Harry Potter ja kirottu lapsi (Harry Potter, #8)Harry Potter ja kirottu lapsi (Harry Potter, #8)
J. K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne

Julkaistu: marraskuu 8, 2016
Tyylit: fantasia, nuoret
Avainsanat: aikamatkustus, näytelmä

Kirjan liikuttavin kohta?

Lähettänyt 75 päivää sitten :: Hiistu
Hiistu avatar
Mikä kohta liikutti teitä eniten lukiessanne Harry Potter ja kirottu lapsi -kirjaa? Miksi juuri se kohta? Tai liikuttiko mikään?
(luettu 73 kertaa)
Vastaa
Hiistu 75 päivää sitten
Laitan oman vastaukseni nyt tähän ikään kuin vastauksena itselleni. Jollei otsikosta niin viimeistään tuosta aloitusviestistä toivottavasti kaikki oivalsivat, että tiedossa on juonipaljastuksia...

Minua liikutti eniten kapinallisten Hermionen ja Ronin kuolema vaihtoehtoisessa aikajatkumossa. Ei niinkään Hermionen rakkaudentunnustus, eikä vielä edes se Ronin päätös jäädä Hermionen rinnalle (eikä lopun suudelma), vaan kun he siinä lopun hetkellä palaavat miettimään Scorpiukselta kuulemaansa, millainen yhteinen elämä heillä olisi ollut, toisen aikajatkumon toteutuessa:

HERMIONE
Tytär.

RON
Ja poika. Minäkin tykkäsin siitä.


Vaikea selittää, mikä minua juuri tuossa liikutti. Jotenkin se, että he sillä kamalimmalla hetkellä kumpikin palasivat miettimään yhteistä onnellista elämää, jollainen heillä olisi voinut olla. Että se oli heille niin tärkeä ja rakas ajatus. (Tai ehkä he ajattelivat sen voivan vieläkin toteutua, kunhan aikajatkumon "korjaaminen" onnistuisi. En tiedä, miten he itse ymmärsivät sen aikamatkustusjutun, olisivatko toisessa jatkumossa samoja ihmisiä vai eri ihmisiä vaiko mitä täh…) Ronin ja Hermionen rakkaustarina ei minua aikaisemmin Potter-kirjoissa jaksanut paljoakaan sykähdyttää, joten tuo kohtaus vaikutti suuresti myös ylipäätänsä käsitykseeni näistä henkilöhahmoista ja heidän suhteestaan. Jotain saattaa vaikuttaa sekin, että itselleni on tullut ikää lisää, ehkä tuollaiset vähän "tylsemmätkin" onnelliset suhteet ja elämät tuntuvat onnellisemmilta kuin nuorempana tarinoita lukiessani.

Tarinankerronnassa ei tietenkään mitenkään ennenkuulumatonta, että kuolemaa odottaessa haaveillaan onnellisista asioista ja ajoista. Tulee mieleeni vaikkapa eräät hobitit Tuomiovuorella... Mutta minuun sellainen näemmä tehoaa.

Liikutti minua toki Kalkaroksenkin kuolema, mutta ei yhtä paljoa. Vähäisempi liikutus johtui varmaan siitä, että olin juuri hetkeä aiemmin nyyhkinyt Ronille ja Hermionelle, vaikea liikuttua heti perään toisesta asiasta. Ja Kalkaroksen kohtalo tuntui minusta muutoinkin jo ennestään koetun ja kertaalleen suretun kertaamiselta, Lilyn muistelu ja noh, ylipäätänsä että hän kuolee. Siinä kohdin myös näytelmäteksti tekstilajina toimi minusta vähän kökösti, kun täytyi erikseen mainita Kalkaroksen näyttävän "sankarilta joka solultaan". Lukijana minulle tulisi voimakkaampi kokemus, kun saisin itse lukemastani tehdä johtopäätöksiä, esim. että ooh, siinäpä vasta sankarillista toimintaa, eikä sitä tuolla tavoin suoraan ilmoitettaisi, että tämän tässä on nyt tarkoitus esittää sankarillista uhrautumista. Mutta joo, liikutti sekin.
Vastaa | Tykkää

Harry Potter ja kirottu lapsi - keskustelut

Harry Potter ja kirottu lapsi (Harry Potter, #8)Tylypahka - ei sittenkään mikään unelmakoulu?
Hiistu 83 päivää sitten
| 2 kommenttia (Hiistu 74 päivää sitten)
Harry Potter ja kirottu lapsi (Harry Potter, #8)Mihin petyit kirjassa?
Hiistu 75 päivää sitten
| 1 kommentti (Hiistu 75 päivää sitten)
Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut
Paikalla 32 vierailijaa
Uusin jäsen: Papercut
Jäseniä yhteensä: 8593