsiltaa kummankin teoksen välille vaan rakentavat myös tarinan Castle Rockissa elävästä hirviöstä, joka esiintyy erinäisessä muodossa tahtoen pahaa viattomille ja ei-niin-viattomille ihmisille. Onneksi kirjailija ei ole niin paljon loppupeleissä tukeutunut tähän tarinan ainoaan "yliluonnollisuuteen" vaan kirja antaa lähinnä luonnollisen selityksen kaikkeen. Siitä plussaa ehdottomasti. Stephen Kingin tuotannossa Cujo on rujon oloista tekstiä. Se voi kenties selittyä tuolloin kirjailijaa pahasti vaivanneesta alkoholismista, sillä mitään ei kaunistella. Joskus se toimii, joskus sitä kumminkin olisi toivonut jonkinlaista hienovaraisuutta. Nyt meillä on edessämme kaikin puolin melankolinen ja lohduton tarina Uinu, uinu lemmikkini -kirjan tapaan, tietoisesti vain rumempi. Ja sen enempää spoilaamatta voin kertoa, että loppu voi olla kaikkea muuta kuin kaunista. Vähän päälle kolmesataa sivuisessa romaanissa on yksi ongelma, joka vaivasi minua mutta ei niinkään Painajaisessa, jossa on sivuja selkeästi enemmän, henkilöhahmoja enemmän ja sivujuonia... noh, tarviiko edes sanoa. Tämän kirjan ongelmana on, että tämä ei kestä ainakaan itselläni kauhean montaa lukukokemusta. Enkä tarkoita tätä siksi, että tietäisi jo entuudestaan, miten tarina päättyykään (tiedänhän minä Painajaisestakin kaiken ja silti sitä jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan) vaan koska mainitsemani Uinu, uinu lemmikkini -kirjan tavoin tarina välillä laahaa. Ja se on aika paljon sanottu, kun kirjan kokoa katselee, mutta joskus tuntui siltä, että tiivistys olisi voinut olla paikallaan. Mutta jos tuota ongelmaa ja paikoin turhankin rujouden puolella menevää kertomusta ei oteta lukuun, voin kyllä suositella tämän kaikille, jotka vähänkin fanittavat Kingiä. Se ei ehkä ole kaikkein erinomaisimmasta päästä, mutta ei tämä turhaan ole klassikko, vieläpä kiva sellainen. Ainoat, joille en suosittele kirjaa, ovat he, jotka ovat harkinneet hankkivansa ensimmäisen koiran talouteen. Tämä ei välttämättä anna hauvasta kovin lämminhenkistä kuvaa.

Markku Hottinen
Markku Hottinen
Arvosanat 227
Kirja-arviot 0
Viestit 0
joulukuu 31, 2020
Antoi 5 / 10 arvosanan kirjalle
Angeliqa
Angeliqa
Arvosanat 80
Kirja-arviot 2
Viestit 0
tammikuu 6, 2018
Antoi 8 / 10 arvosanan kirjalle
maaliskuu 15, 2017
Antoi 7 / 10 arvosanan kirjalle
tammikuu 28, 2017
Antoi 8 / 10 arvosanan kirjalle
joulukuu 9, 2016
Antoi 6 / 10 arvosanan kirjalle
lokakuu 6, 2016
Antoi 6 / 10 arvosanan kirjalle
elokuu 1, 2016
Antoi 8 / 10 arvosanan kirjalle
kesäkuu 21, 2016
Antoi 7 / 10 arvosanan kirjalle