NocheStella

Rohkenisin väittää että paras fantasiakirja ikinä. Minäkertoja jo itsessään oli ihanan piristävä poikkeus, ja kun tähän liitetään päähenkilön (aiheellinen) vaatimattomuus, lopputulos on loistava. Oli jo aikakin löytyä kirja jonka päähenkilö ei ole täydellinen pikkusankari, joka nöyrästi toistelee omaa vähäisyyttään. Myös sivuhenkilöihin on ihanasti panostettu, heistä löytyy erilaisia ulottuvuuksia enemmän kuin monessa muussa teoksessa. Vaikka hyvän ja pahan vastakkainasettelu on hieman kliseinen, ihanat henkilöt ja uudenlainen näkökulma hovielämään kyllä korvaavat sen tuhatkertaisesti.

Kirja oli lukukokemuksena ihan mukava, vaikkakin hieman puuduttavaa luettavaa liiaallisten kuvausten ja jahkailujen vuoksi. Ei siinä mitään, saahan kirjassa kuvausta olla ja pitääkin olla, mutta jos näin pitkässä kirjassa tapahtuminen alkaa vasta kaukana yli puolenvälin, joku kyllä mättää ja pahasti. Tunnelmaa latisti entisestään vielä se, että kirjailijasta aina puhutaan "kauhun mestarina", sillä tämä kyseinen teos ei kyllä järin kauhistuttava ollut.