Velma

Tämä oli ensimmäinen Enorannan kirja, jonka luin. Oli kyllä todella hyvä, vaikka olisin tykännyt varmasti vieläkin enemmän nuorempana. Tässä oli samaan aikaan sekä uusia että vanhoja elementtejä, joiden yhdistelmä toimi. Taikakoulusta olisin halunnut lukea enemmänkin. 

Luin tämän äskettäin uudestään ja tykkään edelleenkin viiden tähden edestä. Kirjassa on aika vetävä juoni, kiinnostavia hahmoja ja kiinnostava ympäristö. Tässä ei kuitenkaan ole sorruttu kehittelemään ja kuvailemaan liikaa maailmaa ja sen asukkeja, koska itse en yleensä sellaista välitä lukea kovin pitkään. Perinteistä fantasiaa tämä ei toki muutenkaan ole. Kuvituksesta plussaa.

Löysin kirjan vahingossa kirjaston normaalista romaanihyllystä ja nappasin sen mukaan retrotyylisen kannen perusteella. Vaikka olenkin 80-luvun lapsia, niin sen ajan populaarikulttuuri ei ole ominta alaani, kun olen silloin ollut liian nuori. Tietämättömyys aiheesta ei lukiessa haitannut eikä toisaalta kaikkea uutta myöskään tullut tulvimalla. Kirjan paksuuskin kerkisi hetken aikaa epäilyttää siinä vaiheessa kun tajusin aiheen, mutta oikeasti tämä oli tosi koukuttava. En edes kerinnyt lukiessa huomata mitään epäloogisuuksia tai epäuskottavia kohtia.... En ole kovin paljon dystopioita lukenut, että voisin niitä kunnolla vertailla, mutta silti tämä on sieltä lajityypin parhaasta päästä.

Tämä on Paasilinnaa parhaillaan. Tarina alkaa yhdenlaisena ja päättyy monen mutkan kautta erilaisena kuin mitä alussa olisi voinut kuvitella. Kirja on kirjoitettu 1992 ja iso osa sen tapahtumista sijoittuu 2000-luvun puolelle. Nyt on taidettu jo ohittaa ainakin melkein kaikki kirjassa kuvattu aika ja jälkiviisaasti on helppo todeta, että ei ihan mennytkään kaikki samalla tavalla kuin kirjassa. Kuitenkin tapahtumat on sen verran realistisia, että niinkin olisi voinut käydä, mutta katsotaan osuuko tapahtumat kohdalleen myöhemminkään.

Tämä on ehdottomasti Paasilinnan kirjojen huonoimmasta päästä. Jaksoin kuitenkin loppuun asti, vaikka teki mieli jättää kesken. 3000 vuoden takainen Suomi ei ole hyvä lähtökohta kirjalle eikä siitä oltu saatu irti mitään erityisen kiinnostavaa eikä myöskään onnistuttu saamaan tylsästä teemasta hyvää kirjaa, missä Paasilinna on joskus toiste onnistunut.

Tykkään Paasilinnan kirjoista keskimäärin muutenkin, mutta tämä oli nyt äskettäisellä uusintaluvulla siitä parhaasta päästä. Kirja tarjoilee muun muassa puhuvia hevosia ja yhden vaihtoehdon siitä, miten ihmiskunta katoaa hitaasti maasta, kun syntyvyys loppuu. Ei ehkä ihan tyypillisin dystopia, mutta toisaalta sopiva Paasilinnan normaalille kohderyhmälle.