Alkuteos ilmestynyt 1975. Suomentanut Matti Rosvall. Sidottu, kansipaperi.
Tähtivaeltaja-palkinto 1985, Portti-palkinto 1986 (käännösteokset). Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50-listalle 2000.
Sisältää valikoiman alkuperäisteoksen novelleja:
- Neito joka purjehti Sielua (The Lady Who Sailed The Soul, 1960)
- Kuinka aivot poltettiin (The Burning of the Brain, 1958)
- Komentaja Suzdalin rikos ja riemuvoitto (The Crime and the Glory of Commander Suzdal, 1964)
- Naurutalon kuollut rouva (The Dead Lady of Clown Town, 1964)
- Matami Hittonin Kisumisut (Mother Hitton's Littul Kittons, 1961)
- Balladi C'mellistä (The Ballad of Lost C'mell, 1962)
- Planeetta nimeltä Shajol (A Planet Named Shayol, 1961)
Vavahduttavan kauniita balladeja ja hyytäviä kauhunäkyjä seitsemän novellin kokoelmassa. Cordwainer Smith luo kertomuksissaan täysin omaleimaisen maailmankaikkeuden. Hänen avaruutensa on julma, ärjyvä kaaos, jossa ihminen voi voittaa vain turvautumalla epätoivoisiin keinoihin. Yksi osa tarinoita kertoo alaihmisistä, jotka kamppailevat tasa-arvosta ihmisen rinnalla. Tähän kamppailuun ja kaikkeen universumissa tapahtuvaan ihmiskunnan kehitykseen vaikuttaa salaperäisin valtuuksin toimiva Ihmistaidon neuvosto, Smithin kosmoksen jumalavastine.
Arvosana kirjalle
Cordwainer Smith
Cordwainer Smithin oikea nimi oli Paul Myron Anthony Linebarger (Yhdysvallat, 1913–1966). Linebarger kasvoi Kiinassa ja Saksassa. Hän palveli Yhdysvaltain asevoimissa ollen tiedustelutoiminnassa muun muassa Intiassa ja Kiinassa. Hän sai everstin arvon. Siviilissä hän oli Aasian opintojen professori John Hopkinsin yliopistossa sekä presidentti John F. Kennedyn ulkomaansuhteiden neuvonantaja.
Kuusivuotiaana Linebarger joutui leikkiessään onnettomuuteen ja hänen vasen silmänsä sokaistui. Tämä sai osaltaan hänet tuntemaan olonsa entistä erilaisemmaksi ja johti kirjoitusharrastukseen.
Sci-fi -sarja -kirjasarja
Sarja sisältää 37 teosta.
WSOY:n sarja.
”Sci-fi on lyhenne termistä science fiction, ”tieteiskirjallisuus”. Sci-fi -kirjoissa tunkeudutaan tiedon tuolle puolen, jännittävään ja salaperäiseen tuntemattomaan – mahdollisuuksien rajoille.”
Alasarja Säätiö
Alasarja Dyyni-sarja
Alasarja Jokimaailma
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 2
Viestit 122
Kaikki kokoelman novellit sijoittuivat samaan maailmaan ja niissä oli hauskasti myös viittauksia toisiinsa. Tarinoissa oli paljon mielenkiintoisia ja mielikuvituksellisia oivalluksia, jotka ihastuttivat minua. (Esim. avaruusaluksen kapteeni ohjasi alusta vain "omien aivojensa sykäyksillä". Tai että avaruusmatkalle voi ottaa mukaan seurakseen "holokuutioina" ketä tahansa perheenjäseniä, ystäviä tai palveluskuntaa.) Monissa novelleissa toistui samoja teemoja esim. avaruusmatkailu ja telepatia, josta hauskimpana esimerkkinä "mutanttiminkit", jotka toimivat telepaattisena planeetan puolustusjärjestelmänä :D. Pientä feminismin poikastakin (tai ainakin edistyksellistä ajattelua) olin novelleista löytävinäni, sillä muutamissa niistä esiintyy merkittävän vahvoja naishahmoja. (Varsinkin ottaen huomioon, että novellit on kuitenkin kirjoitettu 50-60-luvuilla, jolloin samaan aikaan vanhassa Star Trekissä naiset vielä kekkuloivat minihameissa ja jolloin naisihmisten tärkein tehtävä oli näyttää hyvältä. Paitsi communications officer Uhura, jolla oli jopa joku tehtäväkin...) Smithin kokoelmasta sen sijaan löytyy esim. naisia avaruuslaivojen kapteeneina ja vallankumouksen johtohahmoina. Muita teemoja olivat mm. minuuden etsiminen, ihmisyyden rajat ja määritelmä, vallankumous ja kuolema. Kokoelman pisin novelli, Naurutalon kuollut rouva, käsitteli alaihmisten (ihmiseksi muutettuja eläimiä) ja robottien kapinaa tavallisia ihmisiä ja valtiaita vastaan. Totesin myös, että kirjailija toisi olla jossain määrin romantikko, kun seitsemästä tarinasta viidessä oli jonkinlainen romanssikuvio meneillään! Tosin romanssit eivät olleet mitään siirappisia ja usein aika sivuosassa. Smithin kokoelma oli mielenkiintoinen ja koukuttava kokonaisuus, paikoin myös aika haikeamielinen ja synkkä. Smithin teksti oli nautittavaa lukea ja sisälsi rikasta sanastoa. Kuvailu oli välillä myös aika herkullista, esim. tämä kohta (s. 42): "Ditan silmissä Dolores oli pelottavampi kuin mutapaakkuinen matelija joka heristää ruhjottua, iljettävää päätään silmittömän nälän ja sokean raivon sumentamin silmin." Kokoelma oli aika tasavahva ja näistä seitsemästä tarinasta tykkäsin viidestä. Suosikkejani olivat Neito joka purjehti Sielua, Kuinka aivot poltettiin, Matami Hittonin kisumisut ja Planeetta nimeltä Shajol. Tähdet: ***1/2
