Kirja-arvio: Uusikuu

Kirjoittanut Pennywere - 2.0

Periaatteessa en pettynyt, ehkä siksi etten edes osannut suhtautua tämän lukemiseen niin kiihkeästi kuin Houkutuksen. Kirja oli alusta (ensimmäiset kolme lukua) mielenkiintoinen, mutta sitten alkoi se Bellan niiiiiiiin pitkästyttävä kertomus masentuneisuudestaan ja siitä ettei mikään toimi. Tästä saakka kirja oli lähes tuskastuttavaa lukea, mutta onneksi saatiin pian apu Jacob Blackin muodossa - lempihenkilöni. Mutta sitten kun Jacobkin muuttui lähes täysin puolivälissä, tuntui kuin kirjasta olisi kadonnut se yksikin syy miksi lukea tätä. Asiaa ei helpottanut, että Houkutuksessa totuin siihen, että Edward olisi paikalla ja tekisi tilanteista jännittäviä auttaessaan Bellaa - yhtäkkiä Edwardia ei ollutkaan. Tässä Bella vain kuuli Edwardin äänen, ja alkoi siksi hakeutua vaarallisiin tilanteisiin, mikä haiskahti hivenen säälittävältä. Alicen ilmestymiseen asti kirja oli yhtä tuskaa lukea, mutta loppua kohden tapahtumat paranivat, vaikken ihan kaikesta tolkkua saanutkaan. Mutta loppujen lopuksi, taas kerran katsellessani kirjan kantta, pakko myöntää että en varmaan hankkisi tätä omaksi. Plussaa kuitenkin parista asiasta. Kirjan kieli oli edeltäjänsä tapaan helppolukuista, ja harmaassa sisällössä näkyi myös väripilkkuja hauskojen tilanteiden muodossa. Suosittelen silti kirjaa luettavaksi niille, jotka tykkäsivät Houkutuksesta, vaikka itse antaisinkin kaksi ja puoli tähteä. Mutta olipahan tämä lukukokemus siinä missä muutkin. Ei ole kirja eikä mikään, jossei se herätä mielipiteitä.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Uusikuu

Stephenie Meyer Julkaistu: joulukuu 21, 2007
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasiaurbaani fantasia, paranormaali romantiikka, nuoret
Avainsanat: elokuva, ihmissudet, vampyyrit

Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Tiina Ohinmaa. Päällyksen suunnittelu: Gail Doobinin ja Sami Saramäki. Päällyksen valokuva: Roger Hagadone. Sidottu. WSOY-pokkari, 2010. Nidottu.

”Tuntui kuin olisin nähnyt hirveää painajaista, sellaista jossa täytyy juosta juoksemasta päästyään, keuhkot pakahtumaisillaan, eikä silti pääse eteenpäin niin lujaa kuin tahtoisi... Tämä ei kuitenkaan ollut unta, ja toisin kuin painajaisissani, en juossut oman henkeni ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Jäljitetty (Susiraja, #3)Selviytyjät (Intertwined, #2)Bree Tannerin lyhyt elämäAamunkoi (Houkutus, #4)Epäilys (Houkutus, #3)
Paikalla 2 jäsentä ja 43 vierailijaa
Fievre, haplotus
Uusin jäsen: Ari Maunu
Jäseniä yhteensä: 9329