Kirja-arvio :: Miekka ja auringonlasku
Miekka ja auringonlasku
Alkuteos ilmestynyt 1963. Suomentanut Tapio Hiisivaara. Päällys: Viljo Roine. Sidottu ja nidottu painos.
Artos Karhu, maalaistytön poika, jossa isän puolelta virtaa roomalaisen sotilaskeisarin ja Britannian kuninkaiden verta, on urhea soturi ja tunteellinen mies, onnekkaampi sodassa kuin rakkaudessa. Hänen mustatukkainen vaimonsa Guenhumara, hänen arvoituksellinen poikansa Medraut, uljas vihollisnuorukainen Cedric ja ystävä Bedwyr, joka haikeilla harppulauluillaan ja "sen toisen, pirullisen kulmakarvansa" hilpeillä kohautuksilla viihdyttää häntä sotapolulla, he kaikki hallitsevat hänen pehmeää sydäntään – ja haavoittavat sitä.
Mutta Artoksella on kutsumuksensa. Hän on koonnut oman ratsuväkijoukon ja taistellut koko elämänsä ajan Britanniaan tunkeutuvaa pakanallisten saksien heimoa vastaan. Tässä maailmassa, rakkaiden soturiensa, rakkaan hevosensa ja koiransa parissa hän on kotonaan. Tässä maailmassa hän on myös voitokas – vielä sinäkin hetkenä, jolloin hän määrää Britannian miekan jätettäväksi toisiin käsiin.
Rosemary Sutcliff
Rosemary Sutcliff (1920–1992) oli brittiläinen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti arvostetusta historiallisen kaunokirjallisuuden tuotannostaan. Vaikka Sutcliff oli ensisijaisesti lastenkirjailija, hänen tuotantonsa vetosi myös aikuisiin. Kirjailija itse totesi kerran, että hän kirjoittaa ”kaikenikäisille lapsille, yhdeksästä yhdeksänkymmentävuotiaisiin”.
Sutcliff syntyi Surreyssä, mutta merivoimien upseerina toimineen isän työn vuoksi perhe kiersi tukikohdissa eri puolilla maailmaa, kunnes tytär oli kymmenvuotias. Sutcliff sairastui kaksivuotiaana Stillin tautiin, vaikeaan niveltulehdukseen, joka rajoitti olennaisesti hänen