DarkAngel
DarkAngel on 9 tason Vintiö 4.77k aktiivisuuspisteellä
Edistyminen seuraavalle tasolle:
Arvioinut 26 kirjaa (keskiarvolla 7.85/10)
Kirjoittanut 0 viestiä foorumille
Ohhoh. Aivan loistava päätös Rakkaus ei katso aikaa -trilogialle! Aikamatkailu on yleensä hieman hämmentävä aihe, mutta tässä se vielä jotenkin pysyi hyvin ymmärryksen rajoilla. Itsellä vierähti vain hetki tätä kirjaa lukiessa, mikä toisaalta oli harmi, koska olisin halunnut, wttä se vain jatkuisi ja jatkuisi. 0.5 tähteä rokotin arviosta siksi, että ehkä kirjailia ei ollut ajatellut täysin loppuun sitä kuinka kummaa on, että Gideonin ja Gwendolynin suhde lämpeni vähän reilussa viikossa palavaan rakkauteen. Lisäksi jotkut juonikäänteet olivat vähän tyhjästä repäistyja. (SPOILEREITA) Ensinnäkin se, että Grace ei olekkaan Gwenin äiti tuntui jokseenkin turhalta seikalta, mutta en valita . Toinen kohta joka vähän häiritsi oli tämä "uusi" kuolemattomuus yksityiskohta, josta ei oltu aiemmin puhuttu melkein lainkaan. Mitä ideaa siinäkin nyt oikeasti oli? Myös kirjan loppu jäi vähänsen ilmaan roikkumaan, mutta ei mitenkään hirveän häiritsevästi. Rakkaus ei katso aikaa -trilogian hahmot ovat aivan ihania. Gwendolyn on päähenkilö, johon on aidosti helppo samaistua. Gideon on suurinpiirtein kaikkien tyttöjen mielikuvitusissa komeaakin komeampi prinssi. Ehkä hieman koppava, mutta hyvin lempeä ja huolehtivainen. Xemerius, pieni nokkaeläin henkiolento, joka pitää itseään kovinkin vahvana demonina on myös hellyyttävä ja hauska lisä hahmoihin. Hänen letkautuksilleen on joskus vaikea olla nauramatta. Kun on kulunut vuosi siitä, kun luin Safiirinsinen olin jo ehtinyt unohtaa kuinka kevyt ja hauska tyyli Gierillä on kirjoissaan. Oli vaikea pitää näppejä erossa kirjasta. (Ostin heti ensimmäisenä päivänä kun ilmestyi kauppoihin) Suosittelen ehdottomasti kaikille jotka pitävät seikkailusta, salaperäisyydestä ja lempeästä rakkaudesta!
En tiä onko hyvä vai huonl asia, että tämä sai minulta saman verran tähtiä kuin edeltäjänsäkkin? Tässä kirjassa oli enemmän actionia ja vastaavaa, mutta edelleenkään en itse erottanut kunnolla juonta ja se ensimmäisen kirjan "mystisyys" jotenkin tuntui uupuvan. Joissain kohtia tuntui niin tylsältä vain käyskennellä siellä kanjoneissa että meinasi into lopahtaa. Toisaalta teksti oli yhä nopeaa luettavaa eikä vaadi kovin paljon aivojen suorituskykyä, että ymmärtää mitä on meneillä niin se ei niin paljon lopuksi haitannut. Oli mukavaa vaihtelua, että käytettiin myös Kyta kertojana. Osa onkin sanonut sekoittaneensa muka Kyn ja Cassian kertojavuorot, mutta itse en kyllä mennyt yhtään sekaisin. Kuinka ne muut muka olivat voineet mennä? Opin kovasti pitämään Vickistä ja petyin tämän kohtaloon. Indiestä en pitänyt alkuunkaan na se vain vahvistui myöhemmin. Ihan viimeinen luku oli ärsyttävä sillä se vähän kuin jäi "roikkumaan ilmaan" Luen kyllä viimeisenkin osan enkä osaa aavistaa ainakaan vielä, että mitä tuleman pitää.
Noh. Tarkoitetussa ei ollut mitään suurempia yllätyksiä. Kirja ei varsinaisesti ole hidastempoinen, mutta ei siinä kyllä mitään tapahdukkaan. Kirjoitus on kovin tasapaksua ja välillä tuntui kuin Condie olisi lisännyt käänteitä samalla kirjoittaessaan. Merkityksettömiä ja turhia. En pidä päähenkilöstä, koska en yleensäkkään pidä Cassian kaltaisista hahmoista. Myöskään Kyllä eikä Xanderillakaan ollut mitkään kummoiset luonteet. Siinä miinukset. Sitten jotain positiivista. Ensinnäkin ideana se, että yhteiskunta määräisi koko elämästäsi on inhottava, mutta hyvä idea! Kyn tarina sai melkein itsenikin liikuttumaan. Condien kirjoitustyyli on raikas. Kirjaa oli nopea ja kevyt lukea. Vaikka juoni ei ole mikään kummoinen jaksaa kirjan silti loppuun lukea juuri nopeutensa ja keveytensä ansiosta. Ehkä toinen osa yllättää. Suosittelen.
Niin kai se aina menee, että trilogioissa ensimmäinen osa on paras. En väitä etteikö tämä olisi ollut hyvä kirja, mutta valitettavasti se. Tuotti pienen pettymyksen. Kirjassa on niin paljon toistoa, jossa Tris tekee jotain holtitonta ja Tobias suuttuu ja valittaa ettei Tris luota häneen tarpeeksi ja kertoo hänelle, että tämä ei saa tehdä mitään holtitonta ja Tris valehtelee lupaamalla olla tekemättä mittän, mutta tietenkin seuraavassa sil,än räpäyksessä Tris onkin jo uudessa konfliktissa. Vaikka onkin ärsyttävää lukea tuollaista, on siellä valon pilkkujakin. Trisin ja Tobiaksen suhde kehittyy ehkä vähän intiimmäksi. Toinen miinus on siinä, että kirjassa kuolee ihan hullusti porukkaa. Kun yksi kuolee niin toinen on jo verissä päin. Onhan se vähän rasittavaa. En oikein osaa kuvaille kirjan hyviä puolia erikseen, muttansen sanon että se toimii silti hullun hyvin kokonaisuutena miinus seikosta huolimatta! Kannattaa lukea!
Ei mitään hajua siitä, että miks haluan koko ajan tunkea pääni täyteen dystopiaa? :D Luin englanniksi kyseisen kirjan eikää kauaa mennyt! Kirja oli paljon parempi kuin elokuva (kuten aina). Itse kirjasta: jokin dystopioissa vaan kiehtoo. Vaikka on monen suusta kuullut Divergentin muistuttavan suunnattomasti Nälkäpeliä (olen lukenut kaikki 3) niin en itse kyllä lukiessani huomannut kertaakaan ajattelevani Nälkäpeliä. En voi sanoa että Tris olisi mikään 1. suosikki hahmoni, mutta on juuri täydellinen omaan rooliinsa. Tobias (Four) taas saa mielikuvituksen laukkaamaan ja sydämen pamppailemaan. Vielä parempi jos ei ole nähnyt elokuvaa koska saa kuvitella Fourin kuinka komeaksi tahtoo. Suhde Tobiaksen ja Trisin välillä kehittyi vähän luonnottoman nopeasti. Ja tietenkin kahden jämäräpäisen kohtaamisesta syntyy aina konflikteja. Oma suosikki hahmo on; yllätys yllätys Eric! Huippu jätkä! Kannattaa lukea! Minussa ei herättänyt pahemmin liikuttavia tunteita mutta onko se aina edes tarpeen? Kunnon seikkailua ja tulista romantiikkaa! Kun otat kirjan käteen et voi laskea sitä.
Heh... Safiirinsini oli pienoinen pettymys... Kun oli joutunut odottamaan monen monta kuukautta innoissaan seuraavaa osaa rakkaus ei katso aikaa trilogiasta. Ei oikeastaan tapahtunut mitään mullistavaa tai ss. , kutta kyllä taasmparissa kohtaa sai kunnon naurut ja olihan ne Gideon x Gwendolyn kohtaukset aika ihania (niitä oli aivan liian vähän) Oli kovin ärsyttävää kun Gideonin mielen vaihtelut olivat suuria.. toisessa välissä sympääkin syvempää vihaa ja toisella hetkellä kuumaa suutelua??? Xemereus oli huvittava ja kuten ennenkin Leslie oli oma itsensä hassu tyttö
Tylsähkö kirja... Kun luin tämän kirjan ehkä komisen vuotta sitten 11-vuotiaana ajattelin että ei mikään erikoinen. Ennen luin kirjoja todella harvoin ja tämän lukeminen tuntui ajan tuhlaukselta. En pitänyt kirjasta, mutta ehkä jollekkin toisella mieleen...
Mahtava kirja! Alusta en pitänyt, mutta nautinto oli suurenmoinen! Suosikkihahmoni oli selvästi Cole ja sen jälkeen Isabell. Toivon suuresti, että heidän "jutustaan" olisi jotain viimeisessa kirjassa. Itselläni meni vain paripäivää tämän lukemisessa. Suosittelen!
Heh. Rakastin kirjaa niin paljon, että luin sen kahteen otteeseen. Päähenkilö oli erikoinen. Gideon tuli liian myöhään kuvioihin mutta ei se pilannut luku nautintoa... Kun luin jotain mikå liittyi Gideoniin olin kuin taivaassa :) Pääni sisällä kuvittelin hänet unelmieni prinssiksi. Haha. Rakastin kirjan loppua. Odotan kuin kuuta nousevaa seuraavaa kirjaa.