Hiraeth - Katariina Kärkelä 7.00   2

Kuvitus ja kansi: Johanna Aulén. Sidottu.

Satujen ja myyttien maailmasta ammentava romaani kertoo aarneista, jotka suojelevat maailmaa sytyttämillään pyhillä tulilla. Romaanin upea kieli kannattelee sen lukuisia sisäkkäisiä, päähenkilö Astraean kuulemia tarinoita, jotka sijoittuvat milloin pohjoisiin, milloin taas välimerellisiin maisemiin.

Fantasiagenren perinpohjin tunteva kirjailija sekä tekee kunniaa suurille edeltäjilleen että luo uutta tyyliä, jolle on ominaista filosofissävytteinen pohdinta. Teoksen aikatasot liikkuvat esihistoriasta nykyhetkeen ja jopa tulevaisuuteen. Pohjavireeltään romaani henkii kaipuuta menneisiin kulta-aikoihin ja samalla kantaa huolta ihmiskunnan tulevaisuudesta. Samalla se on puhdasverinen seikkailutarina ja luontoretki lukijoiden nautittavaksi.

Katariina Kärkelä (s. 1992) on Tampereella asuva kirjallisuudentutkija, joka valmistelee väitöskirjaa J. R. R. Tolkienista. Hiraeth on hänen esikoisromaaninsa, johon Johanna Aulén on laatinut hienon, kirjan henkeä vahvistavan kuvituksen.


Kirja julkaistu heinäkuu 15, 2020 (Aviador)

Tietoja muokattu elokuu 5, 2020

Arvosana kirjalle
Omassa kirjahyllyssäni

Kirja-arviot & arvosanat

dbgirl
Arvosanat 114
Kirja-arviot 10
Viestit 0
kesäkuu 1, 2021
6 / 10


Hiraeth on kielellisesti kaunis romaani, mutta turhan raskas lukea. Varsinkin ensimmäinen puolisko oli suorastaan väkisin rämpimistä eteenpäin. Kieli oli todella huolella mietittyä ja koristeellista, mikä saattoi vaikuttaa asiaan, kuten myös kirjan jalo pyrkimys eeppisyyteen (joka ei ihan aina onnistunut). Toinen puolisko oli helpompaa luettavaa ja kirjan tyyli oli muutenkin muuttunut. Se hieman kummeksutti, varsinkin koska tarina ei kiinnostanut enää niin paljoa, mutta toisaalta helpotti lukemista suunnattomasti. Kirjan luontokuvaukset olivat kertakaikkisen upeita. Näin sieluni silmin kaikki jylhät, karut vuorimaisemat kuin myös vehreät, hedelmälliset laaksot ja veden eri muodoissaan. Mytologia-osuudet kiehtoivat ja kutittelivat kivasti aivojeni sopukoita, erityisesti Aleiahin ja Ossianin tarinat, mutta kehyskertomus Astraeasta ei jaksanut oikein kiinnostaa, joskin lopetus oli kaunis. Pidin tämän arvoituksellisuudesta, kaikkea ei tarvitse todellakaan kertoa. En ole tottunut lukemaan ylevää tyyliä, mutta ei se huonoa ollut. Vain turhan jäyhää, kaipaisi hieman elävöittämistä. Hiraeth on hyvä kertomus ihmisyydestä, muistista, tarinoiden kertomisesta ja oman paikkansa löytämisestä maailmassa. Ei erinomainen kirja, mutta debyytiksi kyllä sellainen.