Luin kirjan viime yönä yhdeltä istumalta. Melkein itkin, sillä, voi luoja, Rosvoruhtinas on kenties minulle rakkain kirja ikinä.
Osaan ensimmäisen sivun ulkoa, samoin sitä seuraavat kolmesataaviisikymmentäkahdeksan. Ei todellakaan vaikuta ... (
lisää)
negatiivisesti lukukokemukseen.
Enkä tahdo yleistää, mutta tiedän monen teistä rakastavan Pottereita henkeen ja vereen. Tämä on sitä täsmälleen samaa rakkautta. Kun on kasvanut kiinni kirjaan, eikä koskaan ole valmis kasvamaan siitä ulos. Siihen on sotkeutunut hellyyttä ja nostalgiaa. Enkä minä aio päästää tästä irti.
Funke on eräs absoluuttisista lempikirjailijoistani. Rosvoruhtinaan lisäksi Mustesydän-trilogia on loistava ja ovat Recklessitkin ihania. Se on aika yksinkertaista, miksi.
Kirjoitustyyli.
Satumainen ja runollinen, niin kauniisti soljuva teksti. Rosvoruhtinas on selkeästi lapsille & nuorille kirjoitettu, mikä lisää kirjan hurmaavuutta. Kadehdin hiukan.
Tarinakin on täynnä taikaa ja salaperäisyyksiä. Venetsia on ihanteellinen miljöö ja paikkakuvaukset tekevät Rosvoruhtinaasta vieläkin herkullisemman. Juonikin löytyy sitä kaipaaville. Pikkuhukkana jännitin ihan kympillä loppukäänteitä, mutta se on kyllä hiukan karissut vuosien aikana.
Hahmoista sitten. Scip taisi olla ensimmäinen kirjaihastukseni, ovat nuo pikkuvarkaat aina sulattaneet sydämen. Kaikki Tähtipiilon asukit, ja Victor, Ida, Renzo... Sydän sydän. Prosperin ja Bon veljeys on ihanaa luettavaa. Toinen tuplasydän. Pahiksetkin ovat hauskoja, paitsi dottor Massimo. Ikävä mies.
Victorin kilpikonnat ovat kenties suloisimmat otukset ikinä.
Joo, Rosvoruhtinas on mulle rakkaimpia kirjoja ikinä. Voisin itkeä, koska omistan tämän. Niin onnellinen.
