Pohdintaa kirjan loppuratkaisusta

Minäkin pidin trilogiasta paljonkin noin lähtökohtaisesti, mutta loppu, ja muutenkin nämä jumalatason voimat hieman tökkivät kohdallani. Sinällään asioita taustoitettiin ja alustettiin hyvin tarinan edetessä, mutta siltikin Vinin ja Sazedin saamat voimat menivät mielestäni överiksi. Samoin ontui mielestäni tämä maailman taustan selittäminen, että Lordihallitsija oli ensin muina miehinä siirtänyt planeetan kiertorataa, mutta kun siirto oli mennyt liian pitkälle, niin sen sijaan, että hän olisi vaikka pariin otteeseen yrittänyt iteroida rataa paremmaksi, niin koko planeetan eliöstö ja geologia piti muokata kestämään muuttuneet olosuhteet. Ja lopuksi sitten Sazed tietämyksensä turvin suitsait korjasi kiertoradan ja siinä sivussa resetoi ihan kaiken muunkin, kun ensin on toistatuhatta sivua vakuuteltu, että kyllä tämä maailma on nyt ihan tuhon oma ja lopuillaan. Eli kyllä tästä minulle melkoinen Deus ex machinan maku jäi suuhun. Eeppinen oli toki loppu, ja omaa logiikkaansa noudattava, mutta mieleen nousee väkisinkin vertailu halvahkosti käsikirjoitettuun Hollywood-leffaan, jossa lopuksi tehdään pakollinen kaikkia todennäköisyyden ja järjen lakeja uhmaava ihmepelastus, että katsojalle jäisi hyvä fiilis ja olosuhteet jatko-osia varten olisivat valmiiksi pedattuna. Tämä trilogia ei toki ollut halvahkosti kirjoitettu, vaan koin asian niin päin, että kun Sanderson oli onnistunut tarinassaan ja hahmoissaan niin monelta osin, niin rima nousi korkealle näiden kritisoimieni asioiden kohdallakin. :)