Viimeinen hieroglyfi

Toimittanut Markku Sadelehto. Suomentaneet Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Päällys: Jukka Murtosaari. Nidottu.

Sisällys:

• Laulavan liekin kaupunki (The City of the Singing Flame, 1931)
  
• Saturnuksen portti (The Door to Saturn, 1931)
  
• Valkoinen mato (The Coming of the White Worm, 1941)
  
• Jäädemoni (The Ice-Demon, 1933)
  
• Viimeinen loitsu (The Last Incantation, 1930)
  
• Malygriksen kuolema (The Death of Malygris, 1934)
  
• Kaksoisvarjo (The Double Shadow, 1939)
  
• Xeethra (Xeethra, 1934)
  
• Kuolleiden jumala (The Charnel God, 1934)
  
• Musta seitti (The Dark Eidolon, 1935)
  
• Viimeinen hieroglyfi (The Last Hieroglyph, 1935)
  
• Noitien Naat (Necromancy in Naat, 1935)
  
• Adomphan puutarha (The Garden of Adompha, 1938)
  
• Kiduttajien saari (The Isle of the Torturers, 1933)
  
• Ennustuksen hirviö (The Monster of the Prophecy, 1932)

Clark Ashton Smith (1893–1961) halusi nuorena runoilijaksi, mutta karu elämä ja taloudelliset tosiasiat johtivat siihen, että hänet nykyään tunnetaan paremmin yhtenä legendaarisen kauhulukemiston Weird Talesin kolmesta suuresta nimestä.

Nuori Smith uskoi itseopiskelun olevan parempi tie päämääräänsä kuin kouluopintojen. Niinpä hän luki nuorena yleissivistystä hankkiakseen kolmesti läpi Websterin sanakirjan ja kahdesti Encyclopadedia Britannican. Näistä teoksista on peräisin Smithin fantasia- ja kauhunovelleista läpi paistava valtava sanavarasto ja laaja sivistys.

Kielitaituri Smith oli liian erikoinen suuren yleisön kirjailijaksi, mutta hänen tarinansa innoittivat mm. Fritz Leiberia, Ray Bradburya ja Jack Vancea. Tähän kokoelmaan Markku Sadelehto on koonnut Smithin noin sadankymmenen novellin jäämistöstä kirjallisen verran parhaita fantasia- ja kauhutarinoita.

Tietoa kirjailijasta :: Clark Ashton Smith

Clark Ashton Smith (Yhdysvallat, 1893–1961) halusi nuorena runoilijaksi, mutta taloudelliset tosiasiat johtivat siihen, että hänet nykyään tunnetaan paremmin yhtenä Weird Tales -kauhulukemiston kolmesta suuresta nimestä.

Nuoren Smith mielestä itseopiskelu oli parempi tie päämääräänsä kuin kouluopinnot. Niinpä hän luki yleissivistystä hankkiakseen kolmesti läpi Websterin sanakirjan ja kahdesti Encyclopadedia Britannican.

Smith kirjoitti parikymmentä vuotta kestäneen kirjailijanuransa aikana runsaasti novelleja, jotka ilmestyivät aikansa halvoissa pulp-lehdissä. Hänen novellinsa ovat kauhua ... (lisää)

---

ja mustaa fantasiaa (dark fantasy). Smith toi fantasiakirjallisuuteen ajatuksen kaukaisen tulevaisuuden kuolevasta maapallosta, jolla taikuus hallitsee. Hän sijoitti useat novellinsa Zothiqueen, ”maapallon viimeiselle mantereelle”, jonka taivaalla loistava aurinko on vanha, himmeä ja tummunut. Smithin tyyli on maalaileva ja runollinen.

Smith oli tiiviissä kirjeenvaihdossa eräiden muiden pulp-kirjailijoiden kanssa. Heitä yhdisti H. P. Lovecraftin edustama synkkä näkemys kaikkeudesta, ihmisistä ja ihmisen osasta siinä. Lovecraftin piirin tarinoissa ihmiset joutuvat heitä voimakkaampien jumalolentojen tuhoamiksi.

Smithin tuotanto on nähty jatkona 1800-luvun ranskalaiselle dekadenssirunoudelle. Smithin yhdisti dekadenttirunoilijoihin elämänkäsityksen lisäksi koristeellinen kieli, joka on täynnä vanhanaikaisia sanoja. Smithin tuotannossa näkyy myös kauhuromantiikan klassikon Edgar Allan Poen vaikutus.

Vuonna 1936 Smith lopetti kirjoittamisen lähes kokonaan ja keskittyi sairaiden vanhempiensa hoitamiseen. Kielitaituri Smith oli liian erikoinen suuren yleisön kirjailijaksi, mutta hänen tarinansa innoittivat muita kirjailijoita.

Novellivalikoima Viimeinen hieroglyfi sisältää läpileikkauksen Smithin keskeisimpään tuotantoon. Keskeiseen tuotantoon kuuluu myös Juhani Hinkkasen toimittaman Velhojen valtakunta -kokoelman (1989) niminovelli. Novelleja löytyy myös Markku Sadelehdon toimittamista kokoelmista Mustan jumalan suudelma, Musta kivi, Outoja tarinoita 1 ja Outoja tarinoita 4.

Lähteitä

Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2003.

Linkkejä

Juhani Hinkkanen: Viimeinen hieroglyfi. Aikakone 3/1995.