Tieteisfantasia on lajityyppien sekamuoto, joka yhdistää aineksia sekä science fictionista että fantasiasta. Toisin kuin tieteiskirjallisuudessa, tieteisfantasiassa voi olla yliluonnollisia elementtejä.
Käsitettä tieteisfantasia käytettiin aluksi 1950-luvulla tarinoihin, joissa tieteiskirjallisuuden tekniikoita ja asenteita sovellettiin perinteisiin fantasia-aiheisiin. Esimerkiksi Fletcher Prattin ja L. Sprague de Campin Harold Shea -tarinat olivat tällaista järkiperäistettyä fantasiaa.
Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjat ja vastaavat planeettaseikkailut (planetary romance, miekka & planeetta) ovat eräs perinteinen tieteisfantasian laji.
Jack Vancen kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvia Iltaruskon maa -tarinoita kutsutaan usein tieteisfantasiaksi. Myöhempiä samanlaisia teoksia ovat M. John Harrisonin Viriconium-romaanit ja Gene Wolfen Uuden auringon kirja.
Teoreettisesti tieteisfantasia on tieteiskirjallisuuden ytimen ympärillä oleva alue, johon kuuluvissa teoksissa otetaan vapauksia mahdottomiksi tiedetyistä asiosta. Esimerkiksi ylivalonnopeudella tapahtuvaa matkustusta voidaan käsitellä ”tieteenomaisesti”. Aikamatkustusta tai avaruusmatkaa käytetään kuitenkin usein vain lähtökohtana ja lavasteena fantastiselle seikkailulle. Näin määriteltynä huomattava osa tieteiskirjallisuudesta on tieteisfantasiaa, esimerkiksi avaruusoopperat. Kaikkia tällaisia teoksia ei ole kuitenkaan merkitty Risingshadow'n tietokannassa tieteisfantasiaksi. |
