Frost

Lue lisää ...

Haadeksen talo oli mielenkiintoinen kirja täynnä vaaroja ja salaisuuksia. Tartaros oli mielestäni paikkana hyvin keksitty, ja sai ihokarvat nousemaan pystyyn kun pysähtyi miettimään tunnelmaa siellä. Jason oli tässä kirjassa enemmänkin kuin vitsikkäässä sivuroolissa, joka huitelee välillä miekallaan ja lentelee siellä täällä. Oli siellä kuitenkin kohtia joissa Jason oli ns. parrasvaloissa. Percyn ja Annabethin matka Tartaroksessa on todella mukaansa tempaavaa luettavaa ja Percyn ja Annabethin luvut olivatkin lempilukujani, vaikka Percy ei ollut Percy ja Annabeth tuntui omissa luvuissaankin ajoittain etäiseltä. Nico kuvattiin pelottavana ja etäisenä, joka sai mielenkiintoni hahmoa kohtaan lisääntymään vielä enemmän. Frankista en ole ennen erityisemmin pitänyt enkä voi sanoa pitäväni hänestä erityisemmin nytkään. Frank on kuin tärkeä sivullinen, joka tekee jonkun urotyön silloin tällöin ja vetäytyy taas jonnekkin muiden varjoihin. Leo ei Kalypson tapaamisen jälkeen ole enään hauska ja rento tyyppi, joka sai aina virnistelemään kirjaa lukiessa. Viimeisessä Percyn luvussa Percy ei mielestäni ollut läsnä, tai ehkä itse en vain ollut kunnolla mukana? Loppu ei ollut samanlainen kuin edellisissä osissa, joka jätti lukijan haluamaan lisää, lisää ja lisää, vaan nyt kaikki seitsemän puolijumalaa chillailivat piknikillä, joka oli hieman tympäisevä. Huomasin myös ohimennen muutaman kirjoitusvirheen, mutta ne eivät häirinneet lukemistani paljoudellaan niin kuin Merenjumalan pojassa. Juoni oli koukuttava ja teksti sujuvaa! :) ❤️