Anneliana

En yksinkertaisesti kyennyt lukemaan loppuun. En, vaikka kuinka yritin ja pakotin itseäni. Koko juoni on ihan pakosti venytetty kolmeen kirjaan, että saadaan koko kehoa puuduttava (eikä millään hyvällä tavalla) kirjasarja. Ensimmäinen kirja oli hyvä, mutta taso alkoi laskea ja laskea, kunnes päästään tähän: katastrofiin. KATASTROFI. Niin tylsä, että teki mieli hakata päätä seinään. Oikeasti. Ei, en vaan voinut lukea loppuun. En millään.

Huikea kirja kyllä. Pakko myöntää, että Aeron ja Olivia ovat lempipariskuntani koko sarjassa (kröhöm, tähän mennessä, kröhöm). Aeronilla on sisällään Vihan demoni ja Olivia on taas enkeli, joka palkattiin murhaamaan Aeron, mutta lankesi kun ei suostunut toteuttamaan tehtävää.

Yksi parhaimpia kirjoja koko sarjassa. Ylivoimaisesti. Sabin ja Gwen - oih, Gwen! - ovat parhain pari tähän mennessä. Sabinilla on sisällään Epäilyksen demoni ja Gwen on Harpyija, jonka Sabin vapauttaa metsästäjien vankeudesta. Jo heidän ensimmäisestä tapaamisestaan kemia leiskui ja räiskyi. Heidän kaikki kohtauksensa yhdessä, Gwenin suojeluhalu Sabinia kohtaan, Sabinin suojeluhalu Gweniä kohtaan, hitaasti mutta varmasti etenevä romanssi ja rauha, jotka he toisilleen toivat oli aivan huikean... vaikuttavasti rakennettu. Eikä saa unohtaa Gwenin siskoja! Ei luoja, minä ihan rakastin heitä. Toivat ihanaa lisäystä jo muutenkin täydelliseen kirjaan. Rakastan, rakastan.

BLÄÄÄÄH. Tämä kirja on ihan varmasti yksi tylsimmistä koko sarjassa. Danika rasitti minua ihan älyttömästi, itki ja inisi joka hemmetin sivulla. Ei ollut varma mitä haluaa tai mitä ei halua. Ei tiedä rakastiko Reyesiä vai eikö rakastanut Reyesiä. Inisi ja inisi, inisi ja inisi. Meni joskus kyllä niin hermoihin koko muija, että oli pakko lopettaa hetki koko lukeminen. Reyes taas jäi aika lailla varjoon Danikan takia. Olin itseasiassa aika innoissani aloittaessani lukea kirjaa, mutta alku oli todella tylsä ja joutui oikein pakottamaan itsensä lukemaan loppuun. Muut sivuhahmot - luojan kiitos - pelastivat kirjan. No eipä mitään, olihan kirjan loppu hyvä. Danika vihdoinkin tajusi mitä haluaa ja Reyes samoin. En kuitenkaan lukisi uudestaan, sen verran tylsä ja ärsyttävä päähenkilö oli kyseessä.

Aivan ihana kirja taas Showalterilta! Anya ja Lucien ovat yksi lempipareistani koko sarjassa ja he sopivat aivan täydellisesti yhteen. Kirja on myös mielestäni yksi sarjan seksuaalisempia, jos totta puhutaan. Kemia räiskyi parien välillä ja kirjaa ei yksinkertaisesti voinut olla ahmimatta. Loppu oli ihan huikea ja täynnä juonenkäänteitä. Mahtava kirja.

Luin kirjan englanniksi, koska en millään löytänyt suomennettua versiota. Pakko myöntää, että Showalter on luonut aivan uskomattoman koukuttavan kirjasarjan. Oli kiva huomata, että Väkivallan riivaama Maddoxin tekoja ei sokerikuorrutettu. Hänen mielensä on synkkä, väkivaltainen ja julma ja se pysyi kutakuinkin sellaisenaan kirjan loppuun saakka. Ashlyn totta kai on ainoa, joka pystyy rauhoittamaan hänen demoninsa.
Muut soturit, Reyes, Lucien, Paris, Aeron ja Torin ovat niin... ihania? Rakastuin jokaiseen heihin aivan mittamattomasti, enkä malta odottaa että pääsen lukemaan heidänkin tarinansa.
Kirja leiskui kuumia kohtauksia ja kutkuttavia juonenkäänteitä. Takaan, ettei kirja jätä sinua kylmäksi!

Ohh, miten ihana lukukokemus Verisuudelma olikaan! En ollut varma, ihastuisinko Craegiin ja Paradiseen yhtä paljon kuin sarjan muihin pareihin, mutta Ward teki sen taas - tietenkin. Craeg on ihan älyttömän ihana hahmo ja juuri semmoinen paha poika, jollaisen jokainen tyttö haluaa. Paradise taas ylhästön kaunotar ja Craeg pelkkä orpo siviili. Draamalta ei säästytä (en valita!) kuin ei myöskään hampaiden kiristykseltä. -- Puhutaanpas sitten hiukan kirjan toisesta parista, Marissasta ja Butchista. Vihdoinkin, pitkästä aikaa sai myös kuulla mitä heillekin kuuluu. Turvapaikkaan toimintaan myös paneuduttiin hiukan syvemmin ja Butchilla kuten Marissallakin on omia ongelmia selvitettävänään... -- Kirja oli myös ihan älyttömän hauska! Oli aivan riemastuttavaa lukea taas hiukan sitä vanhaa BDB:tä, jota Ward oli tähän kirjaan ahtanut. Magic-Mike kohtaus sai minut nauramaan niin kovaa, että huhhuh. Sivuhahmotkin olivat ihan huippuja. Novosta tuli mieleen ihan Xhex ja Axesta tuli oudosti Wrath (haloo, joku muukin kuin vain minä?!). Pitemmittä puheitta Verisuudelma oli todella mukava lukukokemus. Ei mielestäni yhtä vakava kuin muut BDB-kirjat ovat olleet, mutta ehkä Ward pyrkiikin siihen. Lukekaa ihmeessä!