Viimeinen kiitoshymni
@ Walter M. Miller, Jr.
Alkuteos ilmestynyt 1960. Suomentanut Martti Montonen.
1. painos: WSOY, 1962. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Best seller. WSOY, 1993. Päällys: Heikki Kalliomaa. Nidottu.
Hugo-palkinto 1961. Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50-listalle 2000.
Viimeisen kiitoshymnin tapahtumien alkaessa tuhoisasta atomisodasta on ehtinyt kulua jo 600 vuotta. Oman aikamme kulttuurista on jäljellä enää vain muutamia tynnyrillisiä kirjoja ja tekstikatkelmia, joita pyhän Leibowitzin luostarin munkit tallettavat ja kopioivat.
Satoja vuosia myöhemmin uuden renessanssin viisain oppinut vie tiedot munkkien aarteista oman tutkimuslaitoksensa käyttöön. Asteittain kehitys etenee kohti uutta atomiaikaa – ja uutta atomisotaa?
Millerin tieteisklassikko on pisteliäs satiiri ihmisluonnon muuttumattomuudesta ja ihmisen kyvyttömyydestä oppia historian virheistä.
Arvosana kirjalle
Walter M. Miller, Jr.
Walter M. Miller, Jr. (1922–1996) oli yhdysvaltalainen tieteiskirjailija. Hänellä on ollut tuntuva vaikutus tieteiskirjallisuuteen, vaikka hän julkaisi suhteellisen vähän.
Miller syntyi ja vietti lapsuutensa Floridassa. Opiskeltuaan Tennesseen ja Texasin yliopistoissa historiaa, antropologiaa ja tekniikkaa hän alkoi työskennellä insinöörinä. Toisen maailmansodan aikana hän toimi Yhdysvaltain ilmavoimissa radistina ja ampujana. Hän oli mukana Italiassa 53 pommituslennolla, joihin kuului Monte Cassinon benediktiiniläisluostarin tuhoaminen. Luostarin pommitus oli Millerille järkyttävä kokemus, joka vaikutti hänen myöhempään kirjaansa.
