[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ] Ohhoh. Aivan loistava päätös Rakkaus ei katso aikaa -trilogialle! Aikamatkailu on yleensä hieman hämmentävä aihe, mutta tässä se vielä jotenkin pysyi hyvin ymmärryksen rajoilla. Itsellä vierähti vain hetki tätä kirjaa lukiessa, mikä toisaalta oli harmi, koska olisin halunnut, wttä se vain jatkuisi ja jatkuisi.
0.5 tähteä rokotin arviosta siksi, että ehkä kirjailia ei ollut ajatellut täysin loppuun sitä kuinka kummaa on, että Gideonin ja Gwendolynin suhde lämpeni vähän reilussa viikossa palavaan rakkauteen. Lisäksi jotkut juonikäänteet olivat vähän tyhjästä repäistyja. (SPOILEREITA) Ensinnäkin se, että Grace ei olekkaan Gwenin äiti tuntui jokseenkin turhalta seikalta, mutta en valita . Toinen kohta joka vähän häiritsi oli tämä "uusi" kuolemattomuus yksityiskohta, josta ei oltu aiemmin puhuttu melkein lainkaan. Mitä ideaa siinäkin nyt oikeasti oli? Myös kirjan loppu jäi vähänsen ilmaan roikkumaan, mutta ei mitenkään hirveän häiritsevästi.
Rakkaus ei katso aikaa -trilogian hahmot ovat aivan ihania. Gwendolyn on päähenkilö, johon on aidosti helppo samaistua. Gideon on suurinpiirtein kaikkien tyttöjen mielikuvitusissa komeaakin komeampi prinssi. Ehkä hieman koppava, mutta hyvin lempeä ja huolehtivainen. Xemerius, pieni nokkaeläin henkiolento, joka pitää itseään kovinkin vahvana demonina on myös hellyyttävä ja hauska lisä hahmoihin. Hänen letkautuksilleen on joskus vaikea olla nauramatta.
Kun on kulunut vuosi siitä, kun luin Safiirinsinen olin jo ehtinyt unohtaa kuinka kevyt ja hauska tyyli Gierillä on kirjoissaan. Oli vaikea pitää näppejä erossa kirjasta. (Ostin heti ensimmäisenä päivänä kun ilmestyi kauppoihin) Suosittelen ehdottomasti kaikille jotka pitävät seikkailusta, salaperäisyydestä ja lempeästä rakkaudesta!
