Eija
Eija on 52 tason Hornanhenki 449.15k aktiivisuuspisteellä
Edistyminen seuraavalle tasolle:
Arvioinut 1224 kirjaa (keskiarvolla 6.44/10)
Kirjoittanut 1197 viestiä foorumille
Risingshadow.net kirjahylly
Saavutukset:
Tapahtumat sijoittuvat Suuren Pohjansodan aikoihin 1700 luvun alun Sleesiaan Keski-Eurooppaan. Fiktiivisen tarinan taustalla käydään Ruotsin nuoren kuninkaan, Pohjolan leijonan, Kaarle XII luotsaamaa sotaa.
Kyseessä on veijaritarina, jossa on mainio hyvin otteessaan pitävä juoni. Spefiä tarinassa on höysteenä hirttäytyneen myllärin haamun muodossa. Kerronnassa on kiva tyyli vanhanaikaisine sananparsineen. Mukavaa luettavaa.
Qualityland on satiiri nykyajan ilmiöistä. Kerrankin satiiri, jonka aiheisiin on itsellä tartuntapintaa ja irvailun sekä kritiikin pointit näin ollen tulee ymmärrettyä. Tarina on idearikas, oikein runsaudensarvi. Kirja on hulvatonta lukemista, monessa kohtaa tuli hymähdettyä. En osannut odottaa tällaista, joten kirja oli itselleni positiivinen yllätys.
Myytti Minotauroksesta ja Labyrintistä on läsnä kirjassa. Toisaalta teemassa on ammennettu myös 1700 luvulla vaikuttaneen italialaisen taiteilijan Giovanni Battista Piranesin töistä kuvitteellisista vankiloista.
Kirjan teema ja juoni avautui pikkuhiljaa kirjaa lukiessa. Päähahmon mielenmaisema on saatu hienosti esiin kerronnassa. Hyvin rakennettu merkityksellinen tarina, jota voi vapaasti tulkita tai olla tulkitsematta lukukokemuksen kärsimättä.
Kirjailija on selvästikin lahjakas kirjoittaja, joka ottaa arjen kuvauksessa ne pienet yksityiskohdatkin huomioon. Kirja on varsin sujuvaa luettavaa. Pienet vinksaukset niin tuiki tavallisen elämän menon kuvauksen lomassa tuo mielenkiintoa tarinaan. Kirjan teemaa on kuolema ja kuolleet. Tarinaa kerrotaan usean eri henkilön näkökulmasta. Aluksi kertomukset vaikuttivat erillisiltä palasilta suuressa kuvassa, mutta myöhemmin osoittautui osalla olevan kivasti yhtymäkohtia toisiinsa. Tarinassa ei ole selkeää päätöstä ja langanpäitä jäi avoimeksi, mikä oli hiukan turhauttavaa. Herääkin kysymys, onkohan tämä kirja sarjan avaus..
Järkäelemäinen teos, jonka lukeminen hieman takkusi. Tässä viimeisessä sarjan osassa ei ollut riittävästi mielenkiintoisia tapahtumia eikä uutta edellisiin osiin verrattuna. Paljon suoraviivaista toimintaa, taistelua. Juoni suuressa kuviossa oli melko simppeli.
Mielenkiintoisinta sarjassa oli inkvisiittorit, kandrat sekä kolossit.
Kirja sisältää useita Stephen Kingin ja osassa myös kirjailija yhteystyökumppaninsa Peter Straubin haastatteluja 1970–80 luvuilla. Haastattelut on julkaistu alun perin eri lehdissä.
Kirja on jokseenkin toistava, koska eri haastatteluissa käsitellään samoja aiheita mm. Hohto elokuvaan suhtaudutaan jokaisessa haastattelussa nihkeän kielteisesti niin haastattelijan kuin Kingin näkökulmasta. (25.10.2021)
Tiedemies Victor Frank – ei sentäs Frankenstein- luo koeputkilapsen, joka osoittautuu neroksi ja hirviöksi. Tällainen helppo ajanviete lukemisto, jonka lukemisessa ei tarvitse rasittaa aivoja, upposi tähän hetkeen ihan hyvin. (15.10.2021)
Tarina sijoittuu puoliksi 1200-luvun Ranskaan ristiretkien aikaan. Toinen tarinalinja sijoittuu kirjoitusajankohtaan nähden nykyaikaan eli 2000-luvulle. Arkeologiselta kaivaukselta Ranskassa löytyy esineitä, joilla on yhteys muinaiseen Egyptiin. Esineiden ympärille punoutuu mysteeri, jota tarinassa ratkotaan.
Luin kirjaa varsin hitaasti, tyyli ei ollut erityisen vetävä. En ole ihan tällaisten mysteerien ystävä, missä kaikki juonilinjat jätetään ilmaan vailla minkäänlaista selitystä ja ratkaisut kaikkiin vaiheisiin tulee vasta satojen sivujen päässä lopussa. (9.10.2021)
Kokoelma novelleja, jotka monet on aiemminkin suomennettu. Koin kokonaisuuden melko keskinkertaiseksi. (30.9.2021)
Älä riko pintaa on novellikokoelma, jonka tarinat sijoittuvat samaan maailmaan. Kaiken kaikkiaan tarinat olivat keskihyviä, useat synkän puoleisia. Pidin kolmea tarinaa erinomaisina. Ei poikasi ole kuollut ja Älä riko pintaa viehätti synkkyydellään ja kauhu fiiliksellään sekä Talviyön tarina tunnelmallaan ja hyvällä lopetuksellaan. (22.9.2021)
Tapahtumat sijoittuvat nimeämättömälle saarelle. Tuntemattoman syyn seurauksena maailmasta katoaa asioita täydellisesti niin, että kadonneet asiat eivät jää edes ihmisten muistoihin. Kuitenkin on poikkeusyksilöitä, jotka muistavat ja sehän ei käy päinsä tässä yhteiskunnassa. Näitä ihmisiä etsii salainen poliisi, muistinmetsästäjät.
Tarinasta sai väkisinkin mielikuvan natsi-Saksan juutalaisvainosta. Tarinan muistavat ihmiset ovat verrattavissa juutalaisiin ja salainen poliisi Gestapoon. Tarina oli liian hidastempoinen ja sisällöltään suppea, eikä tässä mitassa kovin hyvin toiminut. Kuitenkin aivan loppupuolella mentiin eri sfääreihin, joten siitä plussaa. (4.9.2021)
Kirja(sarja) on ollut suurmenestys 90-luvulla ja myöhemminkin, mutta vasta nyt tulin lukeneeksi ensimmäisen osan ja onneksi luin. On aletiometri, jonka avulla pystytään näkemään totuuksia. On daimonit – ihmisten eläinhahmoiset sielunkumppanit. On Tomu ja rinnakkaiset maailmat. On noitia ja puhuvia karhuja. Etenkin daimoni idea oli ihastuttava (tuli heti mieleen myöhemmin kirjoitettu Zoo City – Lauren Beukes on varmaankin saanut vaikutteita kirjaansa tästä). (28.8.2021)
Kirjan löytyminen uudelleen ja sen julkaiseminen nykylukijoille on jotenkin ihanaa. Tämä kauhukokoelma julkaistiin alun perin vuonna 1930 ja tuskin oli silloinkaan mikään myyntimenestys, mutta vääryys on sen täydellinen poisjääminen spekulatiivisen fiktion tai kauhukirjallisuuden listauksista vuosikymmeniksi. Kyse kun ei ole mistään rajatapauksesta vaan tarinat ovat selvästi kauhutarinoita. Kirja on ollut täydellisesti unohduksissa, kunnes Boris Hurtta (jo edesmennyt hänkin) löysi kirjan sattumalta ja kertoi löydöstään Portin numerossa 2/2007.
Tarinoiden kerronta on hienosti toteutettu niin, että niiden tunnelma on aistittavissa ja mielikuvat tulevat melkein visuaalisesti tajuntaan. Osassa tarinoista on painajaisunen omainen surrealistinen tunnelma sisällön kuitenkaan olematta sekava. Tarinat ja niiden vanhanaikainen kerronta tapa eivät varmastikaan ole kaikkien makuun, mutta minulle nämä tarinat upposivat vallan mainiosti. (11.8.2021)
Scifijännäri, joka ei nyt niin kovin jännittävä ollut, eikä muutenkaan erityisen onnistunut romaani kriisistä ja siitä selviytymisestä. Ainoastaan aihe kuvitteellinen pandemia tekee kirjan ”erikoiseksi” ja toden tuntuiseksi tässä pandemiasta kärsivässä maailmassa. Ei mitään olisi menettänyt, jos olisi jäänyt lukematta. (7.8.2021)
Tarinan minäkertoja Leo Kall on keksinyt totuus seerumin, jonka avulla Valtio voi saada kiinni toisinajattelijat rangaistavaksi ennen heidän mahdollisia ”rikollisia” tekojaan. Kallokaiini kuuluu samaan kategoriaan kuin erinomaiset teokset Vuonna 1984 (Orwell) ja Me (Samjatin). Se ei ihan yltänyt edellä mainittujen tasolle omassa asteikossani, mutta hyvä se oli silti. (1.8.2021)
Kirjan alku lähti hyvin käyntiin, lukeminen oli sujuvaa ja kiinnostavaakin, mutta sitten alkoi toiminta vyörymään ja pitkälliset taistelukohtaukset eivät liiemmin jaksaneet innostaa. Muutenkin tarinassa on paljon muista scifi kirjoista tuttua juttua, joten kovin omaperäinen tarina ei ole. En kokenut myöskään minkäänlaista ihmeen tuntua lukiessani tarinaa. (30.7.2021)
Kirja kertoo perheestä, johon kuuluu kaksi naista ja heidän kummankin synnyttämät lapset. Lapsilla on sama biologinen isä, joka ei kuulu perheeseen, mutta on säännöllisesti yhteydessä lapsiinsa ja lasten vanhempiin. Naiset ovat hankkineet lapset yhteistuumin kuitenkin niin, että kumpikin on omalle lapselleen äiti ja toista vanhempaa lapsi kutsuu etunimellä. Tämä jako tuo haitallisia jännitteitä perheen sisällä.
Tarina etenee hitaanlaisesti, mutta kuusivuotiaan lapsen, Sissin, hahmo on niin kiinnostava, että hitaus ei häirinnyt. Hahmot muutenkin ovat hyvin luotuja, vaikka sateenkaariperheen pää, Essi, on melkoisen ärsyttävä persoona. (15.7.2021)
Tarina on verkkainen ja aika paljon myös toistava. Koska tarina oli aika pitkä, ehdin vähän jo menettää kiinnostuksen loppua kohti mentäessä. (29.6.2021)
Olin lukenut Machenilta aiemmin vain muutamat suomennetut novellit, joista osa oli hyviä ja osa keskivertoja. En odottanut mitään tältä kokoelmalta, mutta koska kauhu genrenä kiinnostaa ja Machen on yksi genren esikuvista, oli itsestäänselvyys, että luen kokoelman. Kokoelman tarinat eivät oikeastaan ole kauhua vaan kirjan nimen mukaisesti mystisiä kertomuksia. (16.6.2021)
Kirjan päägenre mielestäni on kauhu. Tosi tarinat ja myytit sekä reaalimaailma ovat pohjana epätodellisiin tarinoihin. Tarinat eivät ole vain pelkästään kauhuefektin aikaan saaminen vaan niissä on perustana reaalimaailman epäkohdat ja ilmiöt. Useissa tarinoissa keskiössä on huono parisuhde tai tyttöporukan itsekeskeisyys. Keskeisessä asemassa on köyhälistö, slummit ja laitapuolen asukkaat. Mielenterveys ongelma teema on paljon edustettuna.
Joukkoon mahtuu makaabereita, häiritseviä ja vainoharhaisia tarinoita. Mukavia tarinoita ei joukosta löydy. (13.6.2021)
Kirjassa on maagisia hahmoja, joilla on erityiskykyjä. He ovat muutenkin erityisiä, kirjassa käsitelläänkin erilaisuutta ja sen hyväksymistä. Tarina on soveltuva kaiken ikäisille - lapsesta aikuiseen. Kirja oli makuuni vähän liian herttainen ja sisältöön nähden liian pitkä. (31.5.2021)
Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1942 ja 1994 pääosin Ilomantsin korpeen ja Karjalan metsiin.
Jatkosodan aikaisia vuoden 1942 tapahtumia kuvataan Neuvostoarmeijan näkövinkkelistä. Samaan seutuun sijoittuvassa vuoden 1994 tapahtumissa, jonka keskiössä on tamperelaisnuorisoa, tuli mukavasti esiin ysäri ajan henkeä ja ilmiöitä. (28.5.2021)
Novellikokoelma oli tekeillä kirjailijan vielä eläessä, mutta ei ehditty julkaista ennen kirjailijan kuolemaa viime vuonna.
Pidin enemmän kirjailijan romaani mittaisista teoksista. Kaikissa niissä, niin kuin tässäkin kokoelmassa tyylilaji on maaginen realismi ja tunnelmallinen Barcelona näyttelee isoa roolia– tuntuu, että romaanimitassa tunnelma puoli välittyi syvällisemmin kuin näissä lyhyissä tarinoissa. Kuitenkin tämän kokoelman parhaat löytyivät sen lyhyimmistä tarinoista Joululegenda ja Alicia, aamunkoitteessa. (20.5.2021)
Kirjan teemana on matka todellisuuksien välillä. Elämän ja kuoleman rajalla on välitila, josta pääsee takaisin elämään rinnakkaiseen maailmankaikkeuteen. Päähenkilöllä on rajattomasti mahdollisuuksia aloittaa elämä toisessa maailmankaikkeudessa, missä omilla valinnoillaan elämä lähtee menemään eri uomiin, kuin aiemmassa elämässä. Ihan OK, keskihyvä kirja. (5.5.2021)