Sam Karpalosuo

Tästä kirjasta on pitänyt kirjoittaa jo kauan, mutta olen pelännyt aloittamista, sillä en ole varma pystynkö tekemään sille oikeutta arviossani. Mainittakoon tosiaan aluksi että olen hieman jäävi arvioimaan, sillä minulla on kirjaan henkilökohtaine side. Mutta uskon että olisin rakastanut sitä muutenkin. Carolen fantasiamaailma on ainutlaatuinen - toisaalta hyvin suomalaisen tuntuinen, metsältä ja hiillokselta tuoksuva, ja toisaalta juuri sopivalla tavalla vieras. Ja se on tätä jotenkin... vaivattomasti. Mistään ei tehdä mahdottoman suurta numeroa; ei siitäkään, että yhteiskunta on kohtalaisen tasa-arvoinen ja seksuaalisesti vapautunut. Se voisi kalskahtaa riitasointuisesti enemmän keskiaikaa mukailevassa fantasiassa, mutta tämän kirjan maailmaan se sopii täysin luontevasti. Hahmot. Jokainen on minulle kuin tuttava, joiden äänen ja maneerit saatan palauttaa mieleeni, siinä määrin heihin kiinnyin ja niin hyvin heidät on kirjoitettu. Carolen kieli on sujuvaa paitsi kertojana, jokaisella hahmolla on selkeästi oma äänensä. Vähäisemmät sivuhahmotkin jäivät mieleeni elämään. Entä juoni sitten? Takakansitekstejäkin välttelevänä lukijana en halua keskustella juonen yksityiskohdista, mutta sen luonteesta on tärkeää puhua: Tämä ei ole fantasiaa jossa pelastetaan maailma pahuuden voimilta. Vaikka sota on yksi taustateemoista, sekään ei ole juonen ydin. Tämä on tarina rakkaudesta ja vapaudesta, ja hahmojen keskinäiset suhteet ja koettelemukset muodostavat juonen selkärangan. Eeppistä maailmanpelastusta odottavat joutuisivat siis pettymään, mutta allekirjoittaneelle nämä sydämen seikkailut olivat henkeäsalpaavaa ja mukaansatempavaa luettavaa. Tuo mielessäpitäen voin kuitenkin suositella kirjaa kaikille joita kiinnostavat romantiikka ja fantasia ja väkevät hahmokuvaukset.