Tove Jansson (1914–2001) oli kirjailija, taidemaalari, piirtäjä ja Muumi-hahmojen luoja. Jansson piti suurimpina kirjallisina esikuvinaan Lewis Carrollia ja Franz Kafkaa.
Tove Jansson syntyi Helsingissä taiteilijaperheeseen. Hänen isänsä oli kuvanveistäjä Viktor Jansson ja äitinsä piirtäjä Signe Hammarsten. Tove Jansson on muistellut lapsuuttaan vuonna 1968 ilmestyneessä teoksessa Kuvanveistäjän tytär.
Tove Jansson opiskeli Tukholman taideteollisessa oppilaitoksessa, Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa ja Ecole d'Adrien Holy'ssa Pariisissa. Hänen julkinen uransa alkoi piirroksilla pilalehti Garmnissa
1929.
Kansainvälisesti tunnetuksi Jansson tuli satukirjoillaan (vuodesta 1945) ja sarjakuvillaan, joiden mielikuvituksellisen ja humoristisen henkilögallerian päähahmo on hyväntahtoinen Muumipeikko. Tove Janssonin kirjoja on käännetty yli 30 kielelle. Hän on Suomen käännetyin kirjailija.
Veljensä Lars Janssonin kanssa Tove Jansson kirjoitti ja piirsi Muumipeikko-sarjakuvaa 21 vuoden ajan. Muumipeikko-sarjakuva ilmestyi yli 40 maassa vuosina 1954–1975. Omien muumikirjojensa lisäksi Jansson kuvitti esimerkiksi J. R. R. Tolkienin Hobitin. Tove Janssonin piirtämä kuva on Suomen Tolkien-seuran tunnuksena.
Muun muassa Philip Pullman ja Terry Pratchett lukeutuvat Tove Janssonin ihailijoihin. Pratchett kertoo: ”Se mitä hänen kirjoissaan erikoisesti rakastan on niiden monikerroksisuus. Voit lukea ne seitsemän tai kahdeksan vanhana, nauttia niistä ja palata niihin kun olet neljänkymmenen ja löytää aivan uusia ja erilaisia ulottuvuuksia. Yksi mistä erityisesti pidän on Muumipappa ja meri. Se on puhdasta hupia kun olet lapsi ja täynnä pohjoismaista synkeyttä ja vertauskuvallisuutta kun olet vanhempi.” (haastattelu Aikakone-lehdessä 4/1991) Pullmanin mielestä Janssonin olisi kuulunut saada Nobelin palkinto.
Juri Nummelinin mukaan Muumeissa vetoaa aines, joka on hyvin tyypillinen suomalaisille: Muumien maailma on sisäänpäin kääntynyt ja sen kaikki henkilöt ovat outoja eikä kukaan ole sankari. Jansson ei ottanut esimerkkiä edeltäjistään, vaan loi täysin omaehtoisen maailman. Hän myös antaa sen jäädä ristiriitaiseksi ja epäselväksi. Hahmot ja niiden väliset suhteet muuttuvat kirjasta toiseen ja myös Muumi-sarjakuvat ovat hyvin erilaisia kuin romaanit.
Tove Jansson oli myös mestarillinen novellisti. Hänen novelleilleen on ominaista selkeä tyyli, tarkka psykologinen hahmotus ja lempeä ironia.
Tove Jansson sai lukuisia palkintoja, kuten H. C. Andersenin palkinnon 1966, valtion kirjallisuuspalkinnon 1963, 1971 ja 1982, Taiteen Suomi-palkinnon 1993 ja Ruotsin akatemian suuren palkinnon 1994.
Muumikirjat
Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)
Taikurin hattu (1948)
Muumipapan urotyöt (1950)
Vaarallinen juhannus (1957)
Taikatalvi (1957)
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1962)
Muumipappa ja meri (1965)
Muumilaakson marraskuu (1970)
Muumi-kuvakirjat
Kuinkas sitten kävikään (1952)
Kuka lohduttaisi Nyytiä? (1961)
Vaarallinen matka (1977)
Outo vieras muumitalossa (1980)
Linkkejä
Suvi Ahola:
Tove Jansson. Kansallisbiografia 16.9.1997.
Tove Jansson -seura ry.
Vesa Kataisto:
Tove Jansson in memoriam. Unikankare 1.7.2001.
Kuvataiteilija Tove Jansson. Taidemuseo Meilahti 8.9.2004.
Sauli Santikko:
Tove Janssonin kukat, metsä ja kauhu. Kvaak.fi 29.1.2008.
Tiina Mahlamäki:
Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä. Agricola 12.1.2008. Matti Komulainen:
Tove Jansson loi paremman maailman muumilaaksoon. Turun sanomat 20.6.2008. Riitta Niemistö:
Muumikirjoista tarkistetut käännökset. Kalaksikukko 6.2.2011.
Kuva: WSOY. Tekstilähde: Juri Nummelin: Fantasia suomalaisessa kirjallisuudessa. Julkaisemattomia 29.10.2010.
