Nyt kun kommentteja luin, niin onpa munkin pakko nyt tulla sitten sanomaan oma mielipiteeni (vaikka oikeastaan kaikki, mitä mulla on mielessäni, on taidettu jo sanoa).
Ensinnäkin pakko on sanoa, ettei kirja ollut niin hyvä kuin ensimmäinen, mikä toisaalta oli odotettavissa. Olen nimittäin itse huomannut, että yleensä toiset osat sarjoista ei ole lainkaan niin hyviä kuin ensimmäiset. Omalta osaltani näin on Harry Potterissa, Belgarionin tarussa, Muinaisessa Pimeydessä... Tietysti poikkeuksiakin on olemassa.
Itse bongailin kirjoitusvirheitä sieltä täältä. Yleisin taisi olla sellainen, että jostain puuttui kirjain. Itse olen kyllä aika hyvä "oikolukemaan", etten anna tuollaisten seikkojen häiritä (elleivät ne oikein häiritse lukemista), mutta laittaa silti miettimään, että montako kertaa tuo teksti käydään läpi suomennettua, ja moniko ihminen sen sitten käy läpi virheiden varalta? Yksin suomentaja itse? Jaa a...
Ei sillä, eivät ne virheet mun lukukokemusta kaataneet, paitsi ehkä Jon kohdalla, koska muistaakseni jokin kirjoitusvirhe sieltä taisi löytyä, joka viittasi Johon, mutta siitä olisi voinut saada muunkinlaisen käsityksen :P
Kuten Scartti tuossa sanoi, suhdekuvio on aikamoinen... Mulla oli sellainen tuntuma jo ensimmäisessä kirjassa. Jostain syystä en vain yksinkertaisesti pidä siitä, että päähenkilö kuolaa kahden jätkän perään. Se oli yksi syy, miksi meinasin jättää ensimmäisenkin kirjan lukematta, mutta luin silti (ja onneksi luinkin, koska se oli loppujen lopuksi aika mielenkiintoinen ja jännä). Ja se, että päähenkilö vaihtelee miehiä jo upeasti ensimmäisen kirjan aikana, ei mun mielestäni tunnu koskaan hyvältä.
Silti ilmottaudun team Carteriin <3 Mustasukkainen, ehkäpä, mutta sekin pääosin osoittautui Sylvainia kohtaan, ja toisaalta ymmärrän. Ihminen, joka on menettänyt kaiken, pelkää helposti menettävänsä loput. Pystyn niin samaistumaan hahmoon. Sen sijaan Sylvain on niin ärsyttävän täydellinen, suutuin Allielle melkein verisesti, kun hän erosi Carterista ja löi hynttyyt yhteen Sylvainin kanssa -_- Nyt toivon koko sydämestäni (anteeksi kovasti, team Sylvain), että Sylvain olisikin se petturi :D Tiedän olevani ilkeä, sori ^^'
Ja Allie... Henkilökohtaisesti en vain tajua, miksei tyttö voinut olla rehellinen Carterille ja kääntyä tämän puoleen tietyissä kohdissa? Miksei hän voinut pyytää Carteria auttamaan taistelemisessa? Miksei Allie todellakaan voinut kertoa Carterille veljensä tapaamisesta? Siis joo, selitettiinhän se, mutta miksi mä jotenkin uskon siihen, että ehkä Carter olisi oikeasti ymmärtänyt, jos oikein olisi selittänyt?
Minäkin taidan hieman tarttua ideaan, että muksut vartioi koulua, kun vaara uhkaa. Samoin myös jotenkin häiritsi se, että kesän tapahtumat ja olosuhteet huomioon ottaen tuo vartiopuoli otettiin jotenkin lepsusti. Tarkoitan, etteikö rehtori yhtään ollut huolissaan siitä, että ihmisten puhelimiin voidaan lähettää toisten nimissä viestejä, näiden "agenttien"/vartijoiden pomo lähtee toisaalle, petturi on joukossa ja juhlat on tulossa... No, kai perinteistä on niin vaikea luopua muiden turvallisuuden vuoksi tai jotain :P
Silti on myönnettävä, että kirja oli mukaansa tempaava. Ainakin itse luin sen aikalailla putkeen, ja sitten kun piti lopettaa, tuli sellainen olo, että halusin lukea lisää, ja niitä tapahtumia pyöritteli mielessä, eikä voinut olla miettimättä, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Eli vaikka tässä nyt vähän tulikin sitä negatiivista sanottua (tai miten se halutaan tulkita), tarkoitukseni ei ollut haukkua. Kirjassa on myös ne hyvät puolensa. Itse ainakin olen todella utelias tietämään, mitä seuraavaksi, joten olin hätäinen ja ostin kaksi seuraavaa osaa englanniksi :D Katsotaan, mitä tuleman pitää :)
